Onko kuopus teille tärkein lapsi?
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
ystävä
\
Vähä näin joo =)Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2007 klo 21:50 vieras kirjoitti:Ei tietenkään, kaikki lapset on yhtä rakkaita ja tärkeitä! :heart: Mutta onhan kuopus koko perheen lellikki, myös sisarustensa=)
meillä molemmat yhtä tärkeitä ja rakkaita. esikoinen on kuitenkin se ensimmäinen rakkaus meille. :heart: =)
Bodomska
"kaikkiin " kahteen poikaan mulla on yhtä läheinen suhde mutta silti molempiin omanlaisensa. Tuntuu suoraan sanoen että esikoiselta en odota ihmeitä esim. koulussa ja kuutosetkin saa kehuja . Jos taas kuopus tuo kuutosia kysyn häneltä että mitä ihmettä.
Ja tämä taas johtuu siitä että molemmat ovat taatusti yhtä fiksuja mutta esikoinen on superlaiska koulun suhteen ja kuopus on tunnollinen puurtaja.
Ja siis vastaus : ei ole kumpikaan toistaan tärkeämpi vaan kumpikin yhtä tärkeitä omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Ja tämä taas johtuu siitä että molemmat ovat taatusti yhtä fiksuja mutta esikoinen on superlaiska koulun suhteen ja kuopus on tunnollinen puurtaja.
Ja siis vastaus : ei ole kumpikaan toistaan tärkeämpi vaan kumpikin yhtä tärkeitä omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Lady Sharah
No ei lapsia voi laittaa viivalle ja järjestykseen. KAIKKI 4 :heart: tärkeimpiä ja rakkaimpia meille. Sillä jokaisessa on jotain joka käy :heart: ja jokaista kannan aina mukanani niin kauan kun elän.
mustikkatassu
\
kiitos, lainaan tätä =)Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2007 klo 21:55 Lady Sharah kirjoitti:
Keittiönoita
Ei tärkein, mutta viimeinen =) Molemmat lapseni ovat mulle äärimmäisen rakkaita, mutta kumpikin eri tavalla. Esikoinen teki musta aikoinaan äidin, kuopus tekee musta aikanaan taas sinkun. Esikoinen oli helppo lapsi luonteeltaan, kun taas kuopus oli vaativa. Kuopus oli kuitenkin avuntarpeeltaan omatoiminen kun taas esikoinen tarvitsi paljon apua. Esikoinen vammaisuudellaan muutti koko elämäni ja arvomaailmani aivan toisenlaiseksi kuin mitä se oli ennen esikoisen syntymää, kuopus taas on tehnyt musta "tavisäidin". Esikoisen kanssa ollaan monessa suhteessa samalla aaltopituudella, mutta kuopuksen kanssa meillä toimii jonkin sortin telepatia. Esikoinen on tyttö ja kuopus on poika. Siksi ehkä esikoiselta olen aina odottanut enemmän järjen käyttöä kuin kuopukselta. Junnulla on ollut vähemmän velvollisuuksia kuin isosiskollaan, mutta niin sillä on sitten ollut vähemmän oikeuksiakin.
Juuri tällä hetkellä kuopus on mulle tärkein lapsi, koska se on lapsistani se, joka on vielä alaikäinen eli lapsi. Likka toki on mun lapseni aina, mutta lapsi se ei ole ollut enää moneen vuoteen vaan aikuinen nainen.
Juuri tällä hetkellä kuopus on mulle tärkein lapsi, koska se on lapsistani se, joka on vielä alaikäinen eli lapsi. Likka toki on mun lapseni aina, mutta lapsi se ei ole ollut enää moneen vuoteen vaan aikuinen nainen.
Ei tärkein. Molemmat yhtä tärkeitä.
Mutta niin uskomattomalta kuin se olisi kuulostanut, jos joku olisi sanonut silloin kun oli vain esikoinen, että kuopus tulee tuntumaan vielä paljon läheisemmältä ja kaikki tulee olemaan nin helppoa ja luonnollista kuopuksen kanssa kuin meidät olisi tarkoitettu toisilleemme, niin se vain on. Kuopus muistuttaa minua enemmän, pitää samoista asioista ja on taitava samoissa asioissa. Kuopus taitaa ollamyös isänsä lemmikki, vaikka molempia rakastaa, mutta kuopus hurmaa meidät.
Esikoinen taas on kärsinyt meidän virheistä, elämäntilanne ei ollut paras mahdollinen ja talous heikko ja hän on joka suhteessa harjoittelukappale. Nyt tekisin kaiken toisin ja olen tehnyt kuopuksen kanssa toisin. Kuopus on luonnollinen ja hänellä itsetunto hyvä. Olen ollut aina hänen kanssa. Esikoinen meni hoitoon vauvana.
Eli jos joskus näyttää siltä, että esikoinen saa enemmän tai hän on tärkeämpi, se johtuu siitä, että yritän hyvittää ja että todellisuudessa tuo pienempi on läheisempi. Kuopus tietää paikkansa ja on tarkka siitä. Esikoinen ei ole paljon ollut sylissä, ei ainakaan yksin, sen jälkeen kun kuopus syntyi. Kuopus on niin mustasukkainen äidistänsä.
