ONKO LAPSESI PIENRYHMÄSSÄ? Miksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gertta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Gertta

Vieras
-Milloin aloittanut pienryhmässä?
-Miksi? Onko siis ihan joku selkeä diagnoosi?

Meillä lapsi laitettiin suoraan pienryhmään ekaluokalle. Nyt harmittaa, kun ollaan jälkeenpäin nähty pienryhmän taso. Ekaluokkalainen on rauhallinen poika, oppinut lukemaan esikoulussa, sekä plus-että miinuslaskut onnistuu ainakin 0-15 luvuille jne..
se, miksi sinne on laitettu...kielellisellä puolella hitautta. Puheterapeutti sanoi että ei ois kyllä mitään tarvetta erityisryhmään, koska esim änkytystä mikä on mitä ilmeisimmin periytynyt isän puolelta, ei voida tuommoisessa ryhmässäkään "parantaa".

Poika kysellyt itse miksi joutuu tuossa luokassa olemaan... ei oo koulunkäynti maittanut...itkee tosi herkästä....entiset eskarikaverit jättäneet.... On siis ollut yli kuukausi takkuista koulunkäyntiä. Opettajan kanssa ollaan oltu paljon yhteydessä asiasta, ja opettaja on vaan luvannut yrittää vaikuttaa pojan viihtyvyyteen.

Tuossa pienrymässä on lievästi kehitysvammaisia, puhevikaisia ja autistisia piireteitä omaavia lapsia ym.
Nyt me vanhemmat haluaisimme lapsen tavalliseen ekaluokkaan. Sinne jos sais sitten avustajan, erityisopetusta tai tukiopetusta...mitä nyt tarvitseekin heikossa kohdassaan.
Poika on puhunut koko kuluneen kuukauden myös, että haluaa sinne missä muutkin eskarikaverit on. Harmittaa niin vietävästi, että valitsimme väärin koulupaikan. Kurjaa katsella kuinka ekaluokkalaisella on tosi ankea ollut koulun alku.

Ongelma on se, että nihkeää on suhtautuminen meidän pyyntöön. Perjantaina palaveri rehtorin, erityisopettajan ja pienryhmän opettajan kanssa. En ymmärrä, miksi lapsi pitäisi pitää ryhmässä, jossa itkun kanssa pitää käydä. Eskariin poika lähti aina iloisella mielellä, ei ikinä valittanut!
Haluaisin siis tietää, että onko meidän poika ainoa, joka on pienryhmässä "pienen" ongelman takia? johon varmasti riittäis erityisopetus/avustaja tarpeen vaatiessa.
 
Meidän koulussa tehtiin osa-aikainen pienryhmä tuollaisille lapsille. Äidinkielen ja matematiikan opiskelevat laaja-alaisen erityisopettajan luona ja muuten ovat tavallisessa luokassa. Tuntuu minusta ihanteelliselta ratkaisulta, tosin vie hurjasti tuon erityisopettajan aikaa.
 
kurjaa on myös se, että kesken kakkosluokan aletaan painostaan pienryhmään, jossa tosiaan laidasta laitaan oppilaita. Luulen siitä olevan lapselleni enemmän haittaa kuin hyötyä.(ja siis adhd lapsesta kyse jolla ei ole oppimisvaikuksia) Ja avustajaa te ette tule saamaan tuolla diagnoosilla, ikävä kyllä. Yritätte nyt vaan tukea lasta parhailla taidoillainne että hän viihtyisi ja tietäisi miksi on pienryhmässä. Seuraavana syksynä todennäköisesti on jo mahdollisuus siirtyä normaali luokkaan ja silloin vaatimustaso on heti korkeampi. Panostakaa tähän vuoteen vaikka pahalta tuntuu. Siitä on kuitenkin varmasti apua. Itse olisin toivonut että oma lapseni olisi heti eskarista ohjattu pienryhmään, nyt se tuntuu jo liian julmalta kun koulussa ryhmäytymista vuoden takana.
 
...miten voisimme olla tyytyväisiä tuohon ratkaisuun, kun lapsi silminnähden kärsii, eikä motivaatiota ole yhtään? =miten voi oppia jos ei ole motivaatiota?
Tuossa rymässä annettiin automaattieseti matikan kirja, joka ei ole samanlainen kuin normaalin ekaluokan kirja. Eilen vasta huomasin sen, kun pidemmälle kirjaa selailin, että ei yhtään normaalia miinus tai plus laskua koko kirjassa. Pelkkkiä kuvatehtäviä!
Poika osaa laskea tosi hienosti oikeita laskuja, joten mikä olisi tilanne vuoden päästä, jos me ei tähän puututtas? Poika ei ois oppinu Mitään koko ekaluokan aikana?
Aapisessa on normaalia luokkaa jäljessä monta kirjainta, eli 1kk aikana ovat tuossa ryhmässä kerinneet käydä vain A ja I -kirjaimet.
 
Meidän poika on nyt 1 luokalla pienryhmässä. On käynyt pienryhmää 2 vuotta ensin esi1 ja sitten esi2. Hän sai heti ensi kättelyssä 11 vuotisen oppivelvollisuuden. Pojalla ei ole diagnoosia, mutta kielellisten vaikeuksien takia sielä on. Olisi varmaan pärjännyt kohtalaisesti normi eskarissakin, mutta tuolla pienryhmässä on oppinut lukemaan jo ensimmäisenä vuonna ja nyt hyvää vauhtia opettelevat kirjoittamaankin.

Meillä onneksi poika on aina tykännyt mennä kouluunsa ja ei ole suuremmin kyseenalaistanut, miksi pitää käydä sielä kaukana eikä lähikoulussa. Suurin ongelma vain pienryhmässä opiskelussa on, kun koulu on kaukana ja koulukaverit ympäri kaupunkia, niin esim. kesälomalla oli yksinäinen, kun ei kuulu tämän kylän "jengiin".
 

Yhteistyössä