Onko miehellä oikeus suuttua tästä?

[Suski]

Minusta sinä ap olet vain fiksu. Osalla palstan mammoista ei ole edes omaa rahaa, vaan joutuvat sitä ukoiltaan kerjäämään..

Noin minäkin olen säästänyt vuosia. Kyllä se vaan turvaa tuo.

 

[vieras]

Siis me maksetaan autoa nopeasti pois, oli aika kallis hankinta mutta kuten olen jo todennut, ollaan aika hyvätuloisia molemmat. Mies vaan pistää kaiken haisemaan alta aikayksikön. Ja koska auto oli kallis hankinta ja tässä ei vielä naimisissa olla, ja se tuli enemmän miehen käyttöön (työmatkat ja harrastukset ) niin mielestäni on reilua että se maksetaan 50/50, olisi outoa jos olisin ostanut lähinnä miehen käyttöön auton omilla säästöilläni. Oman osuuteni toki olisin voinut säästöillä kustantaa, mitä en tehnyt. Enkä tekisi vieläkään jos sama tilanne tulisi eteen.

Niin niin, mutta sitähän juuri tarkoitin, että korollisen lainan sijaan mies olisi maksanut auton "lainanlyhennystä" tuonne sinun säästöihisi. Ja sinä oman osuutesi + sen 350 euroa. Taloudellisestihan se olisi ollut kannattavampaa, mutta jos mies on pässi, eikä olisi tuohon suostunut, niin sitten ei tietenkään. Mutta sitten taas jos mies on pässi, niin ei kai tarvi miettiä kuka on väärässä ja kuka tekee oikein pitäessään tiukasti kiinni säästöistään.

 

[mind]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

 

[viivi]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

No kun mä näen asian niin, että tää ei ole mitenkään hankalaa. Mies ostaa vesiskootterin, jos mies haluaa, omilla rahoillaan. Minä ostan uuden sohvan, kun haluan, omilla rahoillani. Jos minä vaatisin, että miehen pitää osallistua jokaikiseen mattoon/laukkuun/kenkiin/kahvinkeittimeen minkä ostan, niin sitten mies voisi vaatia mua osallistumaan vesiskootterin/tmv turhan hankintaan. Mutta kun...

 

[hyvä vastaus]

Siis me maksetaan autoa nopeasti pois, oli aika kallis hankinta mutta kuten olen jo todennut, ollaan aika hyvätuloisia molemmat. Mies vaan pistää kaiken haisemaan alta aikayksikön. Ja koska auto oli kallis hankinta ja tässä ei vielä naimisissa olla, ja se tuli enemmän miehen käyttöön (työmatkat ja harrastukset ) niin mielestäni on reilua että se maksetaan 50/50, olisi outoa jos olisin ostanut lähinnä miehen käyttöön auton omilla säästöilläni. Oman osuuteni toki olisin voinut säästöillä kustantaa, mitä en tehnyt. Enkä tekisi vieläkään jos sama tilanne tulisi eteen.

Niin niin, mutta sitähän juuri tarkoitin, että korollisen lainan sijaan mies olisi maksanut auton "lainanlyhennystä" tuonne sinun säästöihisi. Ja sinä oman osuutesi + sen 350 euroa. Taloudellisestihan se olisi ollut kannattavampaa, mutta jos mies on pässi, eikä olisi tuohon suostunut, niin sitten ei tietenkään. Mutta sitten taas jos mies on pässi, niin ei kai tarvi miettiä kuka on väärässä ja kuka tekee oikein pitäessään tiukasti kiinni säästöistään.

kiitos vierailija, ei mullakaan olisi heti välähtänyt, mut näinhän nää kannattaa tehdä. Ei kai tuossa katota mitään saaduksi lahjaksi, pitääköhän tuollaisesta tehdä "velkakirja" tai jotain ettei lahjaveroa joudu maksaan?

 

[Micosa]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

Miten avioliitto sen asian muuttaa?

