Onko meillä huono suhde? Ero?

["meikku83"]

14 vuoden suhde takana, lapsia 3. Yhteinen (velkainen) pieni maatila,jossa vai muutama eläin lähinnä lasten paijailtavana. Minä hoidan eläimet.
Lapset kotihoidossa (vanhin ekaluokalla).
Minä hoidan kotona KAIKEN ;siivoamisen,ruuanteon, iltapesut ja puuhat,nurmikonleikkuusta lähtien kaiken. Ja kun kyseessä on maatila kuitenkin,tekemistä löytyy.
Talon lämmitystä vuorotellaan.

Miestä ei kiinnosta siivous eikä ruuanlaitto. No ehkä se on aika tavallista?

Ongelma on se,että MIESTÄ EI TAIDA KIINNOSTAA MYÖSKÄÄN PERHE! :O
Eli päivät on töissä,tulee kotiin syömään,menee istumaan tietokoneelle noin tunniksi,ja lähtee sitten autojaan korjailemaan. Tulee sisälle,syö,menee joko tietokoneelle tai katsomaan telkkaria.
Huutamalla ja raivoamalla saan tekemään jotain lasten kanssa, mutta mitä järkeä siinä on?

Seksiä ei ole; mies oli seurustelun alakessa erittäin aktiivinen,seksiä oli useita kertoja päivässä. Ja hän oikein korosti että seksi on hänelle äärimmäisen tärkeää.
No enää sitä ei ole,koska minä lopetin aloitteen tekemisen! Minun ällöttävyydestäni ei pitäisi olla kyse;en ole lihonut tms.
Miehen kanssa on turha yrittää jutella; hän vain myöntelee koska ei halua riitaa.
Juttelu menee yksinpuheluksi,lopussa hermostun.

Itse olen oikesti onnellinen lasten kanssa, ja harmittaa että ei ole ihmistä kenen kanssa jakaa esim. jos vauva oppii uuden asian. Mies kyllä kuuntelee ja joskus ottaa vauvankin syliin (esim.eilen oli sylissä vähän aikaa).
Nukutti myös keskimmäisen, kun vähän aikaa vittuilin. Ei vaan kiinnostanut enää esittää jotain kilttiä perheenäitiä.

Mulla on myös oma elämä ja kaverit,mutta lapset ovat aina mukana.

Jos mies ei halua meidän kanssa olla,niin eikö olisi reilumpaa vain erota suosiolla?
Mitä järkeä minun on PAKOTTAA olemaan meidän kanssa.
Aina ei ole ollut näin,voisiko olla joku kriisi? pettämiseen en usko; naisia ei ole samassa työpaikassa,ja muualla ei käy.

 

[kkööp]

Onko meillä huono suhde? Vahvasti vaikuttaa siltä

Ero? Ulkopuolisten en antaisi päätää sitä mitä parisuhteessa täytyisi tehdä.

Ehkä ensin pyrkisin selvittämään mihin asioihin kumpikin on suhteessa tyytymätön ja toki vastaavasti yhdessä mietittäisiin mihin asioihin ollaan tyytyväisiä yhdessä ja erikseen.

 

["vieras"]

Olet kyllä aikaansaapa ihminen ja vastuuta näyttää kodistanne riittävän tosi paljon. Et kai vaan ole sitä tyyppiä, joka herkästi ryhtyy hommiin kun toinen ei heti lähde liikkeelle? Sellainenkin voi passivoittaa toisen niin erilleen kodin arjesta, että vuosien saatossa tajuaa kotonaan hiippailevan puolituntemattoman puolison.

Olipa niin tai näin en tiedä auttaako ero sinua, koska pahintahan erossa on sen käytännön seuraukset. Pari vuotta sinun ja lasten elämisen järjestelyä ja eron aiheuttamaa masennusta. Jaksatko? Ja sitten tapella hoitaako mies lapsia vuorollaan juuri kun alat nauttimaan vapaudestasi.

Olisiko palaveri paikallaan? Älä syytä, älä vittuile, vaan kerrot asiallisesti mitä ajattelet ja tunnet. Esität mitä töitä pitäisi tehdä ja miten ne jaetaan. Kuuntele, mitä miehesikin ehdottaa. Jos on harvasainen tyyppi anna viikko aikaa ja sovi, että siihen mennessä seuraavaan palaveriin mennessä tekee omat ehdotuksensa arjen pyörittämiseen. Nyt on kyse teidän yhteisen elämänne sujumisesta, eikä hetkellisistä tunteenpurkauksista.

Toivottavasti löydät hyviä ratkaisuja elämäänne. Tilanteesi on hankala ja haastava, mutta hyvä kun puhallat pelin nyt poikki ja mietit mitä tehdä seuraavaksi. Muutenhan elämänne vaikuttaa aika idylliseltä ja jos vain saat eksyneen miehesi takaisin idylli varmasti jatkuu.

