Onko kukaan muu raskausaikana ihan hullu???!

["elise"]

Siis mulla menee hermot ihan totaalisesti, jos kaikki ei mee niinkuin haluan! Esim. ruohonleikkuu ei onnistunut, kun kone hajosi alkuunsa ja mä tunsin niin suunnatonta raivoa, että olisin voinut heittää koko masiinan kuuhun asti. Mun vaan oli PAKKO saada leikata se h*lvetin nurmikko, kun on niin päättänyt tehdä!! Itkin, kirosin ja huusin! Tämä oli vaan yksi esimerkki, mutta näitä tilanteita on usein. Ihan tärisen raivosta ja siitä ei meinaa tulla loppua millään. Miehelle suutun samalla tavalla ja loukkaannun sydänjuuriani myöten, kun nimittelee mua riidan aikana ja keksin kaikista kamalimmat haukkumasanat vastineeksi... tällaista se on ollut joka raskauden aikana

 

["vieras"]

En oo tuommoinen, mutta haluaisin olla miehessä kiinni KOKO ajan. Yksinäinen olo, kun se lähtee johonkin jos itse jään kotiin.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";23912729]En oo tuommoinen, mutta haluaisin olla miehessä kiinni KOKO ajan. Yksinäinen olo, kun se lähtee johonkin jos itse jään kotiin.[/QUOTE]

Siis mullakin on se toinen puoli, joka haluaa kamalasti hellyyttä ja miehen kainaloa, silittelyä jne, joka ei ennen raskautta ole ollut niin kamalan tärkeää... Mutta sitten kun suutun, on oksat pois!!

 

["joopa"]

joo minä oon kanssa ihan hullu raivotar kun oon raskaana, ja myös kun itetin ja siinä vaiheessa yleensä kun hormoonit heittelee eniten. tosiaan hermot menee pienestäkin asiasta ihan totaalisesti ja kiljun ja paiskon tavaroita ku pikkukakara. ja haukun miestä just ihan karseilla sanoilla.

 

[Maatushka]

Mä olin raivohullu ainoastaan alkuraskaudessa. Sen jälkeen meno olikin sitten ihanan tasaista ja nauton elämästäni tosi paljon. Mua on aina kiusanneet PMS-oireet ja erityisesti tuo huonotuulisuus ja oli ihana olla niitä ilman about 6 kk.

 

[vicy]

Juu, mulle tuo on kanssa tuttua! Onneksi en ole kokoaikaa tuollainen, tulee kohtauksittain. Esim. viime viikonloppuna, kun pinna oli muutenkin kireällä, niin joku prkleen naapuri kehtas leikata ruohoa pihalla. Olin ihan viittävaille etten lähtenyt sille raivoamaan "että etkö sinä s*atana ymmärrä että sunnuntai iltapäivänä ei saa leikata nurmikkoa omalla pihalla!!!" :ashamed:

 

[hmph]

[QUOTE="vieras";23912729]En oo tuommoinen, mutta haluaisin olla miehessä kiinni KOKO ajan. Yksinäinen olo, kun se lähtee johonkin jos itse jään kotiin.[/QUOTE]

Alkukantainen reaktio. Pelkäät, että kun mehiläinen on käväissyt kukassa ja tehnyt toivottavan tehtävänsä, tämä lentelee uutta kukkaa pölyttämään.

 

["Pusse"]

Mulle taas seesteisintä aikaa on olleet raskaudet, muulloin olen aivan hullu raivotar... Raskaana suunnilleen hymyilen koko ajan ja itken ilonkyyneleitä ja kaikki on niin ihanaa. Heti kun oon mahoista päässyt niin oon ollut taas se raivopää akka jota ei jaksa kukaan... Oon ihan tavattoman kireä jatkuvasti.

 

[meah]

Joka kerta on pahentunut.

Neljättä odottaessa olin niin viiripää, että naapurikin valehteli lapsilleen yli 2kk mun olevan kipeä tai töissä, eikä meille siksi voi tulla leikkimään.
Töistä yksi asiakas oli uskaltanut tilata multa äitienpäiväksi kakun, ja kun se kertoi siitä muille, niin se oli saanut suurinpiirtein hurraa-huudot ja mitalin uskomattomasta rohkeudesta, ja haukut itsesuojeluvaiston puutteesta.

Haaveilin aina viidestä lapsesta, mutta mä en uskalla enää hankkiutua raskaaksi. Häviää koko lähipiiri ympäriltä jos sen teen.

 

[rft]

itse olen normaalisti tosi tulinen ja pinna palaa kunnolla kun on palaakseen ja käryääkin pitkään (esim, en ole kohta ollut isäni kanssa tekemisissä vuoteen, kun kerran oli niin raivostuttavan kakara et suututti mut kunnolla).

raskaus aikana mikään ei saanut mua niin tolaltani, paskaa tuli niskaan, vaan eipä haitannut.kaikki pääsi ohi olan.. mutta nyt jälkikäteen v*tuttaa kun en ole pannut joillekin ihmisille vastaan.