onko miehesi nähnyt vauvan tulon?

Meillä mies oli ensin selkäni takana tukemassa, mutta sitten kätilö sanoi vauvan pään näkyvän jo ja pyysi miestä kokeilemaan vauvan tukkaa, ja mieshän kokeili :D sitten hän jäikin katsomaan jalkopäähän toimituksen loppuun saakka (taisi samalla tukea oikeaa jalkaani) ja oli aivan innoissaan kun vauvan pää oli kokonaan ulkona :heart: kovasti tsemppasi että sain ponnistettua vielä pari kertaa ja vauva oli kokonaan ulkona ja mies aivan onnesta mykkänä :D Eipä tuo kommentoinut mitenkään tapahtumaa, mutta tippa oli linssissä kun poika oli maailmassa. Vähän näytti kauhistuneelta kun istukka syntyi ja tikkejä alettiin ommella. Varmaankin tahtoo olla kuukauden päästä taas autiopaikalla näkemässä lapsensa maailmaantulon B)
 
Mieheni oli synnytksessä mukana ja istui vierelläni..(pääni korkeudella)..olin koko raskauden ajan sanonut ettei hän missään nimessä saa mennä sinne alapäähän sitte kurkisteleen..uhkailimpa jopa välillä etten halua häntä sinne mukaan ollenkaan...niin nöyrryyttävältä ajatukselta se tuntui..(olen nimittäin sellainen ihminen että minun täytyy aina voida hallita itseni tilanteessa kuin tilanteessa..ja synnnytystilanne kun ei yleensä sellainen ole jossa voisi päättää mitä tekee ja miten tekee..) Väitti mies nähneensä vilauksen kun pää oli ulkona puoleksi mutta...ei nyt ainakaan kummemmin..siinä se kiikkutuolissa istui koko toimituksen ajan..mitä nyt välillä (ennen ponnistusvaihetta) ojensi oksennuskaukaloa ja antoi paperia. En sietäisi jos mieheni menisi sinne jalkopäähän tuijottamaan..siinä tulis semmonen olo että tuuppa ite tähän pöydällä makaan nii mie vähä tutkiskelen lääkäriden ja kätilöiden kans...ja jos ite joutuu sellasta kokemaan kuin synnytys niin kyllä siitä ei tartte enää mitään opetusvideota tehä.. kaikki ylimääräiset siis jalkopäästä pois!!!!!!!!!
 
mukana oli
Mieheni pelkään yleensä kaikkea sairaaloihin liittyvää, mutta synnytyksessä oli koko ajan ihanan huolehtiva; ainoa, minkä hän jälkikäteen sanoi olleen vaikeaa, oli ollut katsoa minun tuskiani pystymättä paljoa tekemään. Mies näki kyllä kaiken, ja kyselinkin häneltä, joko pää näkyy jne...tuntui siltä, että yhdessä synnytettiin! Ja pari päivää synnytyksen jälkeen pyysin miestä kurkkaamaan alapäähäni, ennen kuin uskalsin itse katsoa... Eikä ole traumoja kummallekaan jäänyt, vaikka aika tohjona olin!
 
mukana oli
Mieheni pelkää yleensä kaikkea sairaaloihin liittyvää, mutta synnytyksessä oli koko ajan ihanan huolehtiva; ainoa, minkä hän jälkikäteen sanoi olleen vaikeaa, oli ollut katsoa minun tuskiani pystymättä paljoa tekemään. Mies näki kyllä kaiken, ja kyselinkin häneltä, joko pää näkyy jne...tuntui siltä, että yhdessä synnytettiin! Ja pari päivää synnytyksen jälkeen pyysin miestä kurkkaamaan alapäähäni, ennen kuin uskalsin itse katsoa... Eikä ole traumoja kummallekaan jäänyt, vaikka aika tohjona olin!
 
Esikoista synnytin kyljelläni niin että mies nosti aina päällimmäisen jalan ylös kun ponnistin, eli hän joitui pakosta näkemään vauvan tulon. Kun nyt pikkukakkosta odottaessa kysyin miltä se vauvan tulo näytti, mies sanoi ettei muista siitä mitään kun oli niin shokissa :)
 
meilläkin isä näki koko synnytyksen ja jälkeen päin vain puhu et "olipas aika jännän näköistä, itse asiassa aika kaunista" ja "olipas se aika iso" (melkein 5 kiloinen vauva) Itse en kauheasti ponnistutilanteesta muista. Mut ei mitään traumoja oo jääny, ihana ja ainutlaatuinen kokemushan se on!
 
syysäiti -85
Mun mies piteli mun kädestä kiinni kun ponnistin kyljelläni.
Kätilö vieressä huusi että katso nyt kuinka se vauva sieltä tulee että eikö ole ihanaa.
Mieheni katsoi ja katsoi loppuun astikin.
Jälkikäteen ei jäänyt mitään traumoja vaikka hän ihmettelikin miten se sieltä pääsikin ulos :)
Ihan normaalisti on jatkettu ja mieheni onkin ainoa joka voi muille kertoa kuinka hänen tyttärensä lensi maailmaan kuin supertyttö! (kädet ojossa hyppäsi ulos =) )
 
tiukkis
Ei nähnyt, oli jakkaran takana tukemassa. Istukan näki napanuorineen ja hieman ennen ponnistusta kerralla lattialle räjähtäneet lapsivedet, kaikkine kakkoineen. Ei erityisemmin pitänyt näkemästään.

Jälkikäteen olen vähän ollut aavistelevinani, ettei olisi pannut pahakseen, vaikka olisi syntymän nähnytkin, vaikka etukäteen oli sitä vastaan. Katseltiin nimittäin sitä synnytysdokumentti, missä näytettiin kaikki ja oli ihan innoissaan. Minä olen niin perusutelias, että olisin itse halunnut nähdä, mutta se on fyysisesti lähes mahdotonta (katselin sitä istukkaakin)? No, seuraava mahdollisuus on tarjolla ensi keväänä, jos sinne asti päästään.
 
piiatsu
näki joo... halusi itte mennä aina välillä kattomaan että joko pää näkyy=) erittäin todennäköisesti haluaa nähä sen "koko syntymän" nyttenkin eikä siinä mulla mitään vastaan sanomista oo..
 

Yhteistyössä