Onko lapsuudenkoti teille "oma koti" vai kyläpaikka?

[Aurora]

Tuon toisen ketjun innoittamana, koetteko lapsuudenkodissanne käydessänne olevanne vieraisilla vai omassa kodissanne? Itse koen olevani vieraisilla, koska oma kotini on oman perheeni kotona, ei enää äidin ja isän luona. Omat vanhempani asuvat edelleen samassa talossa kuin minun lapsuus-nuoruusaikanani, mutta silti koen talon olevan heidän kotinsa, ei enää minun. Toki viihdyn siellä hyvin, ja käyn myös jääkaapilla oma-aloitteisesti koska näin ovat vanhemmat toivoneet (laitan siis esim. lapsille välipalaa, itselle ja miehelle iltapalaa jne. ) , mutta silti aina kysyn, sopiiko heille tulla, enkä kävele sisään kuin omaan huusholliini. Miten teillä?

 

[miu]

samat fiilikset ap:n kanssa.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mun lapsuuden kodit on jo muiden asuntoina ja mutsin luona olen vieraisilla. Mies joskus kysy ku ajeltiin sinnepäin et koenko mä meneväni kotiin/kotipaikkakunnalle ja se oli musta ihan hullu ajatus Eli kai sitä sit on jo sopeutunu tänne niin hyvin.

 

[Miracles]

Mun oma koti on tämä meidän koti missä asun perheeni kanssa. :heart:

Vanhempani ovat sitä paitsi muuttaneet monta kertaa sillä välin kun en ole enää asunut kotona, joten ihan "kylässä" olen heidän luona.

 

[Sprite]

No se on mun lapsuudenkoti ja menen sinne omilla avaimilla sillon kun lystää ja olen siellä ihan niinkun kotonani
Eli en todellakaan koe olevani vieraisilla.

 

[kylymä kylä]

Kylässä käyn, kun vanhempien luona käyn, vaikka talo on edelleen sama. Vierastan myös jääkaapilla käyntiä.

 

[vieras]

Mulla on oma koti ja lapsuuden koti. Molemmissa paikoissa tunnen olevani kotona :heart:

 

[Sssalla]

mulla ei ole enää edes avaimia "kotikotiin", niinkuin kutsun sitä missä äiti ja isä asuvat. omatoimisesti tosin liikutaan, jääkaapilla käydään, pesukonetta käytetään jne

 

[Äippä x3]

Mä olen asunut lapsuuteni niin monessa kodissa, ettei sellaista kunnon lapsuuden kotia edes ole ollut, mihin olisi kiintynyt. Mutta nyt minun perheeni asuu tässä viimeisimmässä "lapsuuden kodissa". Vanhempien koti on aina heidän kotinsa, joka toimisi mulle "vara" kotina, jonne tiedän aina voivani mennä jos jotakin ikävää tulee. Joten vanhempien koti on enempikin kyläpaikka.

 

[MissTropic]

koti se on edelleen ja siltä siellä oleminenkin tuntuu.
vaikka meidän perheellä onkin oma koti,ei mun lapsuudenkotini pelkäksi vieraspaikaksi tule.
vierasillahan siellä ollaan..silti.

 

[Adelade]

Kyllä se kyläpaikka on, ei tulis mieleenkään mennä ilmoittamatta käymään. Koti on tää missä asun miehen + lasten kanssa.

 

[dosmi]

No se on mun lapsuudenkoti ja menen sinne omilla avaimilla sillon kun lystää ja olen siellä ihan niinkun kotonani
Eli en todellakaan koe olevani vieraisilla.

peesi

 

[leijona76]

Ei mun lapsuudenkotia oo ollu ennä vuosikausiin. Ja kyllä on hieman vierasfiilis kun käydään mummilassa.

 

[Taevahan Tosi]

Mä sanoisin että mä koen lapsuuudenkotini noiden välimuodoksi, en siis pidä sitä ihan kotina kotina mutten ihan täysin kyläpaikkanakaan.

 

[Nytkyn]

no miun lapsuusen taloissa asuu jo muita...mutta silti nykyiseen asuntoon jossa vanhempani asuvat, minulla ja sisaruksillani on avaimet ja menemme monesti omilla avaimilla sisään...se on vaan silleen meillä...

 

[mie]

Koti se on edelleen, vaikka koti on myös tämä, missä nyt mieheni kanssa asun. Lapsia meillä ei siis ole. Menen useinkin ilmoittamatta käymään, ja avaimetkin löytyy.

 

[vieras]

En osaa ajatella lapsuudenkotiani pelkkänä kyläpaikkana, mutta en myöskään enää "omana kotinakaan", joten kaipa se on jotain siltä väliltä.

 

[nedra]

No se on mun lapsuudenkoti ja menen sinne omilla avaimilla sillon kun lystää ja olen siellä ihan niinkun kotonani
Eli en todellakaan koe olevani vieraisilla.

peesi

Peesaan teitä,tällä hetkelläkin olen vanhempieni luona,kesäloma menossa ja mies vaan töissä niin tulin lasten kanssa tänne.

 

[Merlion]

Ei se mun koti enaa ole, mutta en tunne olevani vieraskaan siella. Se on mun "toinen koti"

 

[mutzi81]

Kyllä se on sekäettä. Koti on tämä talo missä perheeni kanssa asun..mutta ei lapsuudenkotikaan mikään kyläpaikka varsinaisesti ole.

 

[Scarlett O Harava]

No mulla on edelleen avain lapsuudenkotiin eikä isä ole sitä pyytänyt takaisin.

 

[Sssalla]

nedra samoin

 

[hyytikyppynen]

Sillon kaheksantoista ikäsenä ko muutin exän kans omaan asuntoon, vieraannuin lapsuudenkodista aikalailla muutamien vuosien aikana, ko ei tullu juuri käytyä siellä... Halusin käydä kyllä mutta ko ei se oikein onnistunu... :/ Sitte ko erosin lapsen kuoleman jälkeen, aloin siellä käydä enemmänki ja oli sellanen olo aina että sinne minun sydän kuuluu. Enkä pitäny sitä mitenkään vieraana paikkana. Nyt ko äiti ja isä on jo edesmenny ja veli pitää yllä sitä meän lapsuudenkotia ja maatilaa, asun suurimmaksi osaksi miehen kans siellä itekki, koti se on ja nyt jos ajattelee, niin kyllä se sitä aina oliki. Vaikka välillä siitä vieraannuin niin silti se oli koti, ei kyläpaikka.

 

[Sssalla]

isällä ja äidillä on varmasti omaakin elämää niin, että en kyllä ilmoittamatta mene. ehkei meillä sitten ole ihan niin lämpöiset välit..

 

[ennen sattui ja tapahtui]

ilmoittamatta menen yleensä poikkeuksetta, mutta en koe tulevani kotiin varsinaisesti.
Minulle koti on ihmiset, ei niinkään paikka. (vaikka toki reissussa ollessa ihan konkreettista kotiakin ikävöi)