 

[mind]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

No kun mä näen asian niin, että tää ei ole mitenkään hankalaa. Mies ostaa vesiskootterin, jos mies haluaa, omilla rahoillaan. Minä ostan uuden sohvan, kun haluan, omilla rahoillani. Jos minä vaatisin, että miehen pitää osallistua jokaikiseen mattoon/laukkuun/kenkiin/kahvinkeittimeen minkä ostan, niin sitten mies voisi vaatia mua osallistumaan vesiskootterin/tmv turhan hankintaan. Mutta kun...

ajattelin vaan, kun tuolla aiemmin kerroit, et kun menette naimisiin niin kaikki ois sitten yhteistä, sun säästötkin. Vai ymmärsinkö jotain väärin..

 

[vieras]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

Miten avioliitto sen asian muuttaa?

Katsos kun palstamammojen maailmassa kaikki rahat ovat avioliitossa yhteisiä. Vaikka todellisuudessa siihen ei ole kyllä mitään lakisääteisiä perusteluja.

 

[viivi]

Siis me maksetaan autoa nopeasti pois, oli aika kallis hankinta mutta kuten olen jo todennut, ollaan aika hyvätuloisia molemmat. Mies vaan pistää kaiken haisemaan alta aikayksikön. Ja koska auto oli kallis hankinta ja tässä ei vielä naimisissa olla, ja se tuli enemmän miehen käyttöön (työmatkat ja harrastukset ) niin mielestäni on reilua että se maksetaan 50/50, olisi outoa jos olisin ostanut lähinnä miehen käyttöön auton omilla säästöilläni. Oman osuuteni toki olisin voinut säästöillä kustantaa, mitä en tehnyt. Enkä tekisi vieläkään jos sama tilanne tulisi eteen.

Niin niin, mutta sitähän juuri tarkoitin, että korollisen lainan sijaan mies olisi maksanut auton "lainanlyhennystä" tuonne sinun säästöihisi. Ja sinä oman osuutesi + sen 350 euroa. Taloudellisestihan se olisi ollut kannattavampaa, mutta jos mies on pässi, eikä olisi tuohon suostunut, niin sitten ei tietenkään. Mutta sitten taas jos mies on pässi, niin ei kai tarvi miettiä kuka on väärässä ja kuka tekee oikein pitäessään tiukasti kiinni säästöistään.

kiitos vierailija, ei mullakaan olisi heti välähtänyt, mut näinhän nää kannattaa tehdä. Ei kai tuossa katota mitään saaduksi lahjaksi, pitääköhän tuollaisesta tehdä "velkakirja" tai jotain ettei lahjaveroa joudu maksaan?

No, yli 4000 euron "lahjasta" pitää maksaa lahjavero, mutta kun se auto tietysti olisi voinut olla pelkästään mun nimissä niin sitten sitä ei olis tarvinnut maksaa.. mutta jos mies olis virallisesti toinen omistaja niin olisi pitänyt maksaa.

 

[Micosa]

Siis me maksetaan autoa nopeasti pois, oli aika kallis hankinta mutta kuten olen jo todennut, ollaan aika hyvätuloisia molemmat. Mies vaan pistää kaiken haisemaan alta aikayksikön. Ja koska auto oli kallis hankinta ja tässä ei vielä naimisissa olla, ja se tuli enemmän miehen käyttöön (työmatkat ja harrastukset ) niin mielestäni on reilua että se maksetaan 50/50, olisi outoa jos olisin ostanut lähinnä miehen käyttöön auton omilla säästöilläni. Oman osuuteni toki olisin voinut säästöillä kustantaa, mitä en tehnyt. Enkä tekisi vieläkään jos sama tilanne tulisi eteen.

Niin niin, mutta sitähän juuri tarkoitin, että korollisen lainan sijaan mies olisi maksanut auton "lainanlyhennystä" tuonne sinun säästöihisi. Ja sinä oman osuutesi + sen 350 euroa. Taloudellisestihan se olisi ollut kannattavampaa, mutta jos mies on pässi, eikä olisi tuohon suostunut, niin sitten ei tietenkään. Mutta sitten taas jos mies on pässi, niin ei kai tarvi miettiä kuka on väärässä ja kuka tekee oikein pitäessään tiukasti kiinni säästöistään.

kiitos vierailija, ei mullakaan olisi heti välähtänyt, mut näinhän nää kannattaa tehdä. Ei kai tuossa katota mitään saaduksi lahjaksi, pitääköhän tuollaisesta tehdä "velkakirja" tai jotain ettei lahjaveroa joudu maksaan?

