Vai kasvatetaanko lapset yhtenä ryhmänä ja yksilöllisiä ominaisuuksia ei huomioida? Jos lapsia vaikkapa viiskin ja lähekkäin syntyneitä niin vaikea uskoa että saisivat samanveroisesti aikaa. Näin olen huomannut tuttavien perheissä, joissa monta lasta. Joku jää aina vähemmälle huomiolle kuin muut.
Onko monen lapsen äidillä aikaa kaikille?
- Viestiketjun aloittaja sinivuokko
- Ensimmäinen viesti
Ikävä todeta, mutta eivät nuo pahemmin äidin aikaa kaipaa, kun mieluummin leikkivät keskenään. :/
Riittää siis, varmasti.
Riittää siis, varmasti.
Lunatic
\
No nepäs outoja ajan maksimoijia on.Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2007 klo 21:44 äiti kirjoitti:Kuules sie,yleensä niillä on enemmän aikaa jokaiselle erikseen entä kuin yhden lapsen äidillä yhdelle
Jos nyt
rehellisesti vastaan, niin ei nuo lapset äitiään niin kovin kaipaa, on isosisarukset jne jotka jakaa vanhemmuutta. Tietenkin, jos isompi juttu tulee, niin äiti/isä on se kelle tullaan kertomaan asiat, muutoin sisarusparvella on aika tiivis yhteisö. Nuorimmat on tietenkin äidissä kiinni, sehän on selvä.
äitix9
Se on muuten niin että lapset ottavat sen ajan. Minulle kaikki yhdeksän lastamme ovat niin tärkeitä ja rakkaita että he kyllä aikaani saavat. Työpäivän jälkeen ensi töikseni kotona istahdan sohvalle ja olen lasteni käytettävissä. Kysyn jokaiselta koululaiselta, miten koulussa tänään sujui. Nuorimmainen tulee syliin ja kuuntelee jutustelua, samoin toiseksi nuorimmainen.
Ymmärrän aloittajan kysymyksen siitä näkökulmasta, että lapsi ottaa itselleen tilaa ja vanhempien aikaa. Eli jo yhdenkin lapsen kanssa oleminen tuntuu aikaa vievältä, sitten kun lapsia onkin vaikka 9, täytyykö vanhempien aika sitten kertoa yhdeksällä. Oleellista on, mitä tarkoitetaan ajan antamisella. Meillä se voi olla esim. ruuan laittamista yhdessä, pyykin laskostamista tai narulle levittämistä tms. tai lukuhetki sohvalla, jolloin myös jopa yläasteikäiset pojat ovat "kuulolla."
Ei asioista tarvitse tehdä monimutkaisia
Ymmärrän aloittajan kysymyksen siitä näkökulmasta, että lapsi ottaa itselleen tilaa ja vanhempien aikaa. Eli jo yhdenkin lapsen kanssa oleminen tuntuu aikaa vievältä, sitten kun lapsia onkin vaikka 9, täytyykö vanhempien aika sitten kertoa yhdeksällä. Oleellista on, mitä tarkoitetaan ajan antamisella. Meillä se voi olla esim. ruuan laittamista yhdessä, pyykin laskostamista tai narulle levittämistä tms. tai lukuhetki sohvalla, jolloin myös jopa yläasteikäiset pojat ovat "kuulolla."
Ei asioista tarvitse tehdä monimutkaisia
Minä voin myöntää ihan rehellisesti kahden lapsen äitinä, ettei aikani tunnu millään riittävän yksilölliseen huomioimiseen, vaikka tahtoisinkin olla lasteni kanssa erikseen.
