Onko meillä riittävän hyvä suhde? Harkitsen eroa lasten isästä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 2831
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
2

2831

Vieras
Nyt oikeesti apua! Jatkaako vai erota!?

Olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta, olin 14-vuotias kun aloitimme seurustelun eli kokemusta muista suhteista ei ole. Meillä on 2- ja 4-vuotiaat lapset.

Mieheni on aina ollut hankala, ja se johtuu varmasti paljon keskittymisvaikeuksista ja siitä että hän ei oikein tajua muiden tunteita. Hän haluaa ja yrittää olla hyvä meille, mutta usein se ei onnistu.

Haluaisin ulkopuolisten näkemystä näistä asioista, koska harkitsen eroa mutta en tiedä kuitenkaan ovatko nämä asiat liian mitättömiä että kannattaisi rikkoa lasten perhe... Jos olisimme lapsettomia, ottaisin eron heti.

Hyvät puolet:
+ meillä on yhteisiä toiveita ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle
+ juttelemme paljon hyvässä hengessä silloin harvoin kun mieheni on hyvällä tuulella
+ mies haluaa minulle ja lapsille hyvää ja yrittää välillä huolehtia minun jaksamisesta ja tehdä lasten kanssa kivoja juttuja
+ mies osallistuu kotitöihin
+ mies käy töissä
+ KAIKKI kaverini ja melkein koko lasten lähipiiri tulevat miehen kautta
+ mies hoitaa lapsia välillä jos joudun esim. ylitöihin ja joskus jopa pääsen salille miehen ansiosta

Huonot puolet:
- mies on todella usein huonolla tuulella: ihan liian usein kodin ilmapiiri muuttuu hyvästä huonoksi kun mies tulee kotiin
- mies haastaa riitaa vaikka ei myönnä sitä
- mies ei huomioi lapsia tarpeeksi, usein ei edes vastaa lapsille ennen kuin sanon että "vastaa"
- mies ei osaa kunnolla pitää huolta itsestään: ei syö, ei käy tarpeeksi usein suihkussa, ei osaa etsiä vaatteita itselleen (saati lapsille): joudun muistuttelemaan ja neuvomaan koko ajan
- vaikka mies on koko ajan tekevinään kotitöitä, ei saa silti oikein mitään aikaiseksi: usein saa vain talon lämmitettyä arki-iltoina
- mies syyttelee muita jos hommia ei ole tehty täydellisesti
- mies kiroilee ja huutaa lasten kuullen ja joskus paiskoo ovia
- mies ei useimmiten puhu lapsille mitään, mutta komentaa kuitenkin (eli lasten kannalta 90 % miehen puheista on negatiivista)
- mies masentui vuosi sitten mutta on jo parempi (nämä muut ongelmat oli jo ennen sitä)
- mies puhuu välillä että haluaa erota koska vain tappelemme koko ajan (minusta kaikki tappelut johtuu siitä että mies aloittaa riidan eikä niitä saada selviksi koska mies ei puhu järkeviä). Kysyin kerran että jos mies kerran haluaa erota ja jos sitten eroamme, niin mitä hän sanoo muille eron syyksi -> hän ei keksinyt vastausta
 
Minulle merkitsevää on se, että mies haluaa olla hyvä sinulle ja lapsille. Jos se puuttuisi, niin siinä tapauksessa tilanne olisi menetetty. Selvää on, että miehellä on ongelmia käytöksensä kanssa. Ehkä asiasta ymmärtäväisesti keskustelemalla voisitte löytää ratkaisuja kiukunpuuskiin ja itsekin voit helpottaa tilannetta siten, ettet lähde riitaan mukaan silloin, kun näet, että miehellä on nyt vaikea hetki. Riitelyn vähentämisellä voi olla iso vaikutus kokonaisuuteen.
 
Kuulostaa laskematta aika kurjalle. Pointti on kai siinä, jaksatko ja haluatko sä vielä yrittää.

Jos mä tietäisin että muutosta olisi tulossa, niin haluaisin ja jaksaisin yrittää. Mies ei ole paha. Mutta ei sitä muutosta varmaan ole tulossa, koska sitä ollaan yhdessä yritetty jo vuosia. Mies itsekin tietää että sen käytös on suurin ongelma meidän suhteessa. Aina se osaa hetken käyttäytyä kun ollaan puhuttu asioista mutta sitten se taas palaa entiseen.

Ne kerrat kun mies on illan pois kotoa, ovat yleensä ihania. En tiedä kuitenkaan miten saisin kaikki kotityöt tehtyä yksin kun meidän lapset on täysin vahdittavia. Kai sekin onnistuisi kun olisi pakko? Entä ylityöt? Mulla on oma firma joten niitäkin tulee... Uskoisin että jos eroamme, pysyisimme kuitenkin hyvissä väleissä joten miehestä olisi varmasti apua. Hän haluaa viettää aikaa lasten kanssa. Toisaalta, jos eroamme, voi olla että hän masentuu pahasti. Positiivista erossa on se, että hän itsekin toivoo sitä ainakin joinain päivinä.
 