No, yli 4000 euron "lahjasta" pitää maksaa lahjavero, mutta kun se auto tietysti olisi voinut olla pelkästään mun nimissä niin sitten sitä ei olis tarvinnut maksaa.. mutta jos mies olis virallisesti toinen omistaja niin olisi pitänyt maksaa.

Sä voit lainata rahat miehellesi nimellistä korkoa vastaan.
Ei verottajalla siihen sinällään sanottavaa ole.Teette velkakirjan ja siirrot näkyy tiliotteessa,niin homma siinä.

 

[viivi]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

No kun mä näen asian niin, että tää ei ole mitenkään hankalaa. Mies ostaa vesiskootterin, jos mies haluaa, omilla rahoillaan. Minä ostan uuden sohvan, kun haluan, omilla rahoillani. Jos minä vaatisin, että miehen pitää osallistua jokaikiseen mattoon/laukkuun/kenkiin/kahvinkeittimeen minkä ostan, niin sitten mies voisi vaatia mua osallistumaan vesiskootterin/tmv turhan hankintaan. Mutta kun...

ajattelin vaan, kun tuolla aiemmin kerroit, et kun menette naimisiin niin kaikki ois sitten yhteistä, sun säästötkin. Vai ymmärsinkö jotain väärin..

Siis toki. Avioehtoa tmv en vaadi/halua, mutta silti mielestäni päätäntävalta säästöistäni kuuluu olla mulla, kun kuitenkaan mies ei niiden eteen ole tikkua ristiin pistänyt.

 

[hah]

Minusta sinä ap olet vain fiksu. Osalla palstan mammoista ei ole edes omaa rahaa, vaan joutuvat sitä ukoiltaan kerjäämään..

Noin minäkin olen säästänyt vuosia. Kyllä se vaan turvaa tuo.

samaa mieltä. siks tässäkin ketjussa on moni vastaan, kun palstamammat heti ostais reimatekkejä kilpaa jos olis toisinpäin noi säästöt

 

[Bertta]

Kyllä sä ap olet ihan oikeassa, eikä miehelläsi ole mitään syytä suuttua.

Meillä on miehen kanssa yhteinen talous, ja sen lisäksi omat rahat, palkkamme ovat käytännössä saman suuruiset. Ensin maksetaan yhteiset menot ja sitten kumpikin saa tehdä rahoillaan mitä tykkää, oli se sitten säästämistä tai tuhlaamista. Mä tiedän että miehen omaisuus on huomattavasti suurempi kuin mun johtuen perinnöistä ym mutta en mä siitä katkera ole. Ei mulle olisi tullut mieleenkään vaatia että hän maksaisi talon tai autot tms yksin. Tai kai olisi voinut, mutta silloin ne olisi ollut yksin myös hänen nimissään. Sitäpaitsi, lainan otto on joissakin tapauksissa myös ihan järkevää.

Kummallakin meillä on säästöjä ja sijoituksia pahan päivän varalle. Kumpikin ajattelee lähinnä eläkeaikoja, ja muita mahdollisia tulevaisuuden rahareikiä. Ei se ole mikään epäluottamuksen osoitus. Ja ihan realistisesti naiset: te ette voi koskaan tietää mitä tapahtuu! Niin se vaan on, ja joka muuta väittää valehtelee. Kyllä niitä raha-asioita on hyvä sen verran miettiä ettei ihan puille paljaille joudu jos hassusti käy.

 

[Merengue]

No melkeinpä voisi suuttua siitä ap, että mies tuollai piikittelee yms. asiasta. Jos mies on tuhlaavaisempi (voin vaan kuvitella mitä kaikkea miehet keksii rahalla hankkia ), niin hyvä et ap on tarkempi. Onhan se koko perheelle parasta.
Ja onhan oikeasti tosiasia, että aika suuri osa pareista eroaa.

