onko kukaan muu pitkittänyt eros miehestä sen takia että pelottaa miten jaksaa lasten takia??

mä olen miehen kanssa enään pelkästää sen takia kun en ole varma miten jaksan yksin

 

Minä olen myös. Lapset on vielä niin pieniä että oma jaksaminen huolettaa, samoin kuin rahallinen tilanne.
Ei kai se auta kun roikkuu mukana, mulla ei ole edes mitään kavereita tai sukulaisia täällä joista olisi apua.

 

Minä olen myös. Lapset on vielä niin pieniä että oma jaksaminen huolettaa, samoin kuin rahallinen tilanne.
Ei kai se auta kun roikkuu mukana, mulla ei ole edes mitään kavereita tai sukulaisia täällä joista olisi apua.

mistä päin oot?

 

P-karjalasta.

 

No niin... en halua antaa valmiita vastauksia mihinkään suuntaan mutta kertoa seuraavaa: Kyllä niiden lasten kanssa sitten vaan pärjää ja jaksaa ja taloudellisestikin aina jotenkin selviää. Ainaki sellainen on oma kokemukseni. Meille lasten kanssa pärjääminen ei vaikuttanut ero päätökseen, mies jäi pettämisestä kiinni niin se oli kerrasta poikki... :$
Mutta aluksi minua suoraan sanottuna pelotti kuinka selviän kahden pienen lapsen kanssa (joista pienenpi tuolloin sairasteli paljon) ja siinä sivussa kuinka selviämme taloudellisesti jne. Mutta asiat vaan sujuvat sitten jotenkin... henkisesti minulla oli hetken päästä paljon parempi olo kuin moneen vuoteen huonossa parisuhteessa niin lasten kanssakin sujui paljon mukavammin!
Mutta siis... jokainen tekee omat ratkaisut. :hug:

 

Onko oikein,että lasten takia uhrautuu loppuelämäkseen?Miestä kohtaan en tunne enää muuta kuin kaveruutta.Olen luovuttanut,sillä tunnen olevani miehelle vain kodinkone.Ja jos kotityöt ei ole kunnolla tehty,tulee jatkuvaa huomauttelua asiasta.Mitään yhteistä ei ole.
Miksi vasta vuosien päästä herää siihen,että ihminen rinnalla ei olekaan yhtään sellainen,mitä on luullut...

 

Tärkeää olisi pyrkiä tunnistamaan, onko parisuhdetilanne sellainen, että siitä joskus mahdollisesti voisi päästä yli. Musta ei ole mikään häpeä, että yhteiset lapset voivat olla jossain välissä "se ainoa" syy olla yhdessä. Joillain voi käydä myös ajan myötä niin, että taas löytävät toisensakin uudestaan etenkin kun rankka vauva/taaperoaika helpottaa. Ei ainakaan pitäisi tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Se on poikkeuksellinen aika parisuhteessa ja perheessä kun lapset ovat ihan pieniä.

Toki ymmärrän, että on anteeksiantamattomia tekoja, joiden vuoksi joku eroaa sen enempää epäröimättä. Niin saakin olla. Jokainen tietää kohdallaan, missä se raja menee. Mulla olisi esim väkivalta, huumeet jne. Mutta ettei jostain (mahdollisesti tilapäisistä) epämukavuussyistä rynnätä eroamaan ja luullaa, että se on helpompi ratkaisu. Lasten takia kannattaa kuitenkin yrittää, muttei loputtomasti tietenkään..

 

Kyllä olen jo pitkään ollut liitossa josta olisin jo ajat sitten lähtenyt jos olisin vain
itseäni ajatellut. Lapsen parasta on, että asumme saman katon alla. Se on meidän tilanteemme ja tarkaan harkittu.

 

mä olen miettinyt asiaa jo pitkään.. ja tänään aion kertoa miehelle...

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1014827 olen myös ton ketjun ap

 

Usko itseesi ja ole rohkea.Uudenlaisen elämän aloittaminen voi