Onko minun tuleva sektio mielestänne ei hyväksyttävä... Saa kommentoida vapaasti.

Oon 158cm ja synnytin esikoisen alakautta Painoi 4,6kg. Synnytys oli vaikea Tikit jouduttii laittamaan nukutuksessa ku repes kaikki paikat mitä nyt alapäässä sattuu olemaan... Lapsi syntyi elottomana mutta saatiin elvytettyä. Synnytys eteni kokoajan huonosti ja käynnistys lääkkeitä pumpattiin jatkuvasti. Toinen kätilö sanoi jälkeenpäin että takahuoneessa oli tapeltu siitä että tehdäänkö sektio mutta oma kätilöni sanoi että ei. No en kyllä syytä kätilöä siitä et olin huono ja kipuherkkä synnyttäjä muutenki että mahdoin pilata hänen yövuoronsa =) Nyt toista odottaessa mulle on suositeltu sektiota vaikka lapsi on tälläkertaa arvioitu vain 4kiloiseksi. En tiedä miksi synnytän näitä isoja vauvoja vaikka en oo itse kovin iso =) Viime lääkärinkäynnillä sanoin sitten että haluan ottaa sen sektion koska en halua enää synnyttää alakautta. Ei tarvinnu sen kummemmin perustella. Nyt mulla on vähän ristiriitainen olo kun kyllähän se lapsi sieltä mahtuis eikä edes pelota kauheesti mutta en vaan halua enää kokea sitä synnytystä uudelleen eli haluan vaan päästä helpommalla.

 

No jos oot tommosta kokenut niin tottakai on hyväksyttävä. Ja mä en koskaan oo ollut sitä mieltä et sektioäidit pääsisi jotenkin helpommalla (haava, iso leikkaus).

 

no mun mielestä kyllä on, mut ei se koko kyllä aina kerro repeämien määrästä... itse synnytin alle 3 kiloisen ja sain 3.asteen repeämiä ja leikkaussalissa kursittiin, niin ja itsellä pituutta reilu 170 cm. nyt odotan toista enkä ajatellut sektiota vaatia ellei sitä jossain vaiheessa suositella, sitten täytyy miettiä, mutta mulla ei ollu tota vauvan elvytyshommaa, et vauva voi koko ajan hyvin, et sillä lailla eri homma, pelottais kyllä erilailla jos lapselle olis meinannut käydä huonosti.

 

no mun mielestä kyllä on, mut ei se koko kyllä aina kerro repeämien määrästä... itse synnytin alle 3 kiloisen ja sain 3.asteen repeämiä ja leikkaussalissa kursittiin, niin ja itsellä pituutta reilu 170 cm. nyt odotan toista enkä ajatellut sektiota vaatia ellei sitä jossain vaiheessa suositella, sitten täytyy miettiä, mutta mulla ei ollu tota vauvan elvytyshommaa, et vauva voi koko ajan hyvin, et sillä lailla eri homma, pelottais kyllä erilailla jos lapselle olis meinannut käydä huonosti.

siis hyväksyttävä syy!

 

No on oikeutettu! Huhhuh mitä olet kokenut!

 

Ei se sektio ole mitenkään helpompi; päinvastoin - siinä on riskejä enemmän sekä lapselle että äidille! Mutta aika hurjalta tuo kertomuksesi kuulosti... varmaan vaikea päättää kumpi synnytys...

 

Tottakai on hyväksyttävä syy. Et sitä paitsi tarvitse asialle muiden hyväksyntää, riittää, kun ammattilaiset ovat sitä mieltä, että sektio on oikea ratkaisu. Ja sellaista ei olekaan kuin huono synnyttäjä Onnellista odotusta!

