onko lapseni teistä jotenkin outo!?

[tympäsee]

Ikää pian 7v. Aina ollut ujo ja arka tyttö. Olen lopen kyllästynyt siihen ettö hänen ujouttaan ihmetellään ja päivitellään.

Eskari sujuu hyvin, viittaa ja muutama hyvä kaveri on.

On esim. Minun kaverin luona kyläillessä (siis jossa ei varsinaisesti tyrön kavereita ole) hyvin hiljainen,lähinnä kuuntelee meidän juttelua.

Tänäön käytiin tk:ssa hoitajan luona,oli hissukseen. Vastasi kun hoitaja häneltä jotain kysyy, vastaa aina "joo" tai "ei" jos niin on mahd. Vastata.

Toki olisi kiva että hän voisi vapautuneemmin eri tilanteissa olla,mutta minkäpä ihminen luonteelleen tekee, ja pitäisikö edes!?
tytön isä on ollut lapsena ujo ja ehkä minäkin hieman.

Ärsyttää vaan vietävästi kaikki kommentit "onko tuo aina noin rauhallinen!?!?" tai "kissako kielen vei"..... :-(

 

[Hermione Granger]

Minkäs sille luonteelleen voi. Olin lapsena samanlainen. Ujous helpottuu jonkun verran iän myötä.

Sano takas ihmettelijöille. :vampire:

 

[vierasss]

Ei ole outo. Kuulostaa samanlaiselta kuin oma kiva, ihana, ujo tyttöseni.

 

["vieras."]

olin pienenä samanlainen ja se vain pahensi tilannetta kun siitä ujoudesta jatkuvasti jotain sanottiin

 

["vvieras"]

Olen lapsena ollut samanlainen ja sanomisten takia ei ainakaan ollut mitään asiaa ja hävetti puhua kun oletetaan että ole hiljaa ja rauhallinen. Kotona olin hyvin äänekäs, mutta vieraiden seura ahdisti. Olin ehkä vähän kiusattu myös. En pahasti, mutta juoruja liikkuu etten puhu koskaan mitään. Kavereita oli ja heille puhuin mutten muille.

Opeta tyttösi sanomaan takas. "En ole hiljainen, et vain ole ystäväni". "Voisit itse pitää suusi kiinni joskus". Toki ujolle vaikeaa mutta estää kiusatuksi tulemista. Opettaisin myös perus kommunikointia eli hymyily ja mitä kuuluu. No...en tiedä olisiko sekään auttanut mutten oikeasti tiennyt mstä niille tädeille ja tuntemsttomille olisi pitänyt sanoa. Koulussakin luokkakaverit vaihtoivat haukkumuskohteita kun jollain rumat vaatteet tai jotain ei jaksanut kuunnella. En halua puhua ihmisistä pahaa joten sekin kai teki entistä hiljaisemmaksi.

 

[Koivuniemen herra]

Toiset ihmiset ovat vaan luonnostaan hiljaisempia kuin toiset. Ei siinä sen kummempaa.

Ole onnellinen, ettei sinulla ole esim. sellaista lasta joka hyppii jatkuvasti seinille kuin vieteripupu, mylvii kuin raivostunut elefantti ja haistattelee jo puolitutuille aikuisille heti kun ei saa tahtoaan läpi...

 

["aloittaja"]

Hirvittää jo etukäteen tuleva "kouluunlähtötarkastus" tai mikä se nyt on nimeltään...siellä kun minä olen mukana niin on varmaan hyvin ahdistunut ja hiljainen...taas ollaan sitten syynissä

on nyt kuitenkin käynyt kaverisynttäreillä itsekseen ja muutaman kerran kaverin luona itsekseen ja tuolla viihtynyt ja hyvin mennyt.

 

["aloittaja"]

Toiset ihmiset ovat vaan luonnostaan hiljaisempia kuin toiset. Ei siinä sen kummempaa.

Ole onnellinen, ettei sinulla ole esim. sellaista lasta joka hyppii jatkuvasti seinille kuin vieteripupu, mylvii kuin raivostunut elefantti ja haistattelee jo puolitutuille aikuisille heti kun ei saa tahtoaan läpi...

hän on toki minulle erittäin rakas, on ihana ja hyvin empaattinen tyttö

 

[ohiss]

Hän nyt on vaan semmonen takarivin taavi. Tavisten tavis, harmaata massaa. Yritä saada sille aikanaan jokin ammatti.

 

[hm....]

