Onko lapsellasi epäilty päiväkodin taholta kehityshäiriötä aiheellisesti/aiheetta?

[l]

Mun tyttö on ujo ja arka. Mielummin seuraa sivusta esim. jumppahetkillä ja tarvitsee aikuisen kannustusta ja apua (päiväkodissa).
Jo vuosi sitten, kun tyttö oli 2 v. ja ollut pari kuukautta päiväkodissa, lto alkoi puhumaan autismista, dysfasiasta ja aspergerista. Nyt taas sama juttu. Oli tulostanut netistä papereita, joihin tehnyt alleviivauksia mitkä hänen mielestään sopii tyttööni.

Hänen mielestään lapsi on mm. kömpelö. Se oli aika huvittavaakin, sillä lapsi on erittäin taitava kiipeilijä.
Kotioloissa ja tuttavien kanssa tyttö on reipas ja puhuu mielestäni paljon ja ikäisekseen ihan hyvin. Temperamenttia löytyy, pahin uhma alkaa olla takana.

Itselleni tuli tuosta - jälleen kerran - erittäin paha mieli. Olin itsekin lapsena erittäin ujo ja arka, kuin myös suurin osa suvustamme.

Minkä ikäisenä lapsille voi tehdä diagnooseja ko. kehityshäiriöihin? Tottakai haluan selvittää asian, jos on aihetta.

 

[l]

???

 

[m]

Ei ole lton asia tehdä diagnoosia. Toki hän ammattikasvattajana näkee asiat ehkä objektiivisemmin kuin sinä. Kolmivuotiaalle, puhumattakaan kaksivuotiaalle ei lääkärikään vielä anna kyseisiä diagnooseja.
Kannattaa kuitenkin lähteä tutkimaan tyttöä tarkemmin. Jos on jotain ongelmia, niin saatte niihin sitten apua.

 

[.............]

menee hieman vierestä, mutta huvittavia tapauksia ovat ne, jotka kotona osaavat kaiken mahdollisen vanhempien mukaan, mutta päivälodissa kyseiset asiat eivät onnistu lainkaan....

 

[huoh]

menee hieman vierestä, mutta huvittavia tapauksia ovat ne, jotka kotona osaavat kaiken mahdollisen vanhempien mukaan, mutta päivälodissa kyseiset asiat eivät onnistu lainkaan....

Meillä ainakin poika osaa monia asioita kotona, mutta ujoutensa takia ei edes uskalla koettaa jotain asioita päiväkodissa tai jonkun vieraan ihmisen valvovan silmän alla.
Tämä on ihan neurologikin "huomannut" /uskonut. Eikä sitä ainakaan huvittanut lainkaan,kun kerroin asiasta.

 

[........]

menee hieman vierestä, mutta huvittavia tapauksia ovat ne, jotka kotona osaavat kaiken mahdollisen vanhempien mukaan, mutta päivälodissa kyseiset asiat eivät onnistu lainkaan....

Meillä ainakin poika osaa monia asioita kotona, mutta ujoutensa takia ei edes uskalla koettaa jotain asioita päiväkodissa tai jonkun vieraan ihmisen valvovan silmän alla.
Tämä on ihan neurologikin "huomannut" /uskonut. Eikä sitä ainakaan huvittanut lainkaan,kun kerroin asiasta.

voi näinkin olla, mutta on myös tapauksia, jotka ovat olleet jo pidemmän aikaa pkssa ja luulisi jo joidenkin hoitajien tulleen tutuksi...

 

[l]

menee hieman vierestä, mutta huvittavia tapauksia ovat ne, jotka kotona osaavat kaiken mahdollisen vanhempien mukaan, mutta päivälodissa kyseiset asiat eivät onnistu lainkaan....

Kysyin monilta, jotka lapseni tuntevat että mitä mieltä he ovat. He sanoivat, että tyttö on selvästi ujo mutta reipastunut vuodessa paljon. Leikki sujuu muitten lasten kanssa hyvin ja kun vauhtiin pääsee, niin on kuin muutkin lapset.

 

[mamma ja pojat]

Meiän pojalla ei varsinaisesti oo kehityshäiriötä epäilty.
Hän aloitti päiväkodissa 3v ja jatkuvasti sain kuulla kuinka arka hän on, itse kyl laitoin sen piikkiin kun hän oli ne 3v mun kanssa kotona ja on aina ollu äidin poika.