 

mä oon sun kanssa samanpituinen ja synnytin 4150g painavan vauvan. kyllä oli vaikeata yrittää työntää maailaan. mä kyllä vaadin sen välilihan leikkauksen (mikä se hieno nimi sille olikaan) koska tuntui ettei vauva mahdu maailmaan tulemaan. ja ihan varmasti ilman sitä olisi revennyt. mun mielestä on kätilön ammattitaitoa osata arvioida koska vauva ei mahdu tulemaan niin ettei tulisi noin isoja repeytymiä! :'( sun tilanteessa mä en suostuisi synnyttämään, en missään tapauksessa alakautta!!
Mitä niille repeytymille sitten tapahtuu, jos uudelleen tulee tiukat paikat? ja painoarvio ei välttämättä pidä paikkaansa. se voi olla isompi tai pienempi.

 

No kyllä mäkin varmaan haluiaisin sektion tossa tilanteessa, on varmaan vähän jäänyt kammo tuosta ekasta synnytyksestä.

 

Täällä 154 cm äitee! Mun lapseni syntyi pienipainoisena (2340g), mutta kasvot ylöspäin, joten vauvan takaraivo repi pahasti. Tikkejä kätilöt laitto neljään kerrokseen (mitälie tarkoittaakaan)!

 

Toinen synnytys on usein helpompi!

 

On hyväksyttävä syy. :hug:

Itse olen molemmat tavat kokenut ja en nyt sanoisi että kumpikaan on jotenkin huonompi tai parempi tapa synnyttää. Molemmissa omat puolensa. (Niin hyvät kuin huonotkin. ) Sektion jälkeen vaan on hiukan avuton olo kun ei pääse petistä ylös.

 

On hyväksyttävä!

Mutta miten tuo äidin pituus muka vaikuttaa? Mulla lapset 3150 g ja 3770 g eikä yhtään tikkiä ole tullut.

 

Itse olen 157cm, eka lapsi oli 3995g ja alakautta, 2. asteen repeämät joiden paraneminen vei kuukausia. Toinen lapsi oli yli 5kg, ja kiireellisellä sektiolla vaikka sanottiin vauvan olevan ekaa pienempi. Sektio, vaikkakin kiireellisenä, oli niin paljon parempi kokemus (sitä edelsi 3h ponnistelu). Ei siihen muitten hyväksyntää tarvita.

 

no mä en päässyt viikkoon petistä ylös myöskään ton mun alatiesynnytyksen jälkeen ja lääkäri sanoikin (tai siis nauroi pikemminkin) että mun tapauksessa ei varmaan olis sektiosta yhtään sen pahempi toipua kuin tosta ekasta ku sanoin että siitä sektiosta on niin vaikea toipuakin... Mä oon vaa jotenki niin epävarma ton ekan kokemuksen perusteella kaikista synnytystavoista et olis ollu varmaan parempi adoptoida lapsi vaikka etiopiasta... Mieskin sano ettei tuu enää ollenkaa synnytyksee mukaan edelliskerran jälkeen ja et vaatii pelkovapautuksen siitä sektiossakin läsnäolosta. Ei taida semmonen kyllä onnistua...

 

millä tavalla sektio sitten ei olisi hyväksyttävä, kaikkihan on ihmisestä itsestään kii. Jos tuntuu että haluaa sektion niin ei musta kätilöidenkään tarvii sanoo vastaan. Mä olen synnyttänyt molemmat lapseni sektiolla, tosin mä en olisi sitä halunnut, mut aina se ei oo omasta halusta kiinni.
Nyt kun mietin niin on helpompi vaatia sektiota kuin alatiesynnytystä. Vaikka riskinsä molemmissa.

 

Mun mielestä kaikki sektiot on hyväksyttäviä, ihan sama mikä syy. Äidillä on oikeus päättää haluaako alatiesynnytyksen vai sektion. Pelkosektioon menossa...

 

Mun mielestä vain lääkäri voi sanoa onko sectio hyväksyttävä vai ei. Lääkärit eivät ihan lonkalta ala sen suuruista toimenpidettä suosittelemaan.

 

Sektiosta toipuminen on yksilöllistä, mutta mä olen noussut samana päivänä ylös kun on leikattu 3krt. KUn en voi synnytää normaalisti niin sen kivun määrästä ei voi sanoa. Isän ei pakko ole olla vieressä, meillä oli jo leikkaus alolitettu kun sanoin että isä puuttuu, unohtivat leikkaussalin oven taakse ;-)