 

[mind]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

No kun mä näen asian niin, että tää ei ole mitenkään hankalaa. Mies ostaa vesiskootterin, jos mies haluaa, omilla rahoillaan. Minä ostan uuden sohvan, kun haluan, omilla rahoillani. Jos minä vaatisin, että miehen pitää osallistua jokaikiseen mattoon/laukkuun/kenkiin/kahvinkeittimeen minkä ostan, niin sitten mies voisi vaatia mua osallistumaan vesiskootterin/tmv turhan hankintaan. Mutta kun...

ajattelin vaan, kun tuolla aiemmin kerroit, et kun menette naimisiin niin kaikki ois sitten yhteistä, sun säästötkin. Vai ymmärsinkö jotain väärin..

Siis toki. Avioehtoa tmv en vaadi/halua, mutta silti mielestäni päätäntävalta säästöistäni kuuluu olla mulla, kun kuitenkaan mies ei niiden eteen ole tikkua ristiin pistänyt.

Mut eihän se päätäntävalta ole vain sinulla, enää, kun menette naimisiin ja ilman avioehtoa.. Eli tästä on ne riidat tiedossa..

 

[viivi]

No melkeinpä voisi suuttua siitä ap, että mies tuollai piikittelee yms. asiasta. Jos mies on tuhlaavaisempi (voin vaan kuvitella mitä kaikkea miehet keksii rahalla hankkia ), niin hyvä et ap on tarkempi. Onhan se koko perheelle parasta.
Ja onhan oikeasti tosiasia, että aika suuri osa pareista eroaa.

No, ei se hyvältä tunnu; tulee syyllinen olo, ihan kuin tekisin jotain väärin kun en nyt ole hankkinut vähän sitä sun tätä (tarpeetonta! ) ja paha mielikin kaupan päälle. En mä niitä mieheltäni ole pimittänyt, mutta oon vaan sitä mieltä et mitä niihin koskemaan ennenkuin on pakko tai sitten kun lapset on sen ikäisiä että tarviivat pesämunan.

 

[viivi]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

No kun mä näen asian niin, että tää ei ole mitenkään hankalaa. Mies ostaa vesiskootterin, jos mies haluaa, omilla rahoillaan. Minä ostan uuden sohvan, kun haluan, omilla rahoillani. Jos minä vaatisin, että miehen pitää osallistua jokaikiseen mattoon/laukkuun/kenkiin/kahvinkeittimeen minkä ostan, niin sitten mies voisi vaatia mua osallistumaan vesiskootterin/tmv turhan hankintaan. Mutta kun...

ajattelin vaan, kun tuolla aiemmin kerroit, et kun menette naimisiin niin kaikki ois sitten yhteistä, sun säästötkin. Vai ymmärsinkö jotain väärin..

Siis toki. Avioehtoa tmv en vaadi/halua, mutta silti mielestäni päätäntävalta säästöistäni kuuluu olla mulla, kun kuitenkaan mies ei niiden eteen ole tikkua ristiin pistänyt.

Mut eihän se päätäntävalta ole vain sinulla, enää, kun menette naimisiin ja ilman avioehtoa.. Eli tästä on ne riidat tiedossa..

No, mä en toivottavasti ikinä mene naimisiin miehen kanssa joka vihkimistä seuraavana päivänä vaatii tunnukset mun tileille, todellakaan. Että ei se nyt ihan noin mene... Erotilanteessa asia saattaapi olla eri.

 

[mind]

No melkeinpä voisi suuttua siitä ap, että mies tuollai piikittelee yms. asiasta. Jos mies on tuhlaavaisempi (voin vaan kuvitella mitä kaikkea miehet keksii rahalla hankkia ), niin hyvä et ap on tarkempi. Onhan se koko perheelle parasta.
Ja onhan oikeasti tosiasia, että aika suuri osa pareista eroaa.

