S
Se kummi
Vieras
Eräällä pariskunnalla on 2 alle kouluikäistä lasta, 6- ja 3-vuotiaat. Lapset ovat kaikki iltapäivät sekä viikonloput aamusta iltaan mummolassa. Vanhempien tarvitsee ainoastaan katsoa heitä iltaisin nukkumaan mennessä ja aamulla hoitoon tms. viedessään arkisin, ja viikonloppuisin vain silloin, kun menevät koko "tiiviillä" perheellä kyläilemään. Isovanhemmat ovat lopen kyllästyneitä tilanteeseen. Heillä ei juurikaan ole työn ulkopuolella mitään vapaa-aikaa, sillä samantien kun he saapuvat töistä (raskaat ammatit), on jompikumpi tai molemmat lapsista ovella. Joko he menevät sinne omin nokkinensa tai vanhempansa tuovat heidät.
Isovanhemmat myös hakevat lapset eskarista, päiväkodista, mistä milloinkin. Vanhemmilla on toisella 2-vuorotyö ja toisella päivätyö. Myös lasten lähellä asuvia kummeja pyydetään usein hoitamaan lapsia tai hakemaan heidät.
Kun isovanhemmat lähtivät viikoksi lepäämään ulkomaille, lasten vanhemmat toimittivat lapset toisille isovanhemmille toiselle puolen Suomea puoleksitoista viikoksi sinä samana päivänä, kun isovanhempien kone nousi.
Kun tämä perhe menee kylään, kaikki puetaan viimeisen päälle ja käyttäydytään rakastavasti ja kehutaan, miten lasten kanssa on touhuttu jne. Ulkopuolisilla on täysin vääristynyt kuva, että miten tämä perhe elää. Toki lähimmät tajuavat, että mitä oikeasti tapahtuu, kun isovanhemmat eivät pääse mihinkään ilman lastenlapsia. He ovat vielä niin kilttejä, etteivät uskalla sanoa asiasta, koska miniä on ilmoittanut, että jos ne kerrankin nousevat häntä vastaan, he muuttavat pois eivätkä ikinä pidä yhteyttä.
Kaikkien elämä pyörii tämän perheen ympärillä. Vanhemmat kokkailevat eksoottisia ruokia, joilla he sitten "hifistelevät" meille muille. Lapset kipittävät sitten isovanhemmille, jossa he saavat sopivampaa ruokaa. Eivät vielä kestä tulisia ruokia, eivätkä aina pysty nilviäisiä syömään, vaikka kuinka vanhempansa ovat sitä mieltä, että niin kuuluu tehdä. Lapsilla ei ole lupaa ottaa ruokaa jääkaapista omin päin kotonaan. Lastenhuoneiden ja vaatteiden värimaailmaa mietitään ankarasti ja halveksutaan "meitä tavallisempia", kuten ilmaisu kuului.
Jos lasten kanssa jotain tekevät, niin heidät viedään huvipuistoon tai järjestetään teemajuhlat, jotta tulee "elämyksiä". Kun lapset ovat kummeillaan, he tekevät arkiaskareita ja elävät ihan yksinkertaista arkea tyytyväisinä. Kotona on aina jollain kiire.
Kun nuorempi lapsi oli alle 2v,vanhemmat jättivät hänet näille isovanhemmille ja vanhemman lapsen toisille, ja lähtivät viikoksi romanttiselle matkalle. Vanhempi lapsi palautettiin pian näille isovanhemmille, koska ne kauempana asuvat isovanhemmat näkevät vain sen kiiltokuvan eivätkä ole hoitaneet lapsia kuin muutaman tunnin kerrallaan pari kertaa vuodessa. Pienempi lapsi huusi yöt äitiä ikävöiden ja edelleen näin vuoden jälkeen herää öisin itkemään ja huutamaan äitiä, kun todella harvoin on edes kotona yötä. Viimeksi kummeillaan huusi toista tuntia keskellä yötä, että "missä äiti, äiti meni pois".
