Onko muiden lapset näin herkkähermoisia ja kätisijöitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko muita samanlaisia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onko muita samanlaisia

Vieras
Kun 2v märisee jotain asiaa, jonka haluaa saada. Autan häntä siinä asiassa, jotta tulis taas rauha taloon. No eipä tuukaan kun alkaa sitten itkemään seuraavaa asiaa. Joka pientä risausta itketään, pää kolahtaa pikkuisen johonki. Seuraa huuto, niinku maailma vähintään ois kaatumassa. Pienempi lapsi on aika samanlainen. Kun ei mee mieliksi, se huuto on niinku päätä leikattais. Ja kun joku vastustaa, niin raivotaan, kun mitkäkin heikkopäät.

Vanhemmiltaan kait perineet lyhyen pinnan, mutta on siinä itsellä vaan pinnassa venyttämistä, kun koko ajan kätistään, ja jos ei muuta niin tapellaan. Muita samanlaisia?
 
Niin ja vanhemmalla vielä nyt päällä "minä itse" ikä. Auta armias, jos ehdit tehdä jonkun asian ennen kuin hän sanoo haluavansa tehdä sen, niin seuraa huutoa piiiitkään. Yleensä, kyllä ratkaisen asian niin, että esim. avaan hanan uudestaan, niin hän saa sen laittaa kiinni tms.

Kiva että löytyy muitakin :D
 
Meillä tuon 2v tytön kanssa myös availlaan hanoja uudestaan, sytytellään valoja uudestaan yms. :D Itse pitäisi kaikki tehdä, pukeakin.

Vertailun vuoksi, tuo mun 4v esikoinen (poika) on vieläkin "äiti, pue sä, mä en jaksa". :whistle:
 
2,5 vuotiaat kaksostytöt ei nykyään tunnu muuta tekevänkin kun narisevan ja huutava. Aamulla kun silmät aukeaa niin "vollotetaaan" ja joka asiasta itkeä tihrustetaan vaikka kuinka yrität juosta auttamaan minkä ehdit. Lempeydellä ollaan koetettu vähentää itkua ja kurillakin mutta mikään ei auta! Hermot palaa tosiaankin!! Ja se, ikävä kyllä, kuuluu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Twingrls:
2,5 vuotiaat kaksostytöt ei nykyään tunnu muuta tekevänkin kun narisevan ja huutava. Aamulla kun silmät aukeaa niin "vollotetaaan" ja joka asiasta itkeä tihrustetaan vaikka kuinka yrität juosta auttamaan minkä ehdit. Lempeydellä ollaan koetettu vähentää itkua ja kurillakin mutta mikään ei auta! Hermot palaa tosiaankin!! Ja se, ikävä kyllä, kuuluu!

Meillä tuo vanhempi on aina ollut paljon itkevä ja kun yrittää lohduttaa, niin ei se tunnu paljo auttavan. Itku vaan jatkuu ja jatkuu. Turhauttavaa. Sitten vaan annan mennä, on ainakin yritetty lohduttaa ja auttaa. Nuoremmalla onneksi itku loppuu yleensä siihen, kun pääsee syliin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Twingrls:
2,5 vuotiaat kaksostytöt ei nykyään tunnu muuta tekevänkin kun narisevan ja huutava. Aamulla kun silmät aukeaa niin "vollotetaaan" ja joka asiasta itkeä tihrustetaan vaikka kuinka yrität juosta auttamaan minkä ehdit. Lempeydellä ollaan koetettu vähentää itkua ja kurillakin mutta mikään ei auta! Hermot palaa tosiaankin!! Ja se, ikävä kyllä, kuuluu!

