Onko lapselle huutaminen muka kiellettyä??

[mä]

Äänen korottaminen ei ole mun mielestä paha. En kyllä tajua miksi jonkun mielestä huutaminen automaattisesti tarkottaisi jotain tollasta uhkailua ja haukkumista.

Näin. Ja lastenkin tulee oppia, että kun ääni nousee, ottaa päähän tosissaan. Hitto kun pitäs aina hymyillä ja kuistata. Kun vituttaa, niin vituttaa. Sen tajuaa lapsikin. Tunteet kuuluu elämään.

Jeps peesi just äsköttäin sanoin tai kiljasin lapsille et jos ei toi kiusaaminen/ tappelu justiin lopu niin tulee tupenrapinat ja sänky.

 

[poipoipoi]

Äänen korottaminen ei ole mun mielestä paha. En kyllä tajua miksi jonkun mielestä huutaminen automaattisesti tarkottaisi jotain tollasta uhkailua ja haukkumista.

Näin. Ja lastenkin tulee oppia, että kun ääni nousee, ottaa päähän tosissaan. Hitto kun pitäs aina hymyillä ja kuistata. Kun vituttaa, niin vituttaa. Sen tajuaa lapsikin. Tunteet kuuluu elämään.

"Kun vituttaa, niin vituttaa. Sen tajuaa lapsikin."

Se on sitä sosialistamista, nimenomaan Ei vanhempien mitään suolapatsaista tarvitse olla ja lässyttää aina pehmeällä äänellä. Useimmat tilanteet selviää puhumalla, mutta jos vanhempi hermostuu niin sitten hermostuu. On lastenkin hyvä nähdä, että tunteita saa näyttää eikä siihen kuole, jos joku joskus korottaa ääntään kun menettää pinnansa. Minusta sellainen piinallinen hiljaisuus voi olla pahempaa kuin että ihan reilusti hermostutaan ja sitten taas lepytään. Vaikea kun on kuvitella lapsia, jotka eivät ikinä ikinä kävisi vanhempiensa hermoille. Lapsi tietenkin näkee aina myös sen puolen, miten kinkkisistä tilanteista selvitään ja tosiaan pääosa ajasta hyvässä hengessä.

 

[vieras]

Saako työkaverille huutaa? Ystäville?

Meillä lapsuudenkodissa vanhemmat huusivat paljon ja vihamielisesti. Lapsilta huuto oli kielletty. Traumoja tuli, pelko ihmisten suuttumista kohtaan.

Ole aikuinen ja pyydä edes jälkikäteen anteeksi käytöstäsi jos huudat. Huutamisesi ei ole lapsen syy vaan omaa tunnekäyttäytymistäsi.

 

[poipoipoi]

Saako työkaverille huutaa? Ystäville?

Meillä lapsuudenkodissa vanhemmat huusivat paljon ja vihamielisesti. Lapsilta huuto oli kielletty. Traumoja tuli, pelko ihmisten suuttumista kohtaan.

Ole aikuinen ja pyydä edes jälkikäteen anteeksi käytöstäsi jos huudat. Huutamisesi ei ole lapsen syy vaan omaa tunnekäyttäytymistäsi.

Niin _paljon_ ja _vihamielisesti_

Tässä puhutaan taas kahdesta eri asiasta. Siitä että vanhemmat mukavassakin, hyvän ilmapiirin ja rakkauden täyttämässä kodissa _joskus_ menettävät pinnansa ja korottavat ääntään. Ja sitten siitä, että _koko ajan_ karjutaan _vihamielisesti_.

 

[j]

Saako työkaverille huutaa? Ystäville?

Meillä lapsuudenkodissa vanhemmat huusivat paljon ja vihamielisesti. Lapsilta huuto oli kielletty. Traumoja tuli, pelko ihmisten suuttumista kohtaan.

Ole aikuinen ja pyydä edes jälkikäteen anteeksi käytöstäsi jos huudat. Huutamisesi ei ole lapsen syy vaan omaa tunnekäyttäytymistäsi.

Saa huutaa, mutta ei se kovin viisasta tai hedelmällistä ole.

Enkä minä ole vastuussa työkaverin käytöksestä tai viisaudesta. Sama ystävien suhteen. Se lienee tässä se ero kuitenkin. Omista kasvatan ihmisiä, jotka pärjää ja selviää. Huudan takuulla, jos näen sen tarpeelliseksi.

Pikku kilarit vaan kuuluu arkeen ja elämään. Paskaako tuota pihtaamaan. Sitte sitä vasta kilahtaakin. Isosti.

 

[Jenis]

Työkaverit ja ystävät on harvoin yhtä "iholla" kuin oma perhe.

 

[vieras]

Saako työkaverille huutaa? Ystäville?

