Onko maalla elämä minkälaista verrattuna kaupunkielämään?

Mä vähän meinaan, että kun meidän kylän pahimmat kylähullut lähtis kaupunkiin, niin vois muutaman pitkän ja suvaitsemattoman katseen saada. On muuten sen verran erikoista porukkaa. Mutta silti, täällä heille ollaan ystävällisiä ja puhutaan kuten tasavertaiselle puhutaan. Ei se suvaitsevaisuus ole yhtä kuin homoseksuaalisuus. Ei täällä kenenkään panemisista puhuta.

 

Vastauksia:

- maalla ollaan aika konservatiivisia ja katsotaan kieroon jos joku pukeutuu massasta poikkeavasti (miksi?)
+ Varmaan samalla tavalla katsotaan pitkään kuin kaupungissakin, jos jotain tosi erikoista on päällä. Ei kummiskaan paheksuvasti, vaan uteliaana. Kaikista hauskinta oli kerran reissulla Barcelonassa, jossa siskoni oli pukeutunut hieman erikoisella tavalla, mutta ei räikeästi. Kuviteltiin, että siellä ei kukaan kiinnitä mitään huomiota, mutta jostain syystä siskoni keräsi kummastuneita katseita. En tiedä miksi. Täällä maalla kukaan tuskin olisi edes huomannut mitään.

- erilaisuusinho näkyy myös homovihassa - suurkaupungissa asuvana en näe mitään merkitystä sillä, onko joku homo, transu tai ihan mitä vain, koska "ei ole mun elämäni"
+ En usko enkä ole huomannut mitään homovihaa. Kummastusta ehkä tässäkin sitä enemmän.

- matkailusta maailman ääriin ei olla kiinnostuneita
+ Onkohan täällä jotenkin poikkeavan matkustelevaa sakkia? Tuntuu, että porukka reissaa vähän väliä ja hyvin kauaskin, Australiaan ja USA:aan asti. Itsekin olen aika monessa maassa piipahtanut ja enemmänkin reissaisi, jos vain olisi rahaa.

- ollaan hieman hämmästyneitä, jos joku haluaa kouluttautua pitkälle, esim. tohtoriksi
+ Päinvastoin. Esim. lasten koulutuksista ollaan hyvinkin ylpeitä, jos he ovat edenneet pitkälle.

- maalla asuessa kolmekymppistä pidetään jo aika vanhana (vrt. kolmekymppiset nuoret sinkkunaiset kaupungissa)
+ Täällä ikäihmisten seurassa kolmekymppinen on nuori. Nuoreksi maanviljelijäksi lasketaan alle 40-vuotias.

- maalla ajatellaan, että kaupunkilaiselämä on kylmää ja tunteetonta sekä vaarallista
+ Ei Suomen kaupungeissa ainakaan. Ehkä jotkut kaupunginosat eivät ole hyvässä maineessa, joten sinne tuskin iltasella huvittaa lähteä.

- maalla on aina paljon tekemistä eikä aika käy pitkäksi
+ On paljon tekemistä!

- kulttuuria pidetään enemmän tai vähemmän turhana hömpötyksenä
+ Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Ehkä jollain miehillä, mutta naiset ovat maalla aina harrastaneet paljon kulttuuria. Marttojen ja Maatalousnaisten järjestämät teatteri- ym vastaavat retket ovat hyvin suosittuja. Tuskin moni kaupunkilainen käy yhtä paljon teatterissa kuin useimmat Martat. Oopperassa on tullut käytyä useammankin kerran sekä baletissa (no myönnetään, siskon kautta saa edullisia lippuja, mutta Savonlinnassa on tullut käytyä ns. täyteen hintaan).

- puhutaan suoraan niin kuin asiat on sanoja säästelemättä
+ Tämä on tyyppikysymys, kuten kaupungissakin. Jotkut kiertelevät ja kaartelevat, toiset ovat hyvinkin suorasanaisia.

- pukeutumistrendeistä ei olla niin kauhean kiinnostuneita
+ Nuoret ovat aivan samoin kuin muuallakin. Itse en nyt niin paljon enää piittaa. Netti tuo kaiken lähelle myös tänne maalle. Tilauksia on tehty sekä Englannista että USA:sta.

 

Mahtavaa, kiitos, olen saanut monia vastauksia! Tietysti hieman provosoivasti kirjoittelin... Mutta väitteet ovat kyllä saaneet alkunsa jostain.

Esimerkiksi:

Kaverini ja koko sukunsa ovat maalta ja suvussa kaksi ylioppilasta, ja jo tätä pidetään suurtekona. Kaverini myös pelkäsi kuollakseen kaikkia julkisia liikennevälineitä kun muutti maalta kaupunkiin, heilläpäin kun mennään vain autolla tai traktorilla. Pidin tätä hieman hassuna.

Toinen kaverini pitää mua hienopieruna mukasivistyneenä jos esimerkiksi sanon "käyn vessassa, odota hetki" enkä "käyn paskalla, odota hetki". Sukunsa jäsenet ihan samanlaisia kaikki, kaikki asuvat maalla. Tää on sitä ns. suorapuheisuutta.

Sitten tuosta erilaisuuden/outouden kammoksumisesta, tuttuni on keski-ikäinen nainen ja syö aina vain perunaa. Siis ihan oikeasti jaksaa ihmetellä, miten nuoriso syö vaikkapa pastaa joskus. Perunaruuat ovat hänelle ainoita syötäviä ja kaikki muu on liian erikoista.

Ja sitten oma ihmetykseni aihe on se, että mitä hittoa siellä maalla on tekemistä? Kun aina kuulen, että maalla sitä on vaan kaikenmoista touhua eikä aika käy pitkäksi. Jos minut nyt laitettaisiin johonkin omakotitaloon metsän keskelle niin en keksisi muuta kuin kaappikellon kalkatuksen kuuntelemisen ja palstailun. Talvella jos asuisi korvessa ja kaikkialle olisi pitkä matka niin varmaan tulisin hulluksi!

Ja vielä yksi - useimmat tapaamani maalaistytöt ovat kovia laittamaan ruokaa ja leipomaan. Kadehdittavaa! Mutta miten selviää keittotaidoton emäntä?

 

Ainoa, joka musta olennaisesti eroaa täällä maaseudulla siitä, kun asuin kaupungissa. Kun menen esim juttelevan porukan jatkoksi, niin kaupungissa se mulle tutuin esitteli mut koko porukalle ja sit käteltiin tai tervehdittiin muuten.
Nykyään pohjalaiseen tyyliin kukaan ei esittele, mutta sit kun jään sen mun tuttavan kanssa kaksin niin alkaa kauhea sepustus, että se ruutupaitainen on se ja se ja se sinitakkinen on se jolle soittaa kun tarvii sitä ja tätä
Me rikotaan tätä jatkuvasti. Menen porukkaan ja esittelen itseni ja kättelen kaikki. Ja saan hullun paperit :wave: