onko mieheni kohtuuton?

Tarinamme kuuluu näin.Liittomme on ajautunut umpikujaan syystä,että vihdoin uskaltauduin avautua miehelleni ja kerroin kaiken mikä minua painaa tässä suhteessa.Mies veti herneet nenään ja oli aivan raivoissaan,kuinka pilasin kertomallani koko suhteen ja erityisesti hänen elämänsä?Siis "pilasin" hänen mielensä,elämänilon ym.vain sen takia,että halusin tuoda esiin minua ahdistavat asiat .Päätimme kuitenkin mennä selvittelemään elämämme kiemuroita ammattiauttajalle ja alkoihan sieltä tulemaankin esille monia asioita jotka rassaavat suhdettamme.Olin kuitenkin helpottun ut,että löysimme ihmisen joka ehkä osaa auttaa meitä.Mutta miehenipä ei voi sietää ajatusta,että ongelmien ratkomiseen saattaa mennä paaaaljon aikaa.Hän haluaisi,että asiat korjaantuisivat suurinpiirtein yhdessä yössä.Mies onkin alkanut nyt vaatimaan,että MINUN on tehtävä nyt päätös joko-tai,jatkaako vai ei yhteiseloa.Meillä on terapiat kesken ja mielestäni hän ei voi vaatia minua tekemään salamapäätöstä,sillä enhän itsekään tiedä mihin tämä johtaa :/ .Eihän parisuhde voi olla sitä,että ollaan aina onnellisia ja ei ikinä voida kohdata ristiriitoja ja sitten kun kriisin paikkoja tulee,niin silloin vaan lopetetaan koko homma ja lähdetään eri teille?Tällä tavoinhan sitä vaan pakenee koko ajan ongelmia ja ne pulpahtavat aina uudestaan esille uudessa parisuhteessa.Kaipailen mielipiteitä siihen olenko aivan väärässä ajatusteni kanssa!

 

No et todellakaan ole väärässä.
Outoa, jos terapianne on vasta alussa ja miehesi jo vaatii sinua tekemään ratkaisuja. Eikö terapiassa käydä juuri sen vuoksi, että ratkaisut (ja juuri teidän elämänne kannalta ne oikeat ratkaisut) löytyisivät rauhassa ja ajan kanssa. Kuulostaa siltä, että miehesi on jotenkin loukkaantunut, kun olet uskaltanut kertoa parisuhteenne ongelmista omasta näkökulmastasi. Tai sitten hänellä on jo uusi onni katsottuna ja haluaa päästä eteenpäin... Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole.

Jaksamista Sinulle! Varmasti on hyvä, että olette hakeutuneet terapiaan - turha kiirehtiä mihinkään suuntaan, vaan rauhassa ja ammattilaisen kanssa keskustellen etsiä oikeaa suuntaa elämäänne.
:flower:

 

Näin minäkin olen miettinyt ja pohtinut,että minunko tässä pitää sanella miten etenemme asiassa.Mielestäni ongelmat on yhteisiä tai sitten minulla on pahasti päässä vikaa ja olen keksinyt kaiken :/ .Mutta ilmapiiri vaan kiristyy kotona,kun mies vaan odotta että mitä minä päätän .Ihan kuin tämä olisi vain minun projektini .Kohta tosin aion luovuttaa,turhahan tässä on kitkutella,lapsetkin kärsivät ainaisesta alakulosta.

 

Tuo kuullostaa siltä, että miehesi ei pidä siitä, että selvittelette ongelmianne ammatti-auttajan kanssa ja ei pidä että käsittelette niitä asioita ylipäätäänsäkkään. Siksi sitten yrittää laittaa sinut tekemään pikapäätöksen että jatkatteko yhdessä vai ette.

Tuo on nyt tuossa vaiheessa väärä lähestymistapa. Ilmeisesti siitä ei ole kovin pitkä aika kun otitte (otit) nämä ongelma-asiat esille ja aloitte käsitellä niitä. Jos parisuhteen ongelmat on sitä luokkaa että niitä on syytä ammattiauttajan kanssa selvitellä, niin ei kyseessä ole mikään pikkujuttu. Ei kukaan lähde ammattiauttajan juttusille mistään pienestä asiasta/ongelmasta kertomaan. Pienet jutut voidaan ratkaista keskenään ja niitä voidaan ratkoa nopeasti. Nyt kuitenkin (mitä ilmeisemmin) kyse on suuremmista ongelmista, joten niitä ei voi sormia napsauttamalla yhdessä yössä ratkaista. Kerro tämä asia miehellesi.

Lisäksi kerro, että sinä haluaisit (ainakin niin käsitin), että voitte suhdettanne jatkaa aina vaikkapa hamaan hautaan saakka. Mutta että tämä onnistuisi, teidän tulee saada teidän parisuhdetta vaivaavat ongelmat ratkottua. Kerro että tarkoitus on käydä asiat läpi ja ratkoa ongelmia siten että kummankin on sen jälkeen hyvä olla suhteessa. Että kummankin ongelmiin tartutaan ja niihin haetaan ratkaisuja. Tämä auttaa siihen, että miehelle ei tulisi tunne, että hän on ns. "syytettynä oikeuden istunnossa".
Sano miehelle myös, että rakastat miestäsi ja sen vuoksi haluat miehen kanssa elää jatkossakin. Ja sen että jos mies rakastaa myöskin sinua ja haluaa sinun kanssasi elää, niin hän varmastikin ymmärtää että joskus parisuhde voi vaatia työtä. Ymmärtää sen että nyt on se hetki kun teidän suhteenne vaatii sitä työtä.
Jos sitten alkaa näyttää että tämä työ ei tuota tuloksia, eli ongelmia ette saa ratkottua, niin sitten on aika tehdä päätelmiä, että ehkä tästä ei vaan tule mitään. Sitten tulette tulokseen että eroatte.
Mikäli työ tuottaa tuloksia ja saatte ongelmianne ratkottua muuttamalla kumpikin tapojanne, suhtautumisianne, ottamalla toisianne eri tavalla huomioon, tekemällä kompromisseja, korjailemalla ongelma kohtia yms... silloin huomaatte, että tämähän alkaa toimia. Silloin voitte onnitella toisianne ja itseänne, että kyllä kannatti taistella!

Jos mies ei sitten halua tähän "taisteluun" (jossa on muuten tarkoitus taistella samalla puolella, eikä toisiaan vastaan) ryhtyä, niin sitten sanot miehelle, että valitettavasti et voi parisuhdetta jatkaa entiseen malliin vaan sinä olisit sitä jatkamista varten tarvinnut tämän "projektin"/taistelun parisuhteen pelastamiseksi. Silloin se on vaan paras erota. Tuota taistelua et voi yksin voittaa, siihen tarvitaan kumpainenkin samalle puolelle. Jos toinen ei ole siihen valmis, niin parisuhde ei tule koskaan voimaan hyvin. Ja miksi jatkaisit sitä, jos toinen ei parisuhdetta kunnioita niin paljon, että tekisi töitä ratkoakseen sen ongelmia.

Siihen ammattiauttajaan vielä, että voi mennä kauankin mitä siellä on käytävä. Voi mennä vaikka vuosi. Sitten kun suurimmat ongelmat on ratkottu, alkaa käynti kerrat harvenemaan ja ne muuttuu sellaiseksi seuranta tyyppiseksi. Eli kun teidät on saatu oikealle tielle, niin sitten vielä seuraillaan, että pysytte siellä ja jos tulee lipsumisia, niin keksitään vielä keinoja välttyä niiltä jatkossa.
Tuo ammattiauttaja ei ole missään nimessä huono ratkaisu, mutta kannattaa muistaa, että se ei myöskään ole koko ratkaisu. Tärkein lähtee kuitenkin teistä. Ammattiauttaja "vain" auttaa.

 

Oi miten hienoa, että olet te jaksaneet lähteä terapiaan. Moni mies ei nimittäin lähde kirveelläkään. Meillä oli avioliitossa pitkään jatkunut pahaolo, kun ei muka ollut aikaa. Lapset ja työ meni aina edelle. Ihmettelin, miksi elämästäni katosi ilo ja emme tehneet mitään yhdessä. Käytännön asiat kyllä sujui, mutta kodin henkinen ilmapiiri oli painostavaa. etenkin silloin, kun mies ei saanut seksiä. Minua ei haluttanut ja sitten olinki kylmä, itsekäs lehmä yms. Raadoin jaksamisen äärirajoilla ja sairastelin. annoin kaiken perheelleni ja sitten mies sanoi että olen itsekäs. Mulla meni päreet. Lähdin juttelemaan ulkopuolisten kanssa, siis kuntoutuksessa psykologin kanssa ja sitten mielenterveysykskköön ja kirkkoon yms. Tajusin, että minulla on oikeus hyvään elämään. Pääsin opiskelemaan ja mies syytti minua perheen hylkäämisestä. Ei ollut vaihtoehtoja, jos meinasin päästä työelämään ja taloudellisesti tulla toimeen. Vuosi oli kamala. En antanut periksi vaan mies joutui hoitamaan lapsia ja kotiakin. Välillä tuntui, että en jaksa tätä #&%?$!* enää, vaan otan muksut ja muutan muualle. Niin pettynyt parisuhteeseen ja sen odotuksiin olin. Kun ymmärsin , että mulla on oikeus omiin juttuihn, unelmiin ja harrastuksiinkin, olen voinut paremmin. Me olemme ruenneet juttelemaan ja kyselemään, ei olettamaan. Jutun juju on se, että se vaatii molemmilta halua ja panostusta. Kipeääkin työtä välillä. Kasvamista aikuiseksi ja itsensä ja toisensa hyväksymistä, mutta ei masentumista tai periksiantamista. Vie aikaa, mutta on ollut palkitsevaa. Seksistä on ollut vaikea puhua, mutta kun pitäisi olla sitä toimintaa. Kun saa levätä ja henkimnen puoli ja yhteys on ok, toimii sekin kuin itsestään. Älä luovuta, vaan tee parhaasi ja katso mihin riittää. Jos ukko uhkailee, älä alistu. Joskus pieni ympäristönvaihdoas tai ikävä saa aikaan ihmeitä. Tie onneen on kivikkoinen, mutta mitään ei saa jos ei yritä. En usko , että vaihta,malla paranee. JOs kysymyksessä on tosipaskiainen, voi silmät aueta, kun näkee asioita vähän kauempaa. Ei kannata heittää elämää murehtimiseen.

 

Minun mielipiteeni on, että miehesi pelkää hirvittävästi menettävänsä sinut, kun liittonne karu tila on hänelle selvinnyt. Hän varmasti haluaisi varmuuden, että jatkatte yhdessä ja asioita kannattaa selvittää.

Hienoa, että miehesi hakee kanssasi apua ongelmiin, hän ei halua menettää sinua. Arvosta sitä!