Mieti ap millanen mies oli ennen lapsia ja onko perhe-elämä jotenkin muuttanut suhdetta tai miestä.

Joku perheneuvola tms voisi kanssa auttaa ensin asiassa jos sinne menis jutteleen.
 
Eli jos jollain on vaikka tällainen lista niin suhteen arvosana on +1

+ tekee kotitöitä
+ käy töissä

- lyö perheenjäseniä

Jepjepp!

Aina joka puolella (täälläkin joskus) kuitenkin sanotaan että listata hyviä ja huonoja puolia ja sitä kautta miettiä.

Olishan tuossakin ongelmana lyöminen vaikka muissa jutuissa saattais olla hyvä ja lista olis plussalla.
 
Jos mä tietäisin että muutosta olisi tulossa, niin haluaisin ja jaksaisin yrittää. Mies ei ole paha. Mutta ei sitä muutosta varmaan ole tulossa, koska sitä ollaan yhdessä yritetty jo vuosia. Mies itsekin tietää että sen käytös on suurin ongelma meidän suhteessa. Aina se osaa hetken käyttäytyä kun ollaan puhuttu asioista mutta sitten se taas palaa entiseen.

Ne kerrat kun mies on illan pois kotoa, ovat yleensä ihania. En tiedä kuitenkaan miten saisin kaikki kotityöt tehtyä yksin kun meidän lapset on täysin vahdittavia. Kai sekin onnistuisi kun olisi pakko? Entä ylityöt? Mulla on oma firma joten niitäkin tulee... Uskoisin että jos eroamme, pysyisimme kuitenkin hyvissä väleissä joten miehestä olisi varmasti apua. Hän haluaa viettää aikaa lasten kanssa. Toisaalta, jos eroamme, voi olla että hän masentuu pahasti. Positiivista erossa on se, että hän itsekin toivoo sitä ainakin joinain päivinä.

Avioerossa on se puolen vuoden harkinta-aika juuri tuota varten. Entäs jos hankitte miehelle pienen kämpän ja kokeilette miltä elo tuntuu erillään.
 
Minulle merkitsevää on se, että mies haluaa olla hyvä sinulle ja lapsille. Jos se puuttuisi, niin siinä tapauksessa tilanne olisi menetetty. Selvää on, että miehellä on ongelmia käytöksensä kanssa. Ehkä asiasta ymmärtäväisesti keskustelemalla voisitte löytää ratkaisuja kiukunpuuskiin ja itsekin voit helpottaa tilannetta siten, ettet lähde riitaan mukaan silloin, kun näet, että miehellä on nyt vaikea hetki. Riitelyn vähentämisellä voi olla iso vaikutus kokonaisuuteen.

Laitoinkin äsken tuohon toiseen viestiin, että näitä ongelmia on yritetty ratkaista. Olemme käyneet tuntikausien keskusteluja aiheesta ja aina ollaan sovittu miten tästä lähtien yritetään toimia että ongelmilta vältytään. Se ei ole kuitenkaan onnistunut.

Vaikka sanotaan että yksin ei voi riidellä niin mieheni kyllä osaa sen. Se onnistuu niin että mies alkaa puhua jostain ongelmasta (esim tekemättömistä töistä) ja keskustelemme siitä. Minä yritän keksiä ratkaisua ja mies tyrmää ne, lopulta sanomalla jotain mikä ei ole totta, ja siinä vaiheessa minä haluan lopettaa keskustelun koska mitä järkeä keskustella jos toinen ei pysy totuudessa. Siitä mies sitten tietysti suuttuu.
 
Avioerossa on se puolen vuoden harkinta-aika juuri tuota varten. Entäs jos hankitte miehelle pienen kämpän ja kokeilette miltä elo tuntuu erillään.

Minusta sillä harkinta-ajalla ei ole väliä, eihän sitä ole avoliitossa olevilla pareillakaan. Kyllä tämä asia täytyy harkita loppuun asti ennen kuin laittaa eropapereita menemään.

Tuo olisi kiva koittaa asua erillään. Mutta ne lapset. Lapsille siinä ei ole eroa onko kysessä koe-ero vai oikea ero. Isä asuisi poissa kotoa.

Kesällä mies oli muutaman päivän poissa kotoa, koska hölmöili niin pahasti että en päästänyt sitä takaisin kotiin. Ne päivät olivat ihania, meillä oli tosi hauskaa lasten kanssa kotona.
 