 

["aapee"]

Periaatteessahan meillä toimii kaikki.Paitsi seksi. Ilmankin pärjää tietysti.
Ja se että meistä ei vaan kiinnosta! Minun elämä ei lainkaan, lasten elämät edes vähän.

Tuskinpa onni muualtakaan löytyisi..

Kiitos teille Huomaan tarkkailevani arkea ihan jatkuvasti,pitänee ottaa aikalisä ja poistua kotoa ihmisten ilmoille.

 

["emilia"]

Tuosta seksistä; miksi lopetit aloitteiden teon?

 

["aapee"]

Mies on aivan älyttömän seksuaalinen ollut aina. Ja nyt ei ole enää?
Kysyessäni asiasta sanoi että ikä on varmaan tehnyt tehtävänsä,hän ei ole niin innokas enää.
Jotenkin en usko, mies alle 40 v, tietokone täynnä posrnoa.

Vika on vissiin minussa, mitäpä sitä vonkaamaan jos toinen ei halua.

 

[kkööp]

[QUOTE="aapee";28911119]Vika on vissiin minussa, mitäpä sitä vonkaamaan jos toinen ei halua.[/QUOTE]

Oletusko vai oletteko asiasta keskustelleet, oletko kertonut miltä asia sinusta tuntuu?

 

["aapee"]

Pariin otteeseen olen ihmetellyt että miten miehen kiinnostus loppui noin yhtäkkiä. Eipä sieltä mitään järkevää vastausta tule.Mies on aika sulkeutunut.

Masennus olisi yksi vaihtoehto,mutta se ei silti oikein sovi tähän kuvioon; niin innoissaan noita rotteloitaan korjailee että ei ole tosikaan...

 

["vieras"]

Onko teillä mahdollisuutta lastenhoitajaan. Oletteko viettäneet kahdenkesikistä aikaa?
Toinen vaihtoehto on sinulle, ottaa miettimisaikaa vaikka kylpyläviikonlopun ajan. Sanot suoraan miehelle mitä ajattelet tilanteestanne ja ajatuksistasi ja että haluat asioita miettie yksinäsi rauhassa. Siinä näkee myös miehen reaktiosta ja palautteesta että mitä itse on mieltä. Onko kiinnostusta suhteen korjaamiseksi. Onko hänellä edes aavistusta että mietit jo eroamista. Onko käytös muuttunut jos olet uhannut lähteä tms.

 

["Vieras"]

No ei hyvältä kuulosta. Kyllä meillä mies osallistuu ruuanlaittoon (erityisesti viikonloppuisin tekee ruuat) ja siivoukseenkin (tosin ei oma-alotteisesti, mutta jos pyydän, esim. "voisitko imuroida?").

Mielestäni tuossa tilanteessa ero on hyvinkin vahva vaihtoehto, mutta ensisijaisesti lähtisin keskustelemaan tilanteesta miehen kanssa. Että haluaako erota, vai lähdetäänkö yhdessä parantamaan suhdetta. Sano, ettet ole halukas jatkamaan suhdettanne tuollaisenaan.

Saisitteko lapsenne viikonlopuksi hoitoon, lähtisitte vaikka viikonloppulomalle jonnekin tai muuten vain antaisitte aikaa VAIN toisillenne (ei auton laittoja tms. muuta aktiviteettia), yhteistä tekemistä, keskustelua, seksiä..? Saisitte rauhassa keskustella, nukkua kunnon yöunet, etsiä yhteistä kipinää.

Huumori on mielestäni kaiken avain. Niin kauan kun on yhteistä huumoria ja pidetään yhdessä hauskaa, se pelastaa PALJON. Nauraminen rentouttaa, leikittelystä on helppo jatkaa seksiin, siitä tulee yhteenkuuluvuuden tunne, tekee mielen iloiseksi.

 

["aapee"]

varsinaista erolla uhkailua ei ole ollut vuosiin. Mies menee siitä niin sekaisin,siis tulee ihan huonovointiseksi.

Kahdenkeskistä aikaa ei ole, paitsi iltaisin. Lapset siis nukkuvat todella hyvin, joka ilta jää useita tunteja kahdenkeskistä aikaa. Vai eikö se ole riittävästi? Yhteisiä harrastuksia ei ole...Tosin en tiedä haluaako mies enää edes mitään..
Tällaista tasaista taaperrustahan tämä on.Sinänsä tietenkin ihanaa,ja turvallista. Mies ei taida edes tajuta että tämä ei ole se paras vaihtoehto...Koti ja perhe on olemssa kyllä,hän ei vaan niitä osaa oikein arvostaa,vaan viettää aikaansa yksin.

 

["aapee"]

[QUOTE="Vieras";28911253]No ei hyvältä kuulosta. Kyllä meillä mies osallistuu ruuanlaittoon (erityisesti viikonloppuisin tekee ruuat) ja siivoukseenkin (tosin ei oma-alotteisesti, mutta jos pyydän, esim. "voisitko imuroida?").