Meillä lapsuudenkodissa vanhemmat huusivat paljon ja vihamielisesti. Lapsilta huuto oli kielletty. Traumoja tuli, pelko ihmisten suuttumista kohtaan.

Ole aikuinen ja pyydä edes jälkikäteen anteeksi käytöstäsi jos huudat. Huutamisesi ei ole lapsen syy vaan omaa tunnekäyttäytymistäsi.

Meillä ei huudettu ikinä. Mykkäkouluja vaikka kuinka pitkään. Jumalauta, että oli ahdistavaa. Mä opin vihaamaan sitä kuolemanhiljaisuutta mikä siellä oli, olemaan ilmapuntarina sille, koska äidillä on "paha päivä". Vieläkin mä vaistoan sen siitä, jo minuutissa koska sillä on esim. pms-päivät. Silloin saattoi päiväkausiksi tulla mykkäkoulua, jos vaikka isä unohti tuoda kaupasta jotain.

Olen itse opettelemalla opetellut suuttumaan ja kestämään muhun kohdistuvan suuttumisen. Tai olemaan pelkäämättä sitä, että mulle suututaan. Lapsuudenkodissa kun sen kerran suututtiin näkyvästi, sihistiin avioeroista ja vihaamisesta niin ettei "lapset kuulleet". Joopa joo.

Suuttuminen kuuluu elämään ja arkeen; läheisille ihmisille ne tunteet kuuluukin uskaltaa näyttää. Kirosanatkin on aikuisilla vähän makuasia; joku käyttää ja toinen ei. Mulle sama, kunhan nyt ei pilkun paikalla v***ua hoe. Kyllä välillä itseltäkin ruma sana tulee, jos sadannen kerran komentaa lasta tekemästä jotain kiellettyä saman päivän aikana.

Minä olen erittäin ylpeä siitä, että tyttölapseni osaavat karjua silloin kun siltä tuntuu. Ja saavat niin tehdäkin, luvan kanssa.

 

[..]

Opetan yläkoulussa ja siellä saa päivittäin nähdä lapsia, joita ei ole rangaistu millään tavalla huonosta käytöksestä. Jos heitä toruu jotenkin, he loukkaantuvat siitä.

Kyllä lapsen pitää tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos ei muuten mene perille, sitten vaikka huudetaan. Eikä tukistuskaan välttämättä ole paha. Nykyajan kersat hyppii silmille eikä vanhempia ja opettajia kohtaan ole mitään kunnioitusta. He saavat monessa perheessä sanella säännöt. Nykylasten ja -nuorten vanhemmat ovat monet saaneet aikanaan vapaan kasvatuksen, ja se totisesti näkyy!!

 

[poipoipoi]

Opetan yläkoulussa ja siellä saa päivittäin nähdä lapsia, joita ei ole rangaistu millään tavalla huonosta käytöksestä. Jos heitä toruu jotenkin, he loukkaantuvat siitä.

Kyllä lapsen pitää tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos ei muuten mene perille, sitten vaikka huudetaan. Eikä tukistuskaan välttämättä ole paha. Nykyajan kersat hyppii silmille eikä vanhempia ja opettajia kohtaan ole mitään kunnioitusta. He saavat monessa perheessä sanella säännöt. Nykylasten ja -nuorten vanhemmat ovat monet saaneet aikanaan vapaan kasvatuksen, ja se totisesti näkyy!!

Uskon tuon. Olen myös nähnyt tapauksia esim viisivuotiaista, jotka sanovat äidilleen tosi törkeästi jotain. Itse olisin tilanteessa sanonut tosi tiukasti, että tuollaista ei äidille sanota! Tämä nainen ei sanonut mitään tai sitten on niitä, jotka hellällä ja pehmeällä äänellä piipittävät jotain lapselleen. Miten ihmeessä lapsi oppii käyttäytymään, ellei hän saa negatiivista palautetta huonosta käytöksestä (ja positiivista hyvästä).

Mitä nämä vanhemmat pelkäävät? Tunteiden näyttämistä? Omia negatiivisia tunteita sinällään? Että lapsi särkyy? Lapsen negatiivista reaktiota? Yhyy, eikö se sitten enää rakasta minua jos torun? Oman heikkouden näyttämistä kun hermostuu? Enkä taaskaan puhu minkään räyhäämisen puolesta, mutta ei se lapsi siitä särjy, että sille painokkaasti sanotaan kun tekee jotain väärin ja erittäin typerästi.

 

[fg]

Tää on jännä miten tällä palstalla kommentoijilla asiat on aina joko-tai. Esim. huutaa ei voi muuten kuin kiroten ja uhkaillen, ja toinen ääripää on sit pumpulissa kasvattaminen... Koita siinä sit keskustella...