Hän nyt on vaan semmonen takarivin taavi. Tavisten tavis, harmaata massaa. Yritä saada sille aikanaan jokin ammatti.

Kuulostaa tavalliselta tytöltä. Ei mikää päsmäri koulukiusaaja joka ei ikinä saa kunnon ammattia ja tuskin pääsee edes päämisteriksi...

 

[gghh]

Äiti on hyvä ja pitää lapsensa puolia ihmettelijöitä vastaan!

 

["äitipuoli"]

Ettei tytölläsi olisi ADD ?

 

[jjjjk]

Ap kasva aikuiseksi ja lakkaa huonolla itsetunnollasi tuhoamasta lapsen itsetuntoa. Lapsessa ei ole vikaa, mutta sinulla on ongelmia. Kannattaa varmaan jutella asiasta jossakin ammattilaisella.

 

[jjjk]

Ujous muuten ei ole ahdistuneisuutta ja vapautuneisuuden puutetta, mutta se voi muuttua sellaiseksi, jos vanhemmilta puuttuu kyky suhtautua siihen normaalisti. Muita sanojia on toki, mutta kotiolot ratkaisevat eniten.

 

["miii"]

Itse olin hyvin ujo. Tai en tiedä olinko isompana lapsena edes ujokaan, en vain halunnut "avautua" kaikille. Minua ärsytti lapsena sellaiset jotka hölöttävät samantien koko elämänhistoriansa. Yleensä olin entistä hiljaisempi näiden hölösuiden seurassa, tiesin että ei heitä oikeasti kiinnosta kuunnella. Ystävien seurassa näytin oikean luonteeni.

Vaikka olin ulospäin hiljainen, niin en sitä sisällä ollutkaan. Hankala selittää. Mutta siis minusta ujoista puhutaan monesti niin kuin heillä ei olisi omia ajatuksia ollenkaan. Minulla on ajatuksia ja mielipiteitä paljon, vaikken niitä monesti tuokaan esille. Aikuisena olen vieläkin pidättyväisempi, mutta en ujo.

Pahinta tosiaan on jos asiaa käsitellään koko ajan jopa lapsen kuullen. Jokainen on erilainen, äänekkäiden vastapainoksi on hyvä olla hiljaisempiakin tyyppejä.

 

[Tsemppiä]

Meilläkin ujo tyttö, mutta ei siitä numeroa tehdä. Itsekin oltu pienenä ujoja ja arkoja (itsesuojeluvaisto varsinkin lapsena on hyväksi!). Kasva ap aikuisena ja ole lapsellesi turvallinen tuki johon nojata. Pyydä tytölle kavereita myös useammin kylään ja tyttö ystäville kylään. Arkuus vähenee, kun itsevarmuutta karttuu. Kerro myös kuinka kaikki lapset on yhtä rakkaita. Tytölle on hyvä kertoa myös kuinka kaunis hän on. Varsinkin isän positiivinen huomio kasvattaa tytön itsetuntoa. (Älä ole tytölle tästä mustasukkainen.) Lue kirja aiheesta. Kannusta lasta harrastuksen aloittamiseen esim. tanssi, jalkapallo jne. Asioita silloinkin kokeillaan/ käydään ensin katsomassa miten lähtee menemään. Asiasta ei tehdä numeroa! Meillä tyttö kehittyy rohkeammaksi pikku hiljaa. Jos esim. tanssiin ei enää huvita mennä, siitä keskustellaan miksei. Näytös jännittää. Jos nyt ylivoimaista, katsotaan ensi vuonna uudestaan.

 

[töpeli]

Useimmat ihmiset eivät valitse sanojaan harkiten ja ujo lapsi on aina haaste. Kliseiset heitot kielen vieneestä kisssasta yms ovat kömpelöä jään murtamista, mutta ehkä se pitäisi antaa ihmiskunnalle anteeksi? Kaikista ei vaan ole taitaviksi lapsen psyykeä ymmärtäviksi psykologeiksi.

Tärkeää on, että sinä vanhempana tuet ja kannustat lastasi olemaan se joka hän on. Jos näet, että lapsesi kärsii ihmisten asenteista, murra sinäkin silloin jää ja kerro miten ihana lapsesi on, funtsailija, joka ensin katselee kuin kouhkaa. Älä ole vihainen ja lisää siten lapsesi epävarmuutta, koska eihän lapsesi ymmärrä sinun äititiikerin tunteitasi. Opeta lapsesi ja muut mieluummin hyväksymään ujous ja se, että meitä on monenlaisia.

