Onko kukaan teistä nähnyt Matti Kassilan vuonna 1959 ilmestynyttä elokuvaa "Punainen viiva"?

["Minä vain"]

Se tuli tänään televisiosta ja minä nauhoitin sen digiboksillani. Kun katsoin sen äsken, niin minua hämmästytti, kuinka minua järkytti todella kovasti siinä loppupuolella oleva kohtaus, jossa Topi ja Riikka Romppasen viidestä lapsesta kolme kuoli. Erityisen karmiva oli kohtaus, jossa perheen äiti kantoi ensimmäisenä kuolleen lapsen ruumista jonkinlaiseen kylmään välikköön ja samalla taustalla naapurissa asuva vanha nainen veisasi isolla äänellä jonkinlaista vanhaa, melko synkkäsävyistä virttä.

Tiedän, että tuo kohtaus järkytti minua erityisen kovasti siksi, että se on niin todellinen ja vasta nyt tajusin oikein kunnolla sen, että sellaista on todella tapahtunut täällä suomessakin ennen vanhaan, siis että perheen lapsista moni tai jopa kaikki saattoivat kuolla kerralla tautiin, joka nykyään hoidettaisiin helposti vaikka antibioottikuurilla tai johon on keksitty rokote, että siihen tautiin ei sairastu.

Erityisesti minua jäi ihmetyttämään se, että tuo elokuva esitettiin päivällä kello yhdestä eteenpäin ja siinä on vain K-7 ikäraja eli vaikka joku 8-vuotias saisi katsoa sen elokuvan. Minä olin ainakin lapsena niin herkkä tapaus, että jos olisin nähnyt tuon edellä kertomani kohtauksen vaikka vielä 12-vuotiaanakin, niin olisin taatusti alkanut itkemään ja nähnyt siitä pitkään painajaisia.

Anteeksi nyt tämä melko turha viesti, mutta oli pakko purkaa tätä asiaa johonkin.

 

[ruuttis]

on tullut nähtyä

ennen niitä lapsia kuoli ku kärpäsiä, luulen että vasta 60-luvulla lasten kuolleisuus romahti

 

[kyllä]

Se on vaikuttava elokuva. Oma sukuni molemmin puolin on elänyt samanlaisissa oloissa ja lapsikuolemia on ollut paljon. Näin sen ensimmäisen kerran tosi nuorena ja olin tosi järkyttynyt siitä, koska pystyin kuvittelemaan omat isovanhempani päähenkilöiden tilalle.

 

[kainuu]

Mäkin hyvin pystyn kuvittelemaan isovanhempani tuollaiseen elämään. Tunnen tuon leffan, kun se perustuu sukulaiseni kirjaan. Elämä oli kovaa ennen.

 

[kyllä]

Mäkin hyvin pystyn kuvittelemaan isovanhempani tuollaiseen elämään. Tunnen tuon leffan, kun se perustuu sukulaiseni kirjaan. Elämä oli kovaa ennen.

Oletko Ilmari Kiannolle sukua?

 

["Minä vain"]

olen nähnyt tuon elokuvan ennenkin, joskus parikymppisenä mutta silloin tuo mainitsemani kohtaus ei järkyttänyt minua paljonkaan mutta nyt järkytti. Kai se johtuu siitä, olen nyt jo yli 30-vuotias ja paljon aikuismaisempi kuin silloin. Siksi nyt pystyin samaistumaan siihen kohtaukseen paljon paremmin kuin joskus nuorempana ja ymmärtämään todella paljon paremmin, että omien isovanhempieni lapsuudessa tuon elokuvan kuvaama elämä oli hyvinkin todellisuutta vastaavaa. Silloin elettiin köyhissä oloissa, jouduttiin syömään usein pettuleipää muun ruoan puutteessa ja lapsia kuoli todella paljon. Minun isovanhemmiltakin kuoli lapsuudessa kaikilta tietääkseni monta sisarusta jokaiselta.

Nyt minun täytyy unohtaa tämä aihe ja mennä tekemään jotain muuta, tai muuten en pysty nukkumaan ahdistukseltani ensi yönä yhtään.

 

[kops]

Onhan se hurjaa, eikä siitä oikeastaan edes niin kovin kauan ole.

Mun mielestä surullisin kuulemani kohtalo oli perheellä joka kylässämme asui, kun perhe odottivat isää palaavaksi sodasta ja näin onnellisesti kävikin että mies hengissä palasi vaimon ja lapsien luokse, niin kävi niin ikävästi että isä toi sodasta mukanaan tuollaisen tarttuvan taudin johon nopeasti sitten menehtyi kaksi perheen lapsista.

On siinä äidilläkin ollut kamala paikka kun kaksi lasta menee ja mieskään ei enää sodan runtelemana ollut lähelläkään samaa miestä joka sinne lähti.