No, ei se hyvältä tunnu; tulee syyllinen olo, ihan kuin tekisin jotain väärin kun en nyt ole hankkinut vähän sitä sun tätä (tarpeetonta! ) ja paha mielikin kaupan päälle. En mä niitä mieheltäni ole pimittänyt, mutta oon vaan sitä mieltä et mitä niihin koskemaan ennenkuin on pakko tai sitten kun lapset on sen ikäisiä että tarviivat pesämunan.

oletko sanonut tämän miehellesi? Ja kysynyt, miksi hän "hassaa" kaikki rahansa, millä oikeudella näitä sinun säästöjäsi pitäisi nyt käyttää hänen ns mielitekoihinsa, hänhän on jo omat rahansa saanut niihin käyttää..

 

[viivi]

No melkeinpä voisi suuttua siitä ap, että mies tuollai piikittelee yms. asiasta. Jos mies on tuhlaavaisempi (voin vaan kuvitella mitä kaikkea miehet keksii rahalla hankkia ), niin hyvä et ap on tarkempi. Onhan se koko perheelle parasta.
Ja onhan oikeasti tosiasia, että aika suuri osa pareista eroaa.

No, ei se hyvältä tunnu; tulee syyllinen olo, ihan kuin tekisin jotain väärin kun en nyt ole hankkinut vähän sitä sun tätä (tarpeetonta! ) ja paha mielikin kaupan päälle. En mä niitä mieheltäni ole pimittänyt, mutta oon vaan sitä mieltä et mitä niihin koskemaan ennenkuin on pakko tai sitten kun lapset on sen ikäisiä että tarviivat pesämunan.

oletko sanonut tämän miehellesi? Ja kysynyt, miksi hän "hassaa" kaikki rahansa, millä oikeudella näitä sinun säästöjäsi pitäisi nyt käyttää hänen ns mielitekoihinsa, hänhän on jo omat rahansa saanut niihin käyttää..

Tottakai olen sanonut. Hän ei vaan tunnu tajuavan miten pitkä aika niiden säästöjen kerryttämiseen on mennyt ja että ei kaikkea tarvitse käyttää heti. Kyllä hän sen varmasti vielä tulee sisäistämään, kunhan nyt kiukuttelee... toivon ainakin näin.

 

[mind]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Mulla menee ajatukset samoilla linjoilla.

Joo tää on vähän hankala homma. Mies voi kokea että tarvitte vesiskootterin jne ja sä et koe. Sä koet et tarvitte uuden sohvan ja mies ei koe sitä tarvivansa. Jos miehellä suht samat tulot kuin sulla mut pistää vaan kaiken haisemaan ns "normielämiseen", niin syyttäköön itseään ettei saa hankittua himoamaansa vesiskootteria. Mun mielestä sulla on oikeus käyttää säästösi mihin haluut tai pitää niitä vaan säästöinä edelleen.

Mut sitten kun menette naimisiin, niin riitaa voi tulla enemmänkin, ihan siitäkin mikä tarpeellista hankittavaa ja mikä ei..

No kun mä näen asian niin, että tää ei ole mitenkään hankalaa. Mies ostaa vesiskootterin, jos mies haluaa, omilla rahoillaan. Minä ostan uuden sohvan, kun haluan, omilla rahoillani. Jos minä vaatisin, että miehen pitää osallistua jokaikiseen mattoon/laukkuun/kenkiin/kahvinkeittimeen minkä ostan, niin sitten mies voisi vaatia mua osallistumaan vesiskootterin/tmv turhan hankintaan. Mutta kun...

ajattelin vaan, kun tuolla aiemmin kerroit, et kun menette naimisiin niin kaikki ois sitten yhteistä, sun säästötkin. Vai ymmärsinkö jotain väärin..

Siis toki. Avioehtoa tmv en vaadi/halua, mutta silti mielestäni päätäntävalta säästöistäni kuuluu olla mulla, kun kuitenkaan mies ei niiden eteen ole tikkua ristiin pistänyt.