Ai kamala. :D Kun mä mietin tuota meidän tyttöä ja ajattelen että niitä olisi kaksi... :whistle:
 
Joskus kun meidän 2 v ei suostu yhteistyöhön ja vaan märisee lakkaamatta. "Nakkaan" sen oven ulkopuolelle (siis nyt kesällä, kun on lämmintä) vähäksi aikaa melskaamaan, niin johan alkaa löytyä yhteistyöhaluja. Mietin vaan mitähän nuoki meidän naapurit ajattelee. Onneksi niilläkin on lapsia, niin tietää jotain tästä elämästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Joskus kun meidän 2 v ei suostu yhteistyöhön ja vaan märisee lakkaamatta. "Nakkaan" sen oven ulkopuolelle (siis nyt kesällä, kun on lämmintä) vähäksi aikaa melskaamaan, niin johan alkaa löytyä yhteistyöhaluja. Mietin vaan mitähän nuoki meidän naapurit ajattelee. Onneksi niilläkin on lapsia, niin tietää jotain tästä elämästä.

Meillä on ihan sama homma. 2.v poika on ottanu ihan sen periaatteen, että hän on isäntä talossa.
Kaikki pyydetään huutamalla, kitisemällä, kiljumalla ja jos nämä ei auta, niin sitten potkitaan, raavitaan, lyödään. Tässä aletaan itse kukanenki olemaan posket ruvella ja HERMOT KIREELLÄ !!! Ihana ikä tuo 2.v
 
Älkää hyvät naiset antako joka asiassa periksi tai saatte availla niitä hanoja lopun ikäänne.Kyllä sille lapselle saa rajat laittaa,epävarmuuttaan marisevat kun kukaan ei sano missä raja menee.
 
Meillä on 2v 8kk kanssa ihan näitä kaikkia koettelemuksia, mitä tässä ketjussa on listattu. Ja ikävä kyllä pikkusisko tuntuu tulevan kovaa vauhtia perässä, kun on katsonut käyttäytymismallia isoveljeltä.

Suurin ongelma meillä on, että mikään sanktio tai rangaistus ei tunnu toimivan. Jäähypenkkiä on kovasti yritetty, mutta poika ei kertakaikkiaan pysy jäähyllä. Heh, tuota ulosheittämistä kokeilin myös, mutta poikahan vaan innostui kun pääsi ulos. Kerran toimi se, että sanoimme ettei illalla katsota Pikku Kakkosta. No, ei toiminut enää toiste... (Nää sanktiot siis tietty sieltä rankimmasta päästä).
 
Voi vitsit..kuulostaa niiin tutulta,siskon muksut just tällaisia marisijoita. Huvittaa sitten kun meillä kokeillaan samaa, mutta huomaavat pian että eipä onnaa!Siskon pojat marisee aina ja kaikkialla, jos jotain haluavat niin heti ekana pyydetään marisemalla ja seuraavaks saadaankin jo raivari. Opeteltu tapa, josta voi oppia pois!
 
Meillä samanlainen kitinäpylly :whistle:

Ihan typeristä asioista jos alkaa kitisemään niin koitan pysyä tiukkana enkä anna periks. kitisis ees oikeista asioista niin ne kestäis helpommin, mutkun on ihan älyvapaita juttuja mistä menettää hermonsa :headwall: Melkeen mitään aiaa ei voida sanoa normaalilla äänellä vaan aletaan hetivälittömästi vinkumaan ja huutamaan *huokaus*

Onkohan toi ikävaihe joku luonnon oma tapa koittaa säännöstellä syntyvyyttä?
 
meillä,ennemmin niin tasainen/rauhallinen poika nyt 1v8kk saa joka päivä ihan ihme raivareita.Syytä en tiedä mistä kulloinkin räjähtää.Kuitenkin silloin huutaa niin että koko kylä raikaa,huutaa äitiä vaikka roikkuu jo valmiiksi mun pultussa.Tänäänki huusi 2 tuntia suoraa huutoa.

Alkaa pikkuhijaa rasittamaan tai väsyttämään tämä touhu.

Tähän lisäten tämä meidän 5v tyttö jolla omatahto toimi heti synnyttyä.Ainaista meteliä ei oikein tahtois jaksaa.

Neuvot jotka tepsii on tervetulleita!!
 

Yhteistyössä