Onko mies parantunut vaihtamalla?

parantunut. Exästä kuoritui vuosien myötä narsistinen juoppo. Nykyinen mieheni on vaan niin :heart: . Huolehtiva, rakastava, itsenäinen, vahva, kotona-viihtyvä, ihana mies ja isä.

niin se vaan on meilläkin noin asiat

 

Olis vielä kiva kuulla lisää juttuja. Piristystä päivään =)

 

Ehdottomasti kannatti vaihtaa. Olin todellisen luuserin kanssa 12-vuotta, josta 5-vuotta naimisissa. Muuta hyvää liitosta ei ollut, kuin kaksi ihanaa lasta.

Nykyisen miehen tapasin kirkossa kaksi päivää ennen joulua! Olimme veljeni ja hänen vaimonsa lapsen ristiäisissä. Minun veljeni on mieheni siskon kanssa. Olimme tavanneet mieheni kanssa jo aikaisemmin samoissa merkeissä, mutta silloin ei tullut mitään. "Jouduimme" ristiäisten jälkeen istumaan vierekkäin samaan kahvipöytään. Juttelimme kaikenlaista ja huomasimme, että tässä on todella upea ja ihana ihminen ihan vieressä. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja tapasimme seuraavan kerran jo jouluaattona!! Muutimme yhteen 3 kk seurustelun jälkeen, molempien sukujen ja ystävien kauhuksi. Minä keräsin kimpsut kasaan, otin lapset mukaan ja muutin miehen mukana 500 km päähän silloisesta kotipaikasta.

Päivääkään en ole katunut. Mieheni otti lapset vastaan, kuin olisivat hänen omiaan. Lapset rakastuivat myös heti mieheeni. Olemme olleet pian kaksi vuotta naimisissa. Elämme elämämme onnellisinta aikaa. Olemme nyt oikea perhe. Lapset saivat rakastavan isän ja minä rakastavan ja maailman parhaan aviomiehen.

 

Aivan ihana =) Itsellä meni ihan vilun väreet niin mahtava juttu, että on lapset ottanu siipien suojaan. Se tässä justiin jännittää, ku on lapset, jos jonku toisen sitten joskus löytäisi.

 

Kyllä täytyy myöntää tässäkin elämänkaaressa, vaikka ikää ei vielä paljon olekkaan, että kolmas se toden sanoo. Nuorena tehtyjen ratkaisujen todellisuutta ei tajua vasta kun elämä on koetellut tarpeeksi.
On tutkittu juttu että nykypäivän suhteet paljolti perustuu rakastumiseen, toisin kuin ennen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen, anteeksiantaminen ja yhteisen hyvän saavuttaminen ovat avainasioita.
On ihana löytää sielunkumppani, rakastava mies ja ihana isä lapsille. Mutta ensin on löydettä itsensä.
Kun lähdin edellisestä liitosta n.1½ vuotta sitten ajattelin rakentaa elämäni vain lapsilleni ja itselleni. Ajattelin etten ota enää ketään vierelleni koska kovasta yrityksestä huolimatta olin epäonnistunut vaikka vika ei ollut tällä kertaa minussa. (alkuhuuman mentyä miehessä paljastui ja vuosi vuodelta kärjistyi sairaalloinen mustasukkaisuus, henkinen/fyysinen väkivalta ja ymmärryksen yli menevä viha toista kohtaan).
Ja niin uskomatonta kun se onkaan, ei mennyt kuin hetki niin eteeni käveli ihminen joka kohtasi minut tasavertaisena ja oli täynnä hyvää rakkautta ja toisen kunnioittamista. =) Ei ollut helppoa antaa uudelle suhteelle aluksi tilaa mutta kun huomasin että elämässä onkin paljon hyvää eikä minun täydy olla kuin oma itseni, sain uuden perheen ja olen ikionnellinen. Lapseni edellisestä liitosta voivat hyvin ja parin viikon (toivottavasti) lasketun ajan päättymisestä saamme joukkoomme uuden perheenjäsenen.
Joten kyllä ja takuu varmasti lopettamalla pahan ja kehittymättömän suhteen ja uuden elämän/parisuhteen aloittaminen kannattaa. :heart:

 

Paljon onnea happy day:lle! Tämä aihe antaa potkua elämään. Meillä on viime aikoina mies juonu melkein joka viikko vähintään 2 päivää. Väkisinkin silloin ajattelee, että josko jostain löytyisi parempi. Kyllähän tämä mies rakastaa minua, mutta unohtuu heti kun saa kaljan. Ei onneksi väkivaltainen ole.

 

\

parantunut. Exästä kuoritui vuosien myötä narsistinen juoppo. Nykyinen mieheni on vaan niin :heart: . Huolehtiva, rakastava, itsenäinen, vahva, kotona-viihtyvä, ihana mies ja isä.

Minulla sama juttu

 

Lyhyesti ja ytimekkäästi: ON!

