Onko lapsellani huono perusturva?

[mietin vaan]

Eli tyttö 6v on aina ollut arka ja hitaastilämpiävä. On erittäin kiinnostunut maailman asioista ja liialta tiedolta olemme yrittäneet varjella. Viimeisen vuoden aikana on alkanut kuitenkin kiinnittää huomiota moniin asioihin, joista kauhistuu kovasti; esim. jos olemme yleisessä vessassa ja en saa ovea heti avattua lukituksesta -> hätääntyy: eikö me päästä täältä ikinä pois! Tai jos joku tavara putoaa kolisten, huutaa hätääntyneenä; mitä tapahtui. Tai jos tavara hukassa niin on valmis heti uskomaan, ettei sitä löydy ikinä jne.

Itsekin olin kova pelkäämään lapsena mitä kummallisempia asioita, ja ehkä vähän vieläkin... nyt näyttää, että lapsestani tulossa samanlainen. Mitään kamalaa ei elämässämme ole koskaan tapahtunut joten syytä pelkoihin ei pitäisi olla. Osaako kukaan auttaa, miten tukea lasta, jotta aina ei tarvitsisi "pelätä pahinta"?

 

[sanna]

olet tartuttanut pelkokammon lapseesi.

 

[:-)]

synnynnäinen temperamentti vaikuttaa, voithan hakea elämäänne mukavia ajateltavia, huumoria ja rentoutumista "mitä jos kaikki meneekin hyvin" ja kääntää ajatusta positiivisemmaksi ja toisaalta myös hyväksyä itsensä..

 

[viel]

Harkitsevainen ja vaihtoehtoja punnitseva lapsi on todennäköisesti empaattisempi vaikka on taipuvaisempi hautomaan paljon turhiakin murheita. Kevyttä kulkua toivon teille!

 

[vieras]

Omalla esimerkillä. Ja hieman huumoria peliin. Itse jäin lapsen kanssa lukkojen taakse ulkona kylmäkellariin, kun lapsi rikkoin sisältä lukon. Tein väärin kun hermostuin säheltävään lapseen. Oikein olisi ollut: "Voi pahus sentään. Istutaanpa nyt rauhassa alas miettimään mitä tehdään. Ei meillä täällä hätää ole, kun ruokaa on kellarissa. Melkoinen kesäseikkailu tästä taisikin tulla, tätä on hauska myöhemmin naureskella. Mutta nyt pitäisi miettiä, miten saamme jonkun huomaaman, mihin olemme joutuneet." Lapsi siis pitäisi saada rauhoitettua ennen kuin hän ehtii edes hätääntyä.

 

[ap]

Niin, kuulostaa hyvältä, paljon meillä on myös iloa ja hauskuutta. Täytyy yritellä opetella tuota positiivista ajattelua. Olen yrittänyt olla näyttämättä omia pelkojani lapselle mutta tainnut siinä epäonnistua [

quote=""]synnynnäinen temperamentti vaikuttaa, voithan hakea elämäänne mukavia ajateltavia, huumoria ja rentoutumista "mitä jos kaikki meneekin hyvin" ja kääntää ajatusta positiivisemmaksi ja toisaalta myös hyväksyä itsensä..[/quote]

 

[ap]

Vähän samaa olen yrittänyt, mutta yleensä lasta tilanne huvittaa vasta kun siitä on kulunut riittävästi aikaa. Eli kylmäkellarissa olisi mennyt paniikkiin, luulisin....

Omalla esimerkillä. Ja hieman huumoria peliin. Itse jäin lapsen kanssa lukkojen taakse ulkona kylmäkellariin, kun lapsi rikkoin sisältä lukon. Tein väärin kun hermostuin säheltävään lapseen. Oikein olisi ollut: "Voi pahus sentään. Istutaanpa nyt rauhassa alas miettimään mitä tehdään. Ei meillä täällä hätää ole, kun ruokaa on kellarissa. Melkoinen kesäseikkailu tästä taisikin tulla, tätä on hauska myöhemmin naureskella. Mutta nyt pitäisi miettiä, miten saamme jonkun huomaaman, mihin olemme joutuneet." Lapsi siis pitäisi saada rauhoitettua ennen kuin hän ehtii edes hätääntyä.