Toggle sidebar

Onko kukaan teistä käynyt terapiassa, kokemuksia kyselen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nanja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nanja

Jäsen
25.11.2012
33
0
6
Minulla on takana vaikea lapsuus ja nuoruus, sekä varhaisaikuisuus.
Sairastan vaikeita kipusairauksia, hermostokipuja ym. Oma lääkärini mielestä minun on hyvä käydä terapiassa läpi sairastumisen vaiheita jne. Käytiin eilen oma lääkärin kanssa tutustumiskäynnillä ja pidettiin samalla palaveri. Terapeutti vaikutti mukavalta, samoin lääkärini siellä mtt:ssa. Olen aina pitänyt terapiaa hukkahommana ja turhana :(
Nyt on sit ilmeisesti alettava kaivamaan vanhoja haavoja esiin, en millään haluaisi enää muistella asioita, jotka olen tarkotuksella yrittänyt unohtaa :( Terapeutti ja lääkäri siellä sanoivat, että tämä puolen vuoden tutustumisjakso tulee olemaan raskas ja tuomaan erilaisia tunteita esiin, joita ei kannata säikähtää.
Miten sen jaksaa? :'(
 
Minä olen käynyt terapeutilla, tosin hän ei ollut lääkäri vaan enemmänkin tällainen nlp-terapeutti. Vaikka se ei ollut aina niin kovin mukavaa, niin kyllä siitä apua oli. Toki se on yksilöllistä. Jotenkin terapeutti sai asiat uuteen järjestykseen mun päähän, tai itsehän sen työn joutuu tekemään, mutta sai ihan uutta näkökulmaa asioihin + opin hyväksymään tietyt asiat ja antamaan anteeksi. Tsemppiä sinulle, kannattaa ainakin antaa mahdollisuus :)
 
[QUOTE="...";27885606]Kävin neljän vuoden ajan kaksi kertaa viikossa psykoterapiassa.
En olis selvinnyt ilman.
Nyt elän normaalia elämää![/QUOTE]

Peesi, paitsi että kävin vain kolme vuotta.

En kokenut terapiaa raskaaksi, enemmänkin helpottavaksi, kun sai puhua jollekulle joka kuunteli ja johon saattoi luottaa. Toisaalta mulla ne trauman aiheuttavat asiat oli silloin vielä osa arkea, enkä ollut päässyt hautaamaan niitä piiloon.

Kaikkea ei kolmessa vuodessa ehtinyt käsitellä, mutta muutos näkyy yhä päivittäisessä elämässä.

Suosittelen kaikille lämpimästi psykoterapiaa, mulle se ei tehnyt kuin hyvää. Sattui vielä erittäin mukava ja huumorintajuinen terapeuttikin, jos ei olis kemiat natsannu niin en usko että oltais saatu yhtä paljon aikaan.
 
En ole käynyt varsinaisesti terapiassa, vaan juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa. Kyllä siitä tuntui olevan apua.
Se että saa purkaa pahaa oloaan ja tuntemuksiaan vieraalle ilman pelkoa, että toinenkin ahdistuu, on hyväksi. Ei kannata kaataa kaikkia läheisten niskaan. Mulla oli kyseessä pahan trauman käsittelyprosessi. Nyt tiedän että sitä avun hakemista ei ole syytä pelätä.
 
Mä oon käynyt kaksi vuotta kaksi kertaa viikossa terapiassa, ja kolmas vielä jatkuu kerran viikossa tapaamisilla. Mulle terapiasta on ollut todella paljon hyötyä. Ja täytyy sanoa, että ennen terapiaa pidin sitä itsekin aika hömppänä.

Tuohon vanhojen haavojen avaamiseen: Ei niitä vanhoja haavoja väkisin avata. Terapiassa käsitellään sitä, mikä sinua kaivelee, vaivaa, mikä tässä hetkessä ja ajassa pyörii mielessäsi. Ne ovat usein kivuliaita ja surullisia asioita, mutta eivät ne ole siinä mielessä "vanhoja haavoja" etteikö niitä ilman terapiaakin olisi. Ne saattavat vaikuttaa elämääsi varsin vahvastikin ihan tajuamattasi. Joten eikö olisi parempi käsitellä ne ja vapautua niistä?

Usein sanotaan, että ensimmäinen puoli vuotta/vuosi terapiaa on todella rankkaa. Mulle ei ollut. Tottakai siellä käsiteltiin hankalia ja surullisia asioita ja ekan vuoden itkin terapiatunneilla varmaankin joka kerta. Mutta se tuntui helpottavalta! Oli kuin painolasti olisi päältäni riisuttu. Miten tuon terapian alun kokee, riippuu varmasti ihmisestä. Jos on hirmu paljon kieltänyt tunteitaan ja ongelmiaan, niin silloin se on varmaan rankempaa.

Suosittelen kyllä menemään terapiaan! Ihan jo noiden sairauksiesi takiakin.
 
  • Tykkää
Reactions: Zucchini
Ja terapiiaan mennessä, kannattaa tuntemuksistaan terapiaa kohtaan kertoa. Sanot vaan rehellisesti, että sua jo etukäteen pelottaa haavojan aukaisu ja terapeutti oikaisee sun käsityksiä.
 
[QUOTE="noo";27886205]Mä oon käynyt kaksi vuotta kaksi kertaa viikossa terapiassa, ja kolmas vielä jatkuu kerran viikossa tapaamisilla. Mulle terapiasta on ollut todella paljon hyötyä. Ja täytyy sanoa, että ennen terapiaa pidin sitä itsekin aika hömppänä.

Tuohon vanhojen haavojen avaamiseen: Ei niitä vanhoja haavoja väkisin avata. Terapiassa käsitellään sitä, mikä sinua kaivelee, vaivaa, mikä tässä hetkessä ja ajassa pyörii mielessäsi. Ne ovat usein kivuliaita ja surullisia asioita, mutta eivät ne ole siinä mielessä "vanhoja haavoja" etteikö niitä ilman terapiaakin olisi. Ne saattavat vaikuttaa elämääsi varsin vahvastikin ihan tajuamattasi. Joten eikö olisi parempi käsitellä ne ja vapautua niistä?

Usein sanotaan, että ensimmäinen puoli vuotta/vuosi terapiaa on todella rankkaa. Mulle ei ollut. Tottakai siellä käsiteltiin hankalia ja surullisia asioita ja ekan vuoden itkin terapiatunneilla varmaankin joka kerta. Mutta se tuntui helpottavalta! Oli kuin painolasti olisi päältäni riisuttu. Miten tuon terapian alun kokee, riippuu varmasti ihmisestä. Jos on hirmu paljon kieltänyt tunteitaan ja ongelmiaan, niin silloin se on varmaan rankempaa.

Suosittelen kyllä menemään terapiaan! Ihan jo noiden sairauksiesi takiakin.[/QUOTE]

Todella hyvin kirjoitettu! :flower:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa