M
masentunut äiti
Vieras
Lapseni on kohta 1.5 vuotias, eikä ole koskaan vierastanut. Muuten on uusissa tilanteissa vähän arka, tarkkailee tovin, ennen kuin innostuu. Luin joskus jostain, että lapsi vierastaa, jos kiintymyssuhde lähimpään huoltajaan on muodostunut oikein ja turvallisesti, kun taas sellainen lapsi, jonka kiintymyssuhde ei ole muodostunut oikein, on oppinut turvautumaan/luottamaan kehen tahaansa.
Mulla (viimein) todettiin masennus ja aloitettiin lääkitys. Nyt pelkään, että vaikka olen kaikkeni yrittänyt, hoitaa ja olla läsnä, luoda lapselle turvallisen olon, ehkä olen epäonnistunut? Lapsi ei juurikaan ole ollut hoidossa kenelläkään muulla kuin minulla, mieheni hoitaa apuna iltaisin ja viikonloppuisin. Pääsääntöisesti olemme kahdestaan. Olenko ollut liian poissaoleva henkisesti? Eikö lapseni tunne oloaan minun kanssani turvallisemmaksi, kuin kenenkään muunkaan?
Mulla (viimein) todettiin masennus ja aloitettiin lääkitys. Nyt pelkään, että vaikka olen kaikkeni yrittänyt, hoitaa ja olla läsnä, luoda lapselle turvallisen olon, ehkä olen epäonnistunut? Lapsi ei juurikaan ole ollut hoidossa kenelläkään muulla kuin minulla, mieheni hoitaa apuna iltaisin ja viikonloppuisin. Pääsääntöisesti olemme kahdestaan. Olenko ollut liian poissaoleva henkisesti? Eikö lapseni tunne oloaan minun kanssani turvallisemmaksi, kuin kenenkään muunkaan?