Eskarissa sitten päiväkodin mielestä oli jos minkäkinlaista vikaa, ei kuulemma ymmärtänyt ohjeita, piti kynää väärin jne. Erityislastentarhanopettajakin oli siinä mukana.
Käytiin puheterapiassa kerran eikä mitään löytynyt, sama tulos toimintaterapiasta.

Nyt hän on ekalla luokalla eikä minkäänlaisia vaikeuksia. Ekat pari viikkoa meni vähän tökkien kun ei ollut ketään tuttua kaveria koulussa, sit kun kavereita rupes löytymään niin kaikki on mennyt hienosti.

Tietty hyvä et tutkitaan, mutta ei he voi ruveta tekeen omia diagnooseja kun eivät lääkäreitä oo.

Nykyaika on vaan semmosta että lapset eivät saa olla yksilöitä, kaikkien pitäs olla suuna päänä.
Heti kun tulee arempi lapsi eteen niin ruvetaan ihmettelemään syitä.

Voimia sulle ap :hug: .
Tiedän mitä käyt läpi.

 

[.....]

menee hieman vierestä, mutta huvittavia tapauksia ovat ne, jotka kotona osaavat kaiken mahdollisen vanhempien mukaan, mutta päivälodissa kyseiset asiat eivät onnistu lainkaan....

Kysyin monilta, jotka lapseni tuntevat että mitä mieltä he ovat. He sanoivat, että tyttö on selvästi ujo mutta reipastunut vuodessa paljon. Leikki sujuu muitten lasten kanssa hyvin ja kun vauhtiin pääsee, niin on kuin muutkin lapset.

HUVITTAVAA ON SE, JOS SELVÄSTI NÄKEE ETTÄ LAPSELLA EI KAIKKI OLE OK NIIN VANHEMMAT VÄITTÄÄ KIVEN KOVAAN KAIKEN OLEVAN KUNNOSSA JA KYLLÄ SE KOTONA.....
LAPSEN TILANNE EI HUVITA, MUTTA KUN VANHEMMAT OSAAVAT OLLA NIIN...

 

[Kowalski]

Kun poikani oli 1 v 10 kk, päiväkodissa otettiin esille se tosiseikka, että hän ei puhunut. Mitään. Ehdottivat, että menisimme neuvolaan asian vuoksi. No, me menimme neuvolaan. Neuvolasta kuulotutkimuksiin, kuulotutkimuksista neurologille, neurologilta puheterapiajonoon "viivästynyt puheenkehitys"- diagnoosin kera. Eli oikeassa olivat, päiväkodin tädit: lapsella oli (on) vaikeuksia muodostaa puhetta. Kiitos heidän tarkkaavaisuutensa, pääsimme tutkimuksiin nopeammin (itse en vielä ollut osannut huolestua) ja poika sai apua aikaisemmin

Myös lapsen motoriikasta ollaan sanottu sen verran, että hän on hieman kömpelö, ja välttelee liikkumista. Siitä olen kahta mieltä. Lapseni on arka, eikä esim. tykkää hypätä sohvalta alas jos en pidä kädestä kiinni: hän on ikäisekseen iso (ikää nyt 2 v 8 kk ja pituutta 101,5 cm) ja isoa kroppaa on hankalampi hallita, eli hän pelkää loukkaavansa. Hän ei myöskään osaa hyppiä tasajalkaa, paitsi trampoliinilla - päiväkodissa hän ei trampoliinista tykkää, minun kanssani kyllä hyppii. Mutta mitä tuohon liikkumisen välttelyyn tulee: päiväkodin pihassa on paljon leluja, ja poika on aina tykännyt väkertää kaikenlaisia rakennelmia autoja yms varten, ja sitä hän pk:n pihallakin tekee = on paljon hiekkalaatikolla. Mutta hän kävelee paljon, istuu rattaissa harvoin, juoksentelee jatkuvasti kotipihalla ollessaan, kävelee metsässä ja pellonreunassa pitkiä matkoja, potkii palloa, pelaa sählyä, jumppaa siskonsa mallin mukaisesti, kiipeilee kiipeilytelineessä, polkee polkupyörää, jne. Eli ei hän kyllä liikuntaa välttele minun tai esim. isovanhempiensa mielestä . Toimintaterapeutille mennään silti, tuskin siitä haittaakaan on, ja saammepa ainakin arvion sieltäkin siitä, onko lapsen liikkumisessa ja motoriikassa jotain huolestuttavaa.

