Onko lapsen käytös kiinni vanhemmista?

[jeps1]

Mut hei?!
Eikö lapsi voi josku vaan käyttäytyä huonosti ilman mitään syyllistämistä tai syytä?
Tarviiko siihen aina kaivaa kasvatus,uhmat ja tempperamenttisuudet.

Joskus vaan tilanne ajautuu siihen et lapsella menee hermot tai toiset lapset ''laittaa'' lapsen käyttäytymään jollainlailla.

Kyllä voi. Tämä on totta.

Kerronpa esimerkin. Olin kaverillani kylässä ja sinne tuli hänen siskonsa kans. Tiedän et tällä siskollakin on terveet kasvatusperiaattee.

No rupesin jututtaan hänen 4vuotiasta lasta. Niin hän sylkäs minu vasten kasvoja. Ja tuskin hänelle sitä oli opetettu. Lapsen äiti oli ihan järkyttyny ja poika kyllä sai siittä heti puhuttelua.
Mut joku vaan minussa ärsytti sitä lasta.

tosta tuli vaan heti mieleen, että liekkö poika nähnyt esim telkkarissa että joku räkäisee toisen naamalle...ja päätti sitten tossa tilanteessa testata miten se sylki lentää.
Tuskin kokeili toiste.

 

[Tättähäärä]

Mut hei?!
Eikö lapsi voi josku vaan käyttäytyä huonosti ilman mitään syyllistämistä tai syytä?
Tarviiko siihen aina kaivaa kasvatus,uhmat ja tempperamenttisuudet.

Joskus vaan tilanne ajautuu siihen et lapsella menee hermot tai toiset lapset ''laittaa'' lapsen käyttäytymään jollainlailla.

Tätä minäkin yritin tuossa toisessa keskustelussa kertoa...Ollaanko me aikuisetkaan niin tyynejä ja rauhallisia kun ukko japisee ja japisee jostain tyhjänpäiväisesti, eikö meillä aikuisillakin joskus napsahda ja käyttäydytä ilkeesti toista kohtaan ja jota me kyllä sitten pyydellään anteeksi...

 

[ÄitiTäälläkin]

Mut hei?!
Eikö lapsi voi josku vaan käyttäytyä huonosti ilman mitään syyllistämistä tai syytä?
Tarviiko siihen aina kaivaa kasvatus,uhmat ja tempperamenttisuudet.

Joskus vaan tilanne ajautuu siihen et lapsella menee hermot tai toiset lapset ''laittaa'' lapsen käyttäytymään jollainlailla.

Kyllä voi. Tämä on totta.

Kerronpa esimerkin. Olin kaverillani kylässä ja sinne tuli hänen siskonsa kans. Tiedän et tällä siskollakin on terveet kasvatusperiaattee.

No rupesin jututtaan hänen 4vuotiasta lasta. Niin hän sylkäs minu vasten kasvoja. Ja tuskin hänelle sitä oli opetettu. Lapsen äiti oli ihan järkyttyny ja poika kyllä sai siittä heti puhuttelua.
Mut joku vaan minussa ärsytti sitä lasta.

tosta tuli vaan heti mieleen, että liekkö poika nähnyt esim telkkarissa että joku räkäisee toisen naamalle...ja päätti sitten tossa tilanteessa testata miten se sylki lentää.
Tuskin kokeili toiste.

Niin voi olla. Mut ei minulla ole silti mitään tarvetta ruveta pojan äitiä siittä syyllistään. Ja ikäväkseni totean monesti et aika moni niin tekee. Ihan suotta. Joskus vaan tilanne on sellanen et sille ei voi mitään.

 

[Ultramariini]

Minä ajattelin tuosta temperamnetista kirjoittaessani lähinnä juuri sitä,kuinka yksilölliseksi se lapsen tekee. Ujo voi olla ujo ja vetäytyvä, eikä se ole pelkästään sidoksissa siihen miten vanhemmat toimivat kasvatuksessaan ja elämässään. Ujous voidaan tulkita tietyissä tilanteissa huonoksi käytökseksi.

Samoin temperamentiltaan räiskyvä lapsi, voi tunneilmaisussaan olla niin räiskyvä, että sen voi tulkita huonoksi käytökseksi. Kuopukseni on syntymätemperamnetiltaan juuri sellainen, toki meidän käytöksellämme on vaikutus hänen käytökseensä, mutta sitä synnynnäistä räiskettä ei voi hänessä muuttaa, tietyssä määrin se on pakko hyväksyä ja oikeuttaa osana häntä itseään.

 

[jeps1]

Mut hei?!
Eikö lapsi voi josku vaan käyttäytyä huonosti ilman mitään syyllistämistä tai syytä?
Tarviiko siihen aina kaivaa kasvatus,uhmat ja tempperamenttisuudet.

Joskus vaan tilanne ajautuu siihen et lapsella menee hermot tai toiset lapset ''laittaa'' lapsen käyttäytymään jollainlailla.

Tätä minäkin yritin tuossa toisessa keskustelussa kertoa...Ollaanko me aikuisetkaan niin tyynejä ja rauhallisia kun ukko japisee ja japisee jostain tyhjänpäiväisesti, eikö meillä aikuisillakin joskus napsahda ja käyttäydytä ilkeesti toista kohtaan ja jota me kyllä sitten pyydellään anteeksi...

noinhan se varmasti meneekin, mutta riippuuhan se toki tilanteesta että miten käyttäydytään niin me aikuisetkin kuin lapset...jostain me kaikki ne omat roolimallimme olemme saaneet. Mä ainakin tunnistan oman äitini piirteitä (vaikka olen kaikkeni yrittänyt etten olisi kuin äitini) kun rupee keittää yli joku esim miehen lausahdus...ja samoin huomaan miehessäni että kun on lapsena sallittu sanoa mitä sylki suuhun tuo niin sitäpä on kiva sitten aikuisena hioa pois...
Kun loppupeleissä on olemassa jonkunlaiset säännöt miten täällä maailmassa kuuluisi elää niin että meillä ois hyvä olla ihan tällä henkisellä tasolla.Ja nyt ei sitten tarvi vetää jotain Irakin sotatilannetta tähän yhteyteen.

 

[jeps1]

Mut hei?!
Eikö lapsi voi josku vaan käyttäytyä huonosti ilman mitään syyllistämistä tai syytä?
Tarviiko siihen aina kaivaa kasvatus,uhmat ja tempperamenttisuudet.

Joskus vaan tilanne ajautuu siihen et lapsella menee hermot tai toiset lapset ''laittaa'' lapsen käyttäytymään jollainlailla.

Kyllä voi. Tämä on totta.

Kerronpa esimerkin. Olin kaverillani kylässä ja sinne tuli hänen siskonsa kans. Tiedän et tällä siskollakin on terveet kasvatusperiaattee.

No rupesin jututtaan hänen 4vuotiasta lasta. Niin hän sylkäs minu vasten kasvoja. Ja tuskin hänelle sitä oli opetettu. Lapsen äiti oli ihan järkyttyny ja poika kyllä sai siittä heti puhuttelua.
Mut joku vaan minussa ärsytti sitä lasta.

tosta tuli vaan heti mieleen, että liekkö poika nähnyt esim telkkarissa että joku räkäisee toisen naamalle...ja päätti sitten tossa tilanteessa testata miten se sylki lentää.
Tuskin kokeili toiste.

Niin voi olla. Mut ei minulla ole silti mitään tarvetta ruveta pojan äitiä siittä syyllistään. Ja ikäväkseni totean monesti et aika moni niin tekee. Ihan suotta. Joskus vaan tilanne on sellanen et sille ei voi mitään.

nostan heti tassuni pystyyn ja häpeän, sillä jos näkisin että joku noin tekisi enkä tuntisi perhettä muutoin niin ajattelisin että kylläpä on hienosti kasvatettu lapsi...
On tässä palstailussa se hyvä puoli että joutuu ajattelemaan asioita monelta kantilta....jollei aina sitä muista automaattisesti tehdä.

 

[Tättähäärä]

Mut hei?!
Eikö lapsi voi josku vaan käyttäytyä huonosti ilman mitään syyllistämistä tai syytä?
Tarviiko siihen aina kaivaa kasvatus,uhmat ja tempperamenttisuudet.

Joskus vaan tilanne ajautuu siihen et lapsella menee hermot tai toiset lapset ''laittaa'' lapsen käyttäytymään jollainlailla.

Tätä minäkin yritin tuossa toisessa keskustelussa kertoa...Ollaanko me aikuisetkaan niin tyynejä ja rauhallisia kun ukko japisee ja japisee jostain tyhjänpäiväisesti, eikö meillä aikuisillakin joskus napsahda ja käyttäydytä ilkeesti toista kohtaan ja jota me kyllä sitten pyydellään anteeksi...

noinhan se varmasti meneekin, mutta riippuuhan se toki tilanteesta että miten käyttäydytään niin me aikuisetkin kuin lapset...jostain me kaikki ne omat roolimallimme olemme saaneet. Mä ainakin tunnistan oman äitini piirteitä (vaikka olen kaikkeni yrittänyt etten olisi kuin äitini) kun rupee keittää yli joku esim miehen lausahdus...ja samoin huomaan miehessäni että kun on lapsena sallittu sanoa mitä sylki suuhun tuo niin sitäpä on kiva sitten aikuisena hioa pois...
Kun loppupeleissä on olemassa jonkunlaiset säännöt miten täällä maailmassa kuuluisi elää niin että meillä ois hyvä olla ihan tällä henkisellä tasolla.Ja nyt ei sitten tarvi vetää jotain Irakin sotatilannetta tähän yhteyteen.

Joo ollaanhan me aikuiset saatu roolimallimme mutta en minä voi missään tilanteessa sanoa että käyttäydyn kuin äitini vaan minun täytyy ottaa vastuu siitä mitä sanon ja miten käyttäydyn´*ei löydä hymiötä tähän*

 

[jeps1]

Joo ollaanhan me aikuiset saatu roolimallimme mutta en minä voi missään tilanteessa sanoa että käyttäydyn kuin äitini vaan minun täytyy ottaa vastuu siitä mitä sanon ja miten käyttäydyn´*ei löydä hymiötä tähän*

joo, ei sitä voi nyt aikuisena sanoa että syyttäkää mun vanhempia siitä että käyttäydyn huonosti. Se jutun juoni on mun mielestä siinä, että aikuisen tulee osata käyttäytyä ilman että kukaan joutuu sinulle sanomaan että nyt on käytös aika ala-arvoista. Lapsen kohdalla on vanhempien tehtävä opettaa hyvän käytöksen aakkoset joita sitten hiotaan tarpeen mukaan koko lapsuusiän ajan. Jollei vanhemmat opeta niin kukas sitten...