Mut eihän se päätäntävalta ole vain sinulla, enää, kun menette naimisiin ja ilman avioehtoa.. Eli tästä on ne riidat tiedossa..

No, mä en toivottavasti ikinä mene naimisiin miehen kanssa joka vihkimistä seuraavana päivänä vaatii tunnukset mun tileille, todellakaan. Että ei se nyt ihan noin mene... Erotilanteessa asia saattaapi olla eri.

sitä juuri tarkoitan, miehesi tulee rahoista riitelemään, tekeehän niin jo nyt vaikkei niitä pankkitunnuksia vaatisikaan niin voi vaatia käyttämään rahoja. Ja erotilanteessa varsinkin. Kyllä mä sinuna avioehtoa tmv miettisin..

 

[vieras]

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tavallaan ymmärrän, että mies suuttui, koska tulihan se summa hänelle selvästi yllätyksenä. Kuitenkin mielestäni ap:lla täysi oikeus pitää säästönsä säästöinä, ei niistä olisi tarvinnut mitään uusia autoja ostaa tms. Ap:n ja miehen rahankäyttö tuntui toimivalta ratkaisulta. Kumpikin ostaa niitä asioita, mitä itse haluaa. Näin sen pitäisi jatkuakin. Ei mies voi vaatia ap:ta "tuhlaamaan" säästöjä, ap:han on ostanut kotiin huonekalut yms, eli isoja hankitoja, jotka hyödyttävät molempia.

 

[vieras]

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tavallaan ymmärrän, että mies suuttui, koska tulihan se summa hänelle selvästi yllätyksenä. Kuitenkin mielestäni ap:lla täysi oikeus pitää säästönsä säästöinä, ei niistä olisi tarvinnut mitään uusia autoja ostaa tms. Ap:n ja miehen rahankäyttö tuntui toimivalta ratkaisulta. Kumpikin ostaa niitä asioita, mitä itse haluaa. Näin sen pitäisi jatkuakin. Ei mies voi vaatia ap:ta "tuhlaamaan" säästöjä, ap:han on ostanut kotiin huonekalut yms, eli isoja hankitoja, jotka hyödyttävät molempia.

 

[vieras]

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tavallaan ymmärrän, että mies suuttui, koska tulihan se summa hänelle selvästi yllätyksenä. Kuitenkin mielestäni ap:lla täysi oikeus pitää säästönsä säästöinä, ei niistä olisi tarvinnut mitään uusia autoja ostaa tms. Ap:n ja miehen rahankäyttö tuntui toimivalta ratkaisulta. Kumpikin ostaa niitä asioita, mitä itse haluaa. Näin sen pitäisi jatkuakin. Ei mies voi vaatia ap:ta "tuhlaamaan" säästöjä, ap:han on ostanut kotiin huonekalut yms, eli isoja hankitoja, jotka hyödyttävät molempia.

 

[tripod]

Mies nyt suuttui minulle, kun en ole kertonut säästöistäni (ei ole kyllä kysellytkään! ) ja oli vihainen kun sillä olisi autot ja muut saanut ostettua ilman velkaa jne jne jne.

Kertomatta jättäminen on käytännössä yhtä kuin valehtelu, silti naiset "unohtavat" helposti kertoa sellaista josta saattaa syntyä keskustelua.

Mies on oikeassa siinä että turhien lainakorkojen maksaminen ei ole erityisen fiksua - pariskunta kannattaa minimoida taloudesta ulos valuvat rahamäärät, siviilisäädystä riiippumatta.

Valehtelu ja raha-asioiden sössiminen on kuitenkin tyypillistä käytöstä naisille joten ap:n miehellä ei ole "oikeutta" suuttua.. voi vain ottaa opiksi.

 

[v]

Minä olisin miehen tilanteessa suuttunut. Vaikka teillä kummallakin on omat rahat, niin siinä vaiheessa, kun lainaa on otettu, olisi säästöt pitänyt tuoda esille. Toki sinulla on oikeus pitää säästösi, mutta se, ettet ole kertonut säästöistä miehellesi, tuntuu pimittämiseltä.