Päiväkodin tädit viettävät useamman tunnin (lähes) päivittäin lasten seurassa, ja heillä on (useimmilla) hyvin pitkä kokemus siitä työstä, ovat nähneet monenlaisia lapsia, ja siksi luotan siihen että heillä on näkemys siitä mikä missäkin iässä on "normaalia" ja mikä ei. Meidän kohdallamme he ainakin olivat oikeassa tuossa puheasiassa.

 

[Jellonainen]

Ei muuta kokemusta kuin että olivat päiväkodissa aivan samaa mieltä kanssani viisivuotiaani vahvuuksista ja heikkouksista. Ammattitaitoisia ovat!

 

[viiii]

tietenkin kannattaa tutkia. Lapsen parhaaksi se on turhakin tutkiminen...
Lto näkee uransa aikana niin paljon lapsia, että voipi poikkeustapaukset huomata helpommin kuin vanhemmat.

 

[Kowalski]

menee hieman vierestä, mutta huvittavia tapauksia ovat ne, jotka kotona osaavat kaiken mahdollisen vanhempien mukaan, mutta päivälodissa kyseiset asiat eivät onnistu lainkaan....

Kysyin monilta, jotka lapseni tuntevat että mitä mieltä he ovat. He sanoivat, että tyttö on selvästi ujo mutta reipastunut vuodessa paljon. Leikki sujuu muitten lasten kanssa hyvin ja kun vauhtiin pääsee, niin on kuin muutkin lapset.

HUVITTAVAA ON SE, JOS SELVÄSTI NÄKEE ETTÄ LAPSELLA EI KAIKKI OLE OK NIIN VANHEMMAT VÄITTÄÄ KIVEN KOVAAN KAIKEN OLEVAN KUNNOSSA JA KYLLÄ SE KOTONA.....
LAPSEN TILANNE EI HUVITA, MUTTA KUN VANHEMMAT OSAAVAT OLLA NIIN...

Totta - en väitä, että ap:n kohdalla, mutta näin yleisesti ottaen asia on ikävän usein noin.
Esimerkiksi eräs tuntemani lapsi, jolla on vakavia käytöshäiriöitä. Se on huomattu päivähoidossa, kerhoissa, leikkipuistossa, harrastuksissa, kotipihalla, synttärijuhlissa, kauppareissuilla, jne. Lapsi riehuu, lapsi on täysin pitelemätön, lapsi häiritsee muita erittäin paljon, lapsi ei osaa keskittyä, lapsi ei tottele, lapsi hakkaa, lapsi karjuu, lapsi potkii....Vanhempien mielestä lapsi on kuitenkin vain "voimakastahtoinen ja fiksu, eikä mikään nössö joka alistuu". He kieltäytyvät tutkimuksista, vaikka lapsi on jo ehtinyt saada potkut seurakunnan kerhosta ja parista harrastuksesta, perhepäivähoitaja heitti hanskat tiskiin ja päiväkodissakin on suuren suuria vaikeuksia. Kaikissa muissa on vikaa, kukaan ammattikasvattaja ei osaa mitään, mutta heidän lapsensa on ihan normaali.
Lapsen itsensäkin kannalta olisi paljon parempi, jos hän pääsisi tutkimuksiin ja saisi apua, oppisi keinoja joilla selvitä kanssakäymisestä muiden kanssa, mutta kun vanhempien mielestä lapsi on ihan tavallinen ja se siitä

 

[Tipu Topakka]

menee hieman vierestä, mutta huvittavia tapauksia ovat ne, jotka kotona osaavat kaiken mahdollisen vanhempien mukaan, mutta päivälodissa kyseiset asiat eivät onnistu lainkaan....

Meillä on just näin..

 

[zelda]