Minusta sillä harkinta-ajalla ei ole väliä, eihän sitä ole avoliitossa olevilla pareillakaan. Kyllä tämä asia täytyy harkita loppuun asti ennen kuin laittaa eropapereita menemään.

Tuo olisi kiva koittaa asua erillään. Mutta ne lapset. Lapsille siinä ei ole eroa onko kysessä koe-ero vai oikea ero. Isä asuisi poissa kotoa.

Kesällä mies oli muutaman päivän poissa kotoa, koska hölmöili niin pahasti että en päästänyt sitä takaisin kotiin. Ne päivät olivat ihania, meillä oli tosi hauskaa lasten kanssa kotona.

Oletko sä kysynyt lapsilta, miltä niistä isän kiukuttelu ja äksyily tuntuu? Jos ovat itsekin hoksanneet sen, oppivat pian huomaamaan että olemalla poissa isäkin jaksaa paremmin ne päivät mitkä viettää lasten kanssa.

Jotenkin minusta nyt kuulostaa siltä että olisi kaikille parasta ainakin asua erillään ellei jopa erota.
 
Kesällä mies oli muutaman päivän poissa kotoa, koska hölmöili niin pahasti että en päästänyt sitä takaisin kotiin. Ne päivät olivat ihania, meillä oli tosi hauskaa lasten kanssa kotona.
Nyt kuulostaa siltä, ettei suhde ole riittävän hyvä. Tulee vaikutelma, että ainut syy jatkaa miehen kanssa on se, että hän hoitaa lapsia sinun ollessa ylitöissä ja tekee kotitöitä.
 
Oletko sä kysynyt lapsilta, miltä niistä isän kiukuttelu ja äksyily tuntuu? Jos ovat itsekin hoksanneet sen, oppivat pian huomaamaan että olemalla poissa isäkin jaksaa paremmin ne päivät mitkä viettää lasten kanssa.

Jotenkin minusta nyt kuulostaa siltä että olisi kaikille parasta ainakin asua erillään ellei jopa erota.

Lapset pahoittaa usein mielensä kun yrittävät ottaa kontaktia mieheen ja hän ei vastaa, tai vastaa negatiivisesti. Yleensä eivät edes puhu miehelle mitään koska ovat jo oppineet että siitä ei seuraa yleensä mitään hyvää :( Joudun usein ojentamaan miestä huonosta käytöksestään lapsia kohtaan lastenkin kuullen, ja osin siitä johtuen 4-vuotias alkaa todella usein itkeä jos isä komentaa (vaikka en silloin kommentoisi asiaa)

Minusta on vaan ihan kamalaa rikkoa lasten perhe :'( Pelkään myös että menetän samalla koko tukiverkostoni, kun todellakin lähes kaikki tuttuni tulevat mieheni kautta.
 
Nyt kuulostaa siltä, ettei suhde ole riittävän hyvä. Tulee vaikutelma, että ainut syy jatkaa miehen kanssa on se, että hän hoitaa lapsia sinun ollessa ylitöissä ja tekee kotitöitä.

Se vaikutelma on väärä. Rakastan miestä ja lapset tietysti rakastaa häntä ja hän rakastaa meitä. Ja ennenkaikkea: en haluasi rikkoa lasten perhettä. Se on suurin syy pysyä yhdessä.
 
Se vaikutelma on väärä. Rakastan miestä ja lapset tietysti rakastaa häntä ja hän rakastaa meitä. Ja ennenkaikkea: en haluasi rikkoa lasten perhettä. Se on suurin syy pysyä yhdessä.
Siinä tapauksessa yrittäkää vielä. Riitelyn vähentäminen on se, mistä kannattaa aloittaa. Jos miehellä on joku ongelma, johon tarjoat ratkaisuja, niin älkää jatkako keskustelua niin pitkälle, että mies joutuu keksimään selityksiä, jotka eivät ole totta. Ehkä miehen syy tuoda ongelma esille onkin joku muu kuin että siihen pitäisi löytää ratkaisu. Ehkä kannattaa enemmän kysyä sitä, miten mies haluaisi ratkaista asian. Sitä kautta voi löytyä se asia, mikä oikeasti ottaa miestä päähän.
 
Mun mies oli samanlainen. Ja asia vaivasi miestä siinä määrin että hakeutui lääkärille. AD/HD sieltä paljastui ja nyt arki rullaa hienosti, kun mies on saanut apua.
Käytiin myös pariterapiassa ja siitä oli iso apu.
 
Siinä tapauksessa yrittäkää vielä. Riitelyn vähentäminen on se, mistä kannattaa aloittaa. Jos miehellä on joku ongelma, johon tarjoat ratkaisuja, niin älkää jatkako keskustelua niin pitkälle, että mies joutuu keksimään selityksiä, jotka eivät ole totta. Ehkä miehen syy tuoda ongelma esille onkin joku muu kuin että siihen pitäisi löytää ratkaisu. Ehkä kannattaa enemmän kysyä sitä, miten mies haluaisi ratkaista asian. Sitä kautta voi löytyä se asia, mikä oikeasti ottaa miestä päähän.