Ymmärrän kuitenkin nyt, että kaikista eniten myös esikoinen haluaa yhdessäoloa ja läheisyyttä. Ei harrastuksia tai tavaraa.
Mutta niin uskomattomalta kuin se olisi kuulostanut, jos joku olisi sanonut silloin kun oli vain esikoinen, että kuopus tulee tuntumaan vielä paljon läheisemmältä ja kaikki tulee olemaan nin helppoa ja luonnollista kuopuksen kanssa kuin meidät olisi tarkoitettu toisilleemme, niin se vain on. Kuopus muistuttaa minua enemmän, pitää samoista asioista ja on taitava samoissa asioissa. Kuopus taitaa ollamyös isänsä lemmikki, vaikka molempia rakastaa, mutta kuopus hurmaa meidät.
Esikoinen taas on kärsinyt meidän virheistä, elämäntilanne ei ollut paras mahdollinen ja talous heikko ja hän on joka suhteessa harjoittelukappale. Nyt tekisin kaiken toisin ja olen tehnyt kuopuksen kanssa toisin. Kuopus on luonnollinen ja hänellä itsetunto hyvä. Olen ollut aina hänen kanssa. Esikoinen meni hoitoon vauvana.
Eli jos joskus näyttää siltä, että esikoinen saa enemmän tai hän on tärkeämpi, se johtuu siitä, että yritän hyvittää ja että todellisuudessa tuo pienempi on läheisempi. Kuopus tietää paikkansa ja on tarkka siitä. Esikoinen ei ole paljon ollut sylissä, ei ainakaan yksin, sen jälkeen kun kuopus syntyi. Kuopus on niin mustasukkainen äidistänsä.
Ymmärrän kuitenkin nyt, että kaikista eniten myös esikoinen haluaa yhdessäoloa ja läheisyyttä. Ei harrastuksia tai tavaraa.
Ei missään nimessä. Jokainen heistä on yhtä tärkeä, yhtä rakas ja yhtä ihana (tai kamala).
Molemmat yhtä tärkeitä, äidin omia sydänkäpysiä :heart: :heart:
Esikoinen on aina ollut äitinpoika, kuopuksella kova vierastaminen alkanut jo 2 kk:n ikäisestä ja hän on kovin minussa kiinni. Yhteen aikaan jopa vierasti isäänsä, kun hän tuli työpäivän jälkeen kotiin.
Tuokoon maailma tullessaan mitä vaan, yksi on, ja pysyy, se on pohjaton rakkaus, jota tunnen lapsiani kohtaan. =)
Esikoinen on aina ollut äitinpoika, kuopuksella kova vierastaminen alkanut jo 2 kk:n ikäisestä ja hän on kovin minussa kiinni. Yhteen aikaan jopa vierasti isäänsä, kun hän tuli työpäivän jälkeen kotiin.
Tuokoon maailma tullessaan mitä vaan, yksi on, ja pysyy, se on pohjaton rakkaus, jota tunnen lapsiani kohtaan. =)
Tärkein on väärä sana, mutta... olen huomannut, että aina se pienin tuntuu arjessa ihanimmalta ja tavallaan rakkaimmalta. Tätä kestää siihen asti, kun sille pienimmällekin tulee uhmaikä. Sen jälkeen ovat kaikki taas täsmälleen samalla viivalla. Oikeasti se rakkaus niihin vanhempiinkaan ei katoa mihinkään, mutta välillä isommat lapset vaan tuntuvat niin rasittavilta sen viattoman vauvan/ taaperon rinnalla.
Ei varmaan tarvitse kertoa, että meidän perheessämme on aina ollut paljon mustasukkaisuutta sisarusten kesken ja on kyllä varmasti äidissä suurin vika :ashamed: .
Ei varmaan tarvitse kertoa, että meidän perheessämme on aina ollut paljon mustasukkaisuutta sisarusten kesken ja on kyllä varmasti äidissä suurin vika :ashamed: .
Ei, jokaisella lapsellani on oma ainutlaatuinen paikkansa sydämessäni-
tärkeysjärjestykseen en voi laittaa.
Rakastan jokaista kolmesta lapsestani yhtä paljon, joskin jokaista hiukan eri
tavalla. Kuopustani minun on tavallaan "helpompi" rakastaa kuin esikoistani,
jonka kanssa minulla on varmaan vaikein suhde. Mutta rakastan häntä silti
ihan yhtälailla, vaikka enemmän sydän vereslihalla.
Hän on ehkä lapsista minulle, se johon eniten peilaan itseäni, ja siksi suhde on kaikkein mutkikkain.
tärkeysjärjestykseen en voi laittaa.
Rakastan jokaista kolmesta lapsestani yhtä paljon, joskin jokaista hiukan eri
tavalla. Kuopustani minun on tavallaan "helpompi" rakastaa kuin esikoistani,
jonka kanssa minulla on varmaan vaikein suhde. Mutta rakastan häntä silti
ihan yhtälailla, vaikka enemmän sydän vereslihalla.
Hän on ehkä lapsista minulle, se johon eniten peilaan itseäni, ja siksi suhde on kaikkein mutkikkain.