 

minulla itselläni on 2lasta ensimmäiselle ukolleni joka oli 31v.kun erosimme...nyt mulla on 26v.mies jonka kanssa minulla on yhteistä taivalta 3v.ja meillä on 1.5v yhteinen lapsi kyllä täytyy sanoa että ei ainakaan minun kohdalla ole paljoa parantunut mies,tosin turpaan en ole näiden 3vuoden aikana vielä saanut eikä pettämisiä ole minun tietoon vielä tullut...mutta kummassakin ukossa on ollut huono puoli se että koti hommiin ei ole osallistunut ja vähän liikaa maistuu toi olut!!!

 

Kyllä!!! entinen kohteli minua huonosti ja menetin itsetuntoni koknaan hänen ansiostaan, onneksi tajusin erota (olin erotessa 23v). eli myös kuin poikamies liidellen baareissa vaikka vaimo ja lapsi. sitten elinkin sinkkuna pitkät vuodet, sitä oikeaa ei löytnyt. Rakentelin omaa elämääni ja etsin itseäni. vasta yli 30-vuotiaana aloin olla omilla jaloillani ja vahva nainen. sitten tärppäsi ja löytyi sielunpeili jota ei tarvitse koskaan vaihtaa, tiedän että hän ei koskaan petä, kohtelee minua arvoni mukaisesti,rakastaa ehdoitta ja kunnioittaa. ja kaikki tämä tietysti molemminpuolista. mieheni ei ole mielestään komea ja on siitä joskus epävarma, mutta minulle hän on kaikkein kaunein ihminen ja paras ystäväni. summa summarum; olisin voinut hyvin jäädä yksin loppuelämäksi, en halunnut ketään vain sen vuoksi että on joku. Minua kuitenkin siunattiin ihanalla kumppanilla ja olen siitä ikuisesti kiitollinen :heart: Tuota vaihtamista suosittelen harkitsemaan jos suhteessa on henkistä tai/ja fyysistä väkivaltaa, kukaan ei ole ansainnut sitä.

 

Kyllä parani! 7:n vuoden avoliitto takana entisen kanssa jossa elettiin vähän kuin sisko ja sen veli...ei ollut esim. intohimosta tietoakaan, eikä kyllä meillä muuta yhteistä ollut kuin että olimme molemmat "työ-holisteja". Nykyiseni kanssa olemme olleet vajaa 4 vuotta enkä kyllä enää vaihda! Vaikka oman vaikeutensa miehen ex heidän yhteisten lasten myötä suhteesemme onkin tuonut (muksuissa ei valittamista). Kihlat tarkoitus sormeen pujottaa ens lauantaina! Eikä meinaa millään malttaa pitää suuta kiinni kun viime tällä viikolla käytiin sormukset tilaamassa.

 

\

En tiedä parantuiko mies vaihtamalla. Entinenkin kuuden vuoden suhde oli hyvä. Itse vain en nuorena seurustelun aloittaneena jaksanut paneutua parisuhteeseen perhe-elämästä puhumattakaan. Muutaman vuoden sinkkuaika sitten opetti arvostamaan parisuhdetta.

Nykyinen mies on ihana ja nyt osaan arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Nuorempana hain aina jotain parempaa. Enkä ymmärtänyt, että niitä ärsyttäviä tapoja ja vikoja on itsessäkin. Nyt olen paljon suvaitsevampi ja käsitän, että kaikki ei aina tapahdu minun toiveitteni ja halujeni mukaisesti. Osaan siis ottaa mieheni tunteet ja tarpeet paremmin huomioon.

Me oltiin mieheni kanssa 2,5v. erossa minun lähdettyäni 2 lapsen kanssa, siinä välissäkin oli kaksi seurustelua mutta ei napannut...Halusin palata lasteni isän luo ja onnekseni hän otti meidät takasin. Huomasin että mies ei vaihtamalla parane...viat vain muuttuvat,joten valitsin mieluummin tutun ja turvallisen kuin rupean uuden miehen vikoja etsimään. Opettelin hyväksymään mieheni semmoisena kuin hän on. Tosin ymmärrän hyvin että joidenkin mielestä mies paranee kuin paraneekin vaihtamalla jos kuvioihin liittyy esim. alkoholi tai pettäminen.Meidän tilanteessa alkoholi ei ole ollut ongelma,eikä pettäminenkään... vain oma haveeni täydellisestä miehestä.

 

\

Mull'on nyt kolmas mies. :saint: Ensin nuorena lyhyt avioliitto luuserin kanssa, perään pitkä avoliitto alkoholisoituvan luuserin kanssa... Mikä lie viirannut sillon nuorempana, kun tuommosia valitsin. Sitten tämä kolmas tuli elämään ensin ystävänä, kunnes huomasin, että mukavistakin miehistä voi tykätä. On pieni, ruma ja aika köyhäkin, mutta sydän puhdasta kultaa!!! :heart: Ja ihana isä meidän 1,5 v. pikku-ukkelille! Eli paranee vaihtamalla jos maltaa etsiä sitä parempaa, mikä asia sitten itselle sitä parempaa tarkoittaakaan =)

No voi jestas, kyllä olisin mielissäni jos olisin sinulle se "kolmas: pieni, ruma ja aika köyhäkin eli mukava mies!! Mikäs sen mukavampaa paitsi olla luuseri ja alkkari vielä lisäksi. Missä sinun ja miehesi ITSETUNTO??!!!!