Nuorin aloitti hoidossa veljen kanssa samassa pk:ssa,mutta pienten osastolla.Poika oli kotona tottunut olemaan isompien lasten kanssa.LTO otti jonkin ajan kuluttua puheeksi juuri autismin ja oli lentää perseelleni,koska perheessä on jo yksi eriryislapsi,enkä nuorimmassa ollut huomannut mitään"vikaa" muuta kuin sen,että puhe oli myöhässä ja siittä kävimmekin neuvolassa kontrolleissa.
Poika oli myös arka ja tietysti katsoi tyhmänä pienempiä,että eikö ne osaa mitään ja oman ikäisiä poikia ei pienten ryhmässä ollut.Ei syönyt itse eikä käynyt vessassa,vaikka kuivan oli ollut jo kauan.Neuvolassa olivat sitä mieltä,että lapsi taantuu pienten puolella ja olisi hyvä siirtää isojen ryhmään,kun on tottunutkin isompien kanssa olemaan.
Pelkoa aiheutti lähinnä miten isoveli ottaa asian,kun tulee hänen reviirille,mutta kaikki sujuin todella hyvin.Pienten puolen hoitjat katsoivat suu auki,kun poika veteli ulos mennessään vaatteet päälle itse muiden mukana ja vessa asiatkin alkoi luistaa,kun ITSE sai sinne mennä ilman aikuista.
Poika täytti 3 ja puhetta tulee koko aika.Jotkut sanat vielä epäselviä,mutta puhekontrollit lopetettiin neuvolassa.LENE testit meni läpi ja teki jo isompien juttuja testeissä,kun omat oli liian helppoja.Poika oppi ajamaan ilman apurattaita tänäkesänä.
Nyt ongelmana kun isompi aloitti koulun ja poika jäi yksin ryhmään on puhumattomuus siellä.Osoittaa mieltään kun äiti kotona (raskaana sairaslomalla)ja hänen pakko olla hoidossa.Kotona kyllä puhuu ja hoidossa joskus lapsillekkin jotain.
Hoitajat ovat sanoneet,että eivät ole huolissaan pojasta ollenkaan,kun ovat kuulleet puhuvan ja paljon kun oltiin siellä vanhempienillassa pojan kanssa.
Itse olen huomannut pojalla paljon aistiyliherkkyyksiä,joista on mahdollisuus jos alkavat paljon vaivaamaan,päästä perheneuvolaan ja sitä kautta SI-terapiaan.Esim,meillä uusi pyykkikone ,niin poika ei uskalla mennä enää vessaaan,vaikka kone ei edes ole päällä.Pelkää isoa aukko kyljessä.
Ekakin meni hoitoon vasta 3v,että ehkä meidän lapsi ei vielä ole valmis sinne hoitoon.Säälittää nii,kun pojalla niin hyvät leikit ja jutut ja kaikki lapsetkin jää nyt niistä paitsi.Pitää mennä itse joku päivä sinne kaveriksi leikkimään,että jos rupeaisi muitten kanssa puhumaan siellä.

 

[zelda]

joku olisi aiemmin tuosta ekasta sanonut,että kaikki ei ole ok,mitä itse oli miettinyt jo moneen kertaa,niin viivan olisi kiikuttanut minne vaan tutkimuksiin.Ei ehkä oltaisi tässä tilanteessa,missä nyt.Neuvolassa otin asian puheeksi,mutta kuitattiin vaan vilkas ja reipas poika.Vasta päiväkodin varhaiskasvatuskerhossa ekan kerra kiinnitettiin huomiota pojan ongelmiin ja siittä päästiin sitten eteen päin asioissa.Paljon on jäänyt kaivelemaan hampaan koloon jo senkin vuoksi,että itsen en ole osannut vaatia ja pyytää lapselle kuuluvia tutkimuksia ja terapioita.
Jos tuosta nuorimmasta joku sanoisi ja ehdottaisi tutkimuksiin vientiä,niin ihan varmasti olisi ajat sitten kiikuttanut tutkimuksiin.Mitä varhaisemmin avun saa,sen paremmat mahdollisuudet lapsella on tulevaisuudesta selvitä ongelmineen.

 

[vieras]

Ei mitään. Ekaluokasta lähtien tuli ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja luokkakäyttäytymisessä. Nyt päääsi tutkimuksiin mutta tuloksia ei ole tullut. Näin maallikon silmin vaikuttaa as tai add-piirteiseltä, mutta saa nähdä.

 

[airiin]

mun tokalla tarhan muorit epäili adhd.ta ihan turhaan ja käytiin nitten mieliksi tutkimuksissa. poika on vilkas ja tulee aina olemaan. nykyään ei saisi olla vilkas, koko ajan iloinen, ujo, rauhallinen jne...koska heti laitetaan joku leima. luonteenpiirteet ei ole minusta diagnosoitavissa.

 

[kokemus]

Meillä päiväkodista sanottiin että epäilevät lapsella olevan jonkinlaisen hahmotushäiriön ja ehdottivat että ottaisimme asian neuvolassa puheeksi. Loukkaannuin koska mielestäni kyse oli vain siitä että lapsi on vähän hajamielinen, mutta lopulta oli myönnettävä että olivat oikeassa ja lapsi sai apua ja lisätreenejä niin että kouluun mennessä ongelma on toivottavasti ohi. Kotona nämä asiat ei vaan nousseet esille kun me vanhemmat passattiin liikaa.