Esikoinen saa huomattavasti enemmän yksilöllistä aikaa kuin 11kk ikäinen kuopus... :ashamed:
Kuopus (3v) on niin helppo ottaa ulos ja lenkille mukaan kun lähden koiria juoksuttamaan niitylle. (jossa ei vaunujen kanssa voi kulkea)
Yritän kyllä esikoisen nukkuessa huomioida ja halailla vauvaa, mutta aina on jotain häslinkiä jonka vuoksi sekin aika jää lyhyeen. :ashamed: :ashamed:
Esikoinen saa huomattavasti enemmän yksilöllistä aikaa kuin 11kk ikäinen kuopus... :ashamed:
Kuopus (3v) on niin helppo ottaa ulos ja lenkille mukaan kun lähden koiria juoksuttamaan niitylle. (jossa ei vaunujen kanssa voi kulkea)
Yritän kyllä esikoisen nukkuessa huomioida ja halailla vauvaa, mutta aina on jotain häslinkiä jonka vuoksi sekin aika jää lyhyeen. :ashamed: :ashamed:
Huomioida voi niin monella tavalla... ei sen "yksilöllisen huomion" tarvitse olla mitään kovin kummallista vaan ihan normaalit, arkipäiväiset asiat saattavat olla lapselle isoja juttuja. Jos esim. yksi lapsista pääsee mukaan kauppaan/neuvolaan/mihin tahansa, se on mitä parhainta yksilöllistä huomioimista Ja isossakin katraassa on erilaisia lapsia. Joku on enemmän "erakko", eikä niin paljoa kaipaa erityishuomiota kuin joku toinen, joka varmasti hakee sen huomion - jos ei hyvällä, niin sitten pahalla . Jos joku lapsista hakee jatkuvasti huomiota negatiivisilla keinoilla, siinä tilanteessa pitäisi tietysti vanhempien herätä, että "ahaa, pitäisköhän tuolle keksiä jotain extraa..."
Varmasti kaikki äidit, niin ison kuin pienenkin perheen, tuntevat aina riittämättömyyttä. Mutta kuten moni tuossa jo sanoi, lapset saavat myös sisaruksiltaan huomiota ja ovat onnellisia, jos isosisko ottaa (pyytää!) pikkuveljen mukaan leikkiin...
Ei pidä tehdä asioista liian monimutkaisia
Ja isossakin katraassa on erilaisia lapsia. Joku on enemmän "erakko", eikä niin paljoa kaipaa erityishuomiota kuin joku toinen, joka varmasti hakee sen huomion - jos ei hyvällä, niin sitten pahalla . Jos joku lapsista hakee jatkuvasti huomiota negatiivisilla keinoilla, siinä tilanteessa pitäisi tietysti vanhempien herätä, että "ahaa, pitäisköhän tuolle keksiä jotain extraa..." Varmasti kaikki äidit, niin ison kuin pienenkin perheen, tuntevat aina riittämättömyyttä. Mutta kuten moni tuossa jo sanoi, lapset saavat myös sisaruksiltaan huomiota ja ovat onnellisia, jos isosisko ottaa (pyytää!) pikkuveljen mukaan leikkiin...
Ei pidä tehdä asioista liian monimutkaisia
No meillä on "vaan" 3 ja kyllä se aika on välillä semmosta, että käskee, kieltää, pesee pyykkiä, tekee ruokaa ja hätistelee lapsia samalla leikkimään. :ashamed:
Mutta esim. iltapalalla oltiin tänään keskimmäisen ja vanhimman kanssa (3 ja 8 vuotiaat) ja vauva oli jo yöunilla, niin kyllä oli mukavaa jutelle rauhassa niitä näitä ja KUUNNELLA lapsia, mitä he sanovat, eikä ressistä ollu tietookaan. Ja lapset meni NIIN rauhallisina nukkumaan, että en muistanukkaan, että voivat olla niin ihania. :heart:
Mutta esim. iltapalalla oltiin tänään keskimmäisen ja vanhimman kanssa (3 ja 8 vuotiaat) ja vauva oli jo yöunilla, niin kyllä oli mukavaa jutelle rauhassa niitä näitä ja KUUNNELLA lapsia, mitä he sanovat, eikä ressistä ollu tietookaan. Ja lapset meni NIIN rauhallisina nukkumaan, että en muistanukkaan, että voivat olla niin ihania. :heart: