Onko kukaan yhtä tylsistynyt kuin mä?

Mä en oo puhunut tänään kenenkään kanssa...Oon ollut yksin kotona nyt 9 päivää kun tyttö on mummolassa. Oikeastaan ainoat ihmiskontaktit olleet töissä viime viikolla. Ei tää yksin olo oo mitään herkkua...

 

mä kans tylsistyn täällä... on mulla mies ja kaksi lastakin mut ne on kokoajan jossaki menossa... eivät huolineet mua mukaan

 

Täällä kans yksi kuolee tylsyyteen. Ei mitään tekemistä koko juhannuksena. Kai sitä kuolee lopulta omaan tylsyyteensä.

 

Mä kans miettinyt tuota et kuolen varmaan joskus tylsyyteen... Koskaan ei koskaan tapahdu mitään. Tänään jopa harkinnut muuttoa uudelle paikkakunnalle - ahdistaa niin tää yksinäisyys... Tosin eipä sitä löytyis muualtakaan kavereita... Välillä tuntuuu et kaverit muistaa mun olemassa olon vaan silloin kun tarvitsevat lapsenvahtia...

 

Samoilla fiiliksillä. Tosin en harkitse muuttoa, mutta olen miettinyt jos lopettaisi elämisen, ei kuitenkaan kuolemalla omankäden kautta, vaan että mätänis asuntoon eikä edes yrittäisi enää elää ja pinnistellä. Ajoittain yksinolo on mukavan leppoisaa, saa tehdä mitä huvittaa, nukkua vaikka keskellä päivää, eikä kukaan jupise mistään. Mutta kyllä sitä välillä kaipaa että löytäisi jonkun jonka kanssa jakaa arjen.Sinä olet onnekas kun sinulla on lapsi, tosin ymmärrän ettei se korvaa ns. aikuisseuraa.

 

Joo. Oon tänään jutellu puhelimessa äitin kanssa hetken aikaa, mut en oikein muuta. Skypessä chattailly kyllä. Kattelen nyt toisella silmällä Sound of Musicia ja mietin, että kohtahan vois mennä petiin lukemaan.
Onneksi huomenna alkaa arki ja pääsee harjottamaan sosiaalisia taitojaan hammaslääkärissä.

 

Mene jonnekin, missä on ihmisiä! Kuntosali, lenkkipolku, kesäteatteri tai joku muu häppeninki.
Kysy kaveria jos pääsisi mukaan. Tai pyydä kaveria kylään.
Tutustu uusiin kavereihin jossakin yhdistystoiminnassa tms.
Tai sitten vain nauti omasta ajasta. Kato leffoja, käy lenkillä, lue kirjoa, ota aurinkoa, siivoa rauhassa!