Muita aikuisia auttaa aina, jos vanhempi vaivautuu esittelemään lapsensa ja kertomaan nätisti, lasta alentamatta, millainen lapsi on. Silloin ei jää kehno olo siitä, että olinko aikuisena niin vastenmielinen ja pelottava lapsen edessä ja sen äitikin niin pahalla katseli.

 

[LTO]

Ihan normaali lapsesi on. Rauhalliset ja hiljaiset tytöt menestyvät usein parhaiten eskarissa ja varmasti sama jatkuu myös koulussa.

 

["aloittaja"]

Tulisiko tähän vielä jotain järkevää kommenttia?

 

["aloittaja"]

Ujous muuten ei ole ahdistuneisuutta ja vapautuneisuuden puutetta, mutta se voi muuttua sellaiseksi, jos vanhemmilta puuttuu kyky suhtautua siihen normaalisti. Muita sanojia on toki, mutta kotiolot ratkaisevat eniten.

perusteleppas se mitenkä minä olen negatiivisesti lapseni ujouteen suhtautunut? Ajattelwtko tietäväsi minun toimintatapani tai minut yleensä!?

Lapselle on aina sanottu ja annettu ymmärtää että jokainen on erilainen ja kaikki on hyviä just sellaisena kuin on.

 

["aloittaja"]

Meilläkin ujo tyttö, mutta ei siitä numeroa tehdä. Itsekin oltu pienenä ujoja ja arkoja (itsesuojeluvaisto varsinkin lapsena on hyväksi!). Kasva ap aikuisena ja ole lapsellesi turvallinen tuki johon nojata. Pyydä tytölle kavereita myös useammin kylään ja tyttö ystäville kylään. Arkuus vähenee, kun itsevarmuutta karttuu. Kerro myös kuinka kaikki lapset on yhtä rakkaita. Tytölle on hyvä kertoa myös kuinka kaunis hän on. Varsinkin isän positiivinen huomio kasvattaa tytön itsetuntoa. (Älä ole tytölle tästä mustasukkainen.) Lue kirja aiheesta. Kannusta lasta harrastuksen aloittamiseen esim. tanssi, jalkapallo jne. Asioita silloinkin kokeillaan/ käydään ensin katsomassa miten lähtee menemään. Asiasta ei tehdä numeroa! Meillä tyttö kehittyy rohkeammaksi pikku hiljaa. Jos esim. tanssiin ei enää huvita mennä, siitä keskustellaan miksei. Näytös jännittää. Jos nyt ylivoimaista, katsotaan ensi vuonna uudestaan.

lapsi käy jumpassa, hyvin siellä menee.

Hän saa paljon huomiota, myös isältä. Hänellä käy kavereita/serkkuja viikottain kylässä tai me käymme jossain näistä paikoista.

En ymmärrä mistä kumpuaa nyt täällä ajatus että minä osoitan lapselle ettei hän ole hyvä...ei se niin nimittäin ole!!!

 

[rhyt]

Meillä on myös melko ujo 7-vuotias (poika) joka on myös ujo ja varovainen. Ei siis koskaan rynni jonon eteen vaan katselee paikan minne voi mennä, odottaa vuoroaan, puhuu vähän hiljaisella äänellä jne. Opettajalle ei kovin usein puhu mutta vastaa kun kysytään.

MUTTA

kun hän tutustuu toisiin lapsiin/aikuisiin niin rohkaistuu. Juttelee parturille kaikki juttunsa kun on siinä hetken istunut. sAMOIN kavereiden kanssa on kovin puhelias ja kovasti tykätty leikkikaveri.
Hän myös uskaltaa mennä esim. leireille yöksi (vaikkei tuntisi ketään) ja kokeilla uusia asioita (ja jäädä kavereille jne) Hän uskaltaa hypätä 5 metristä veteen ja skeittirampeilla tehdä temppuja...

Häntä ei juuri tarvitse komentaa koska hän ei etuile, omi asioita, satuta muita, ole röyhkeä...Kannustusta hän tarvitsee sitten taas enemmän ja aikaa (ei hoputeta) mutta pärjää hyvin.

Toiset on rauhallisempia ja varovaisempia tapauksia, eikä se mikään huono asia ole =) Osan mielestä vaan sellaiset ylisosiaalisethöpöttäjätjakaahaajat on oikeanlaisia lapsia, vaikka kaikki lapset on juuri oikeanlaisia.