Onko minulla oikeus surra ja saada tukea mieheltäni, jos tupakoiva alkoholisti sairastuu ja kuolee?

["harmaana"]

Taustoja sen verran, että olemme täysin normaali perhe, raitis, 2 lasta, töitä on, kiva koti, ei mt-ongelmia (kai?) jne.. Viime vuonna aina terveellistä elämää elänyt 50+ vuotias äitini sairastui syöpään, josta on toistaiseksi parantunut. Muutama vuosi sitten vanhempani erosivat isäni alkoholismin takia (syytä ei siis muut kai tiedä, isä esimiesasemassa ja asuu isossa talossa, ei siis perinteinen avoin rapajuoppo vielä).

Pari iltaa sitten meillä oli mieheni kanssa sanaharkkaa ihan muusta asiasta, ei edes pahaa, mutta yhtäkkiä mieheni tokaisee mulle, että "Sun on sitten ihan turha hakea multa empatiaa ja lohtua, kun isäs kuitenkin kohta sairastuu ja kuolee." "Se on sitten itse sairautensa aiheuttanut ja se on sille ihan oikein!" jatkoi mies. En saanut sanaa suustani. Kysyin kuitenkin sitten toettuani, että miksi se mulle noin sanoo, enhän minä ole mitään tehnyt. Kuulemma ei jaksa. No ei se osannut, halunnut, tahtonut olla tukenani edes äitini sairauden aikana, itse olen itkuni itkenyt ja ehkä hieman katkeroitunutkin siitä. Sanoin, että yhtä kova paikka kuolema aina on, oli syy mikä tahansa.

Mikä miestäni vaivaa? Onko hänen empatiakyvytön narsisti tai tulossa sellaiseksi? Tuollainen heitto ei ole normaalia häneltä.

 

["vieras"]

Ja mistä teillä oli sanaharkkaa?

Onko miehesi elänyt alkoholistin/tupakoitsijan lähipiirissä? Se voi joskus katkeroittaa... kun miettii kuinka itsekäs se addikti on, juo itsensä kuoliaaksi tai saa sen keuhkosyövän kun on pakko röökata ja aiheuttaa paljon surua lähipiirille.

Jos ei niin enpä tiedä mikä purkaus tuo oli mieheltäsi, kun ei muutenkaan tiedä teidän tapoja tapella ym. Se voi olla pelkkää kostoa jostain mitä sinä olet sanonut, tai jos teillä on riidat äitynyt pahaksi niin usein ne johtaa siihen että sanotaan mitä vaan että toinen varmasti loukkaantuu, se on kuin valtapeliä.

 

["harmaana"]

[QUOTE="vieras";24041141]Ja mistä teillä oli sanaharkkaa?

Onko miehesi elänyt alkoholistin/tupakoitsijan lähipiirissä? Se voi joskus katkeroittaa... kun miettii kuinka itsekäs se addikti on, juo itsensä kuoliaaksi tai saa sen keuhkosyövän kun on pakko röökata ja aiheuttaa paljon surua lähipiirille.

Jos ei niin enpä tiedä mikä purkaus tuo oli mieheltäsi, kun ei muutenkaan tiedä teidän tapoja tapella ym. Se voi olla pelkkää kostoa jostain mitä sinä olet sanonut, tai jos teillä on riidat äitynyt pahaksi niin usein ne johtaa siihen että sanotaan mitä vaan että toinen varmasti loukkaantuu, se on kuin valtapeliä.[/QUOTE]

En edes muista, mistä alunperin riideltiin. Tuolloin vaan väiteltiin, usein riitamme ovat kuitenkin ihan kunnon huutoa. Miehen lähipiirissä/suvussa ei ole alkoholistia tai tupakoitsijaa. Jaa voisko tuo olla kostoa sitten jostain vanhasta, en tiedä, meni kyllä "rajan" yli niin että paukkui.

 

[nöppäri]

Terapeutti voisi kysyä, missä on miehesi empatia ja solidaarisuus sinua kohtaan?
Meillä mun isän ollessa sairas (ei alkoholismia tmv) hän ei vaan osannut/pystynty/halunnut tukea arkisissa asioissa tämän asian tiimoilta juuri lainkaan ja saattoipa tuo päästää kerran suustaan aika messevän sammakko tokaisunkin.
Nyt ollaan lähes samassa tilanteessa hänen oman isänsä kohdalla ja tässä asiassa meinaan kyllä sanoa sanottavani ja kysyä mitä toiselta odottaa ja huomaako nyt mitä jätti itse tekemättä.

Tosin olen jo huomannut, että on alkanut ihan itse hiffata tämänkin asian.

Ja siis keskustelua ilman syytöksiä ja katkeruutta, itse en vaan voisi olla auttamatta, ilman pyyntöäkin.