Pyydänkin usein tuollaisissa tilanteista miestä keksimään itse ratkaisun. Sanon että "mun ehdotus on tämä, jos se ei kelpaa niin ehdota jotain muuta". En keksi mitään miten voisin paremmin toimia.

Esimerkki eiliseltä, jos joku keksii kuinka olisin voinut toimia paremmin niin kertokaa (huom. pysyin melko rauhallisena koko ajan, mieskään ei huutanut mutta puhui vihaisena) Ja tämä on oikein tavallinen keskustelu meillä:

Mies tulee sisään ja sanoo että ottaa huomenna mun auton töihin että saa vaihdettua siellä renkaat siihen. Tämä oli mulle ok.
Hetken päästä mies alkaa valittaa kun ulkorakennuksessa on tavaraa niin paljon ettei autoa saa sisään renkaanvaihtoa varten (kuulen jo äänensävystä että syyttää siitä mua). Vastaan että ne tavarat voi siirtää muualle (ei siellä ole paljon: pieni nippu paneeleita ja pesukone).
Sitten hän valittaa mulle siitä että ne edes on siellä ja kysyn onko se minun syytä. Vastaus: on. (no mun "syyhän" se on, kun olen hakenut mieheni puolesta paneelit sahalta ja laittanut ne tuohon ulkorakennukseen että niitä oli helppo siitä käyttää ja pesukonettakin olin ottamassa vastaan kun sitä tuotiin, enkä voinut sitä sateeseen jättää).
Ja miehen mukaan meillä ei ole tilaa missään muualla niille paneeleille.
Sanon pari paikkaa mihin ne voisi laittaa. Siihen hän vastaa käskemällä minua hakemaan huomenna rakennustarvikkeita että hän aloittaa yhden huoneen remontin että saa ne jäljellä olevat paneelit käytettyä pois. Vastaan että uusia remontteja ei aloiteta ennen kuin kesken olevat 5 huonetta on valmiita ja jatkan että paneelit voi viedä yhden ulkorakennuksen vintille.
Hän vastaa että ei voi, kun vintin lattia ei ole suora. Vastaan että nykyisenkään rakennuksen lattia ei ole suora ja että kyllä voi laittaa ne sinne vintille. Hän vastasi että katkaisee paneelit keskeltä poikki että mahtuvat johonkin (niinhän ei tietenkään voi tehdä!) siihen vastasin että en puhu enää asiasta, koska hän ei puhu enää totta ja haluaa vaan keksiä ongelmia eikä ratkaisuja. Sitten hän suuttui ja sanoi että jos en vastaa, hän katkaisee ne paneelit. Lopulta vastasin että vie sen auton sinne renkaanvaihtoon töihinsä niin kuin alunperin aikoi. Siihen loppui keskustelu ja kaikilla paha mieli.
 
Mun mies oli samanlainen. Ja asia vaivasi miestä siinä määrin että hakeutui lääkärille. AD/HD sieltä paljastui ja nyt arki rullaa hienosti, kun mies on saanut apua.
Käytiin myös pariterapiassa ja siitä oli iso apu.

Saiko hän lääkkeet? Luulen että se voisi oikeasti auttaa. Mieheni ei jätä lapsia tahallaan huomioimatta, hän ei vaan pysty keskittymään. Hänellä menee myös paljon aikaa kaikkeen, koska ei pysty miettimään samalla kun tekee asioita, vaan hän joutuu varaamaan erikseen aikaa miettimiseen. Hän epäilee itsekin että on jotain tuon tyyppistä ongelmaa.
 
Saiko hän lääkkeet? Luulen että se voisi oikeasti auttaa. Mieheni ei jätä lapsia tahallaan huomioimatta, hän ei vaan pysty keskittymään. Hänellä menee myös paljon aikaa kaikkeen, koska ei pysty miettimään samalla kun tekee asioita, vaan hän joutuu varaamaan erikseen aikaa miettimiseen. Hän epäilee itsekin että on jotain tuon tyyppistä ongelmaa.

Olisi saanut, mutta koitetaan nyt vielä ilman. Sekin jo helpotti miestä paljon kun selvisi mikä on vialla.
Ja helpottaa se muakin.

Mies käy mtt:lla juttelemassa 1-3krt kuussa.
Ja nyt me osataan täällä kotonakin olla niin, että arki sujuu ilman isompia ongelmia. Mies saa rauhassa keskittyä ja mä olen naputtamatta vaikka se tiskikoneen täyttäminen jäisi puolitiehen :D
Ja mies tarvii myös omaa-aikaa jotta saa rauhoittua.
 

Yhteistyössä