Mielestäni tuossa tilanteessa ero on hyvinkin vahva vaihtoehto, mutta ensisijaisesti lähtisin keskustelemaan tilanteesta miehen kanssa. Että haluaako erota, vai lähdetäänkö yhdessä parantamaan suhdetta. Sano, ettet ole halukas jatkamaan suhdettanne tuollaisenaan.

Saisitteko lapsenne viikonlopuksi hoitoon, lähtisitte vaikka viikonloppulomalle jonnekin tai muuten vain antaisitte aikaa VAIN toisillenne (ei auton laittoja tms. muuta aktiviteettia), yhteistä tekemistä, keskustelua, seksiä..? Saisitte rauhassa keskustella, nukkua kunnon yöunet, etsiä yhteistä kipinää.

Huumori on mielestäni kaiken avain. Niin kauan kun on yhteistä huumoria ja pidetään yhdessä hauskaa, se pelastaa PALJON. Nauraminen rentouttaa, leikittelystä on helppo jatkaa seksiin, siitä tulee yhteenkuuluvuuden tunne, tekee mielen iloiseksi.[/QUOTE]

Auts :/
Mua ahdistaa tässä sekin minkä mallin mies on kotoaan saanut. Hänen isänsä on narsisti joka ei perheestään ole välittänyt. Voiko meidän ongelmat kummuta osittain tästäkin??
Voi että miten kateellinen olen Tykkään ruuanlaitosta,mutta olisihan se edes yksi teko mieheltä josta voisi päätellä että tekee jotain minunkin hyväkseni..

Synttärilahjaa kinusin 2 kk,en saanut mitään..En ole koskaan siis saanut,mutta nyt kaipaan niin paljon jotain huomionosoitusta että vajosin noin alas

Yhdet itkupotkuraivarit sain,ja itkin että miksi meillä menee näin huonosti,ja pelkään että erotaan.Mies vaan totesi että hyvinhän meillä menee...Sitten oli muutaman päivän pihatöissä kaverina.

 

["Kukka"]

Ap, luulisin, että te tarvitsisitte vain jotain erityistä piristävää useammin - jotenkin sun miehes pitäisi saada potkittua liikkeelle. Ja kyllä, miehesi voi olla myös hivenen masentunut. Jotenkin tulee olo, että hän välittää, mutta ei oikein jaksa. Ja kun hän saattaa uhtäkkiä valitustesi jälkee tullakin kaveriksi pihatöihin, niin se viittaa mielestäni siihen, että ei ole piittaamaton sittenkään tai että tahallaan tekisi kiusaa.

Lukemattomissa perheissä on miehen rooli kotona melkoisen pieni. Meilläkin.

 

["vieras"]

En mä oikein muuta vaihtoehtoa näe kuin että sanot rehellisesti, että alat olla aika ihmeissäsi mitä teidän parisuhteelle on tapahtunut. Muistelet hänelle, millaista oli ennen ja miltä kaikki nyt näyttää. Miettikää yhdessä asioita. Miettikää myös konkreettisesti, minkälaista elämä olisi, jos todella eroaisitte. Kyllä sitä kannattaa miettiä ihan konkreettisena vaihtoehtona ja pohtia, miten elämä muuttuisi nykyisestä. Ei tuo nykyinen ihan hyvältä kuulosta, ajattele, jos tuolla tavalla elätte vielä vaikkapa 40 vuotta...itsestään asiat tuskin paranevat.

Seksin puute nyt on yksi juttu, toisaalta kaiken henkisen läheisyyden ja kumppanuuden puute varmaan vielä pahempi. Ei auta kuin puhua ja edellyttää, että molemmat osallistuvat.

 

[astrolabe]

Ei kai se prosessi voi tuossa tilanteessa olla, että pitkittynyt konflikti => ero?

 

["aapee"]

Ehkä mullakin on kolmenkympin kriisi? Hääohjelmat itkettävät, ja kaikilla muilla tuntuu olevan hyvä parisuhde!
Se ei tietenkään ole totta.

Mutta onhan täsäs nyt vuosia jo kärvistelty, miten tämä enää paranisi? Tuntuu että ei jaksa edes yrittää enää.

Ikävä puolihan tässä on se,että ei jaksa itsekään tätä lapsiperhearkea! Pinna kiristyy, kun itsellä on paha olla.

 

[Irti]

Kahdenkeskinen aika illalla kun lapset on nukantanut ei ole sama kuin että lähtisitte kahdestaan johonkin. Pois kotoa.

 

["aapee"]

Kahdenkeskinen aika illalla kun lapset on nukantanut ei ole sama kuin että lähtisitte kahdestaan johonkin. Pois kotoa.

Ok...Edellisestä kerrasta onkin sitten kolmisen vuotta....Tunti ajeltiin kahdestaan.
Ja sitä ennen oli välissä 4 vuotta..