Kerrottavaa riittäisi, mutta kun lasten vanhemmille ei pysty purkautumaan, niin oli pakko tehdä se täällä. Onko tämä ihan yleistä nykyaikana, että vanhempien pitää saada niin paljon omaa/yhteistä aikaa, että lapset tosiaan viettävät arkiöitä lukuunottamatta kaiken aikansa isovanhempien hoidettavana? Äitinä minuun sattuu katsoa, kuinka lapset kaipaavat vanhempiensa huomiota. Vanhempi lapsi itki kerran minulle, että miksei isillä ole ikinä aikaa minulle. Sydäntä viilsi
Isovanhemmat myös hakevat lapset eskarista, päiväkodista, mistä milloinkin. Vanhemmilla on toisella 2-vuorotyö ja toisella päivätyö. Myös lasten lähellä asuvia kummeja pyydetään usein hoitamaan lapsia tai hakemaan heidät.
Kun isovanhemmat lähtivät viikoksi lepäämään ulkomaille, lasten vanhemmat toimittivat lapset toisille isovanhemmille toiselle puolen Suomea puoleksitoista viikoksi sinä samana päivänä, kun isovanhempien kone nousi.
Kun tämä perhe menee kylään, kaikki puetaan viimeisen päälle ja käyttäydytään rakastavasti ja kehutaan, miten lasten kanssa on touhuttu jne. Ulkopuolisilla on täysin vääristynyt kuva, että miten tämä perhe elää. Toki lähimmät tajuavat, että mitä oikeasti tapahtuu, kun isovanhemmat eivät pääse mihinkään ilman lastenlapsia. He ovat vielä niin kilttejä, etteivät uskalla sanoa asiasta, koska miniä on ilmoittanut, että jos ne kerrankin nousevat häntä vastaan, he muuttavat pois eivätkä ikinä pidä yhteyttä.
Kaikkien elämä pyörii tämän perheen ympärillä. Vanhemmat kokkailevat eksoottisia ruokia, joilla he sitten "hifistelevät" meille muille. Lapset kipittävät sitten isovanhemmille, jossa he saavat sopivampaa ruokaa. Eivät vielä kestä tulisia ruokia, eivätkä aina pysty nilviäisiä syömään, vaikka kuinka vanhempansa ovat sitä mieltä, että niin kuuluu tehdä. Lapsilla ei ole lupaa ottaa ruokaa jääkaapista omin päin kotonaan. Lastenhuoneiden ja vaatteiden värimaailmaa mietitään ankarasti ja halveksutaan "meitä tavallisempia", kuten ilmaisu kuului.
Jos lasten kanssa jotain tekevät, niin heidät viedään huvipuistoon tai järjestetään teemajuhlat, jotta tulee "elämyksiä". Kun lapset ovat kummeillaan, he tekevät arkiaskareita ja elävät ihan yksinkertaista arkea tyytyväisinä. Kotona on aina jollain kiire.
Kun nuorempi lapsi oli alle 2v,vanhemmat jättivät hänet näille isovanhemmille ja vanhemman lapsen toisille, ja lähtivät viikoksi romanttiselle matkalle. Vanhempi lapsi palautettiin pian näille isovanhemmille, koska ne kauempana asuvat isovanhemmat näkevät vain sen kiiltokuvan eivätkä ole hoitaneet lapsia kuin muutaman tunnin kerrallaan pari kertaa vuodessa. Pienempi lapsi huusi yöt äitiä ikävöiden ja edelleen näin vuoden jälkeen herää öisin itkemään ja huutamaan äitiä, kun todella harvoin on edes kotona yötä. Viimeksi kummeillaan huusi toista tuntia keskellä yötä, että "missä äiti, äiti meni pois".
Kerrottavaa riittäisi, mutta kun lasten vanhemmille ei pysty purkautumaan, niin oli pakko tehdä se täällä. Onko tämä ihan yleistä nykyaikana, että vanhempien pitää saada niin paljon omaa/yhteistä aikaa, että lapset tosiaan viettävät arkiöitä lukuunottamatta kaiken aikansa isovanhempien hoidettavana? Äitinä minuun sattuu katsoa, kuinka lapset kaipaavat vanhempiensa huomiota. Vanhempi lapsi itki kerran minulle, että miksei isillä ole ikinä aikaa minulle. Sydäntä viilsi
