Onko muiden 3v:llä kavereita?

taikatalvi-03

Jäsen
16.01.2006
343
0
16
Tyttö tuossa juuri äsken selitti surullisena että hänellä ei ole kaveria tarhassa. Ja että muut tytöt kiusaa, ei päästä leikkeihin mukaan, keinumaan, liukumäkeen ja sanovat että "sä et oo mun kaveri".

Ymmärrän kyllä tytön pahan mielen, mutta suhtauduin asiaan aika rennosti. Että sellasta se on, ei aina ole kavereita, mutta sitten taas hetken päästä saattaakin olla. Että joskus sitä joutuu olla ihan yksinäänkin. Kerroin että äidilläkään ei ollut tarhassa yhtään kavereita kun muut lapset kiusasivat silmälasien takia, mutta sitten koulussa ja uudella asuinalueella niitä oli useitakin. Että ei se ole niin vakavaa.

Ja sanoin että nyt kun hän tietää kuinka paha mieli tulee siitä kun joku ei ota leikkiin mukaan, niin voi yrittää itse aina leikkiä kaikkien kanssa eikä itse olla niin ilkeä. Eikä saa kiusata ketään takaisin, silloin on yhtä tyhmä kuin se joka aloitti. Kukaan ei tykkää sellaisesta joka kiusaa ja on ilkeä.

Sitten aloin miettiä että olenkohan liian välinpitämätön, pitäisikö tällasessa tilanteessa nyt alkaa sitten oikean kaavan mukaan vauhkota ja marmattaa tarhassa että tätien pitää vahtia että meidän tytön kanssa leikitään jne.. Mä olen vaan sitä mieltä että ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri, ja eikai tuon ikäiset oikein vielä edes osaa olla "kavereita"? Tai että kaverit vaihtelee viikottain, jopa päivittäin? Olenko ihan väärin ymmärtänyt nää kuviot? :)

Sen olen tietenkin selvittänyt tytölle että jos joku oikeasti kiusaa, pitää kertoa tätille tai äitille kotona, että ketään ei saa kiusata, mutta että se, että ei leiki jonkun kanssa ei välttämättä ole kiusaamista. Sitten voi antaa olla ja leikkiä jonkun muun kanssa tai yksin.
 
Juttelisin päiväkodin tädin kanssa, mutta en "keuhkoisi ja marmattaisi". Ehkä tädit voisivat auttaa yhteisten leikkien sujumiseen? Kyllä leikkien pitäisi sujua ilman syrjintää, oli sitten kavereita tai ei.
 
Päiväkodin työntekijöiden tehtävä on huolehtia, että jokainen pääsee leikkiin mukaan, eikä joudu olemaan yksin. Juttele asiasta niin varmasti selviää mistä on kysymys. Voihan olla, että tyttösi esim. olettaa, että joku leikkisi hänen kanssaan koko ajan kahden kesken tms. ja sitten tuntuu, että ei ole kaveria, jos ei niin tapahdu. Asiaan voi olla monta selitystä. Mutta kiva ei ole olla yksinkään ja pääasiahan on se, että jos tytöstä TUNTUU, ETTÄ HÄN ON YKSIN niin asia pitäisi selvittää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2007 klo 11:17 taikatalvi-03 kirjoitti:
Tyttö tuossa juuri äsken selitti surullisena että hänellä ei ole kaveria tarhassa. Ja että muut tytöt kiusaa, ei päästä leikkeihin mukaan, keinumaan, liukumäkeen ja sanovat että "sä et oo mun kaveri".

Ymmärrän kyllä tytön pahan mielen, mutta suhtauduin asiaan aika rennosti. Että sellasta se on, ei aina ole kavereita, mutta sitten taas hetken päästä saattaakin olla. Että joskus sitä joutuu olla ihan yksinäänkin. Kerroin että äidilläkään ei ollut tarhassa yhtään kavereita kun muut lapset kiusasivat silmälasien takia, mutta sitten koulussa ja uudella asuinalueella niitä oli useitakin. Että ei se ole niin vakavaa.

Ja sanoin että nyt kun hän tietää kuinka paha mieli tulee siitä kun joku ei ota leikkiin mukaan, niin voi yrittää itse aina leikkiä kaikkien kanssa eikä itse olla niin ilkeä. Eikä saa kiusata ketään takaisin, silloin on yhtä tyhmä kuin se joka aloitti. Kukaan ei tykkää sellaisesta joka kiusaa ja on ilkeä.

Sitten aloin miettiä että olenkohan liian välinpitämätön, pitäisikö tällasessa tilanteessa nyt alkaa sitten oikean kaavan mukaan vauhkota ja marmattaa tarhassa että tätien pitää vahtia että meidän tytön kanssa leikitään jne.. Mä olen vaan sitä mieltä että ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri, ja eikai tuon ikäiset oikein vielä edes osaa olla "kavereita"? Tai että kaverit vaihtelee viikottain, jopa päivittäin? Olenko ihan väärin ymmärtänyt nää kuviot? :)

Sen olen tietenkin selvittänyt tytölle että jos joku oikeasti kiusaa, pitää kertoa tätille tai äitille kotona, että ketään ei saa kiusata, mutta että se, että ei leiki jonkun kanssa ei välttämättä ole kiusaamista. Sitten voi antaa olla ja leikkiä jonkun muun kanssa tai yksin.
Meillä oli aivan sama tilanne poikani kanssa.Itki 2vuotta äiti ei ole tarhassa kaveria.Tarhan mielestä vika oli meissä.Vaihdettiin tarhaa ja nyt kavereita tosi monta.Tarhan vaihto oli meidän pelastus!
 
Mäkin kysyisin päiväkodin tädeiltä, että onko jotain erikoista tapahtunut, kun sanoo ettei kukaan leiki, vai onko sitä normaalia lasten touhua.

Mutta muista, kun olet tytön äiti, saat varautua kohtaamaan "pahojakin" kaverikriisejä. Meillä on tyttö nyt 6-v ja voi luoja kun joskus on inhottava katsoa, kuinka esim. 2 tyttöä on liittounut vastaan omaa tyttöäni vastaan. Toki omanikin osaa, mutta joskus toivoisi, että tytöiltäkin löytyisi sitä kykyä olla enemmän ryhmässä. joillekkin tytöille se on pirun vaikeaa ja kiusaamista ja seläntakana puhumista riittää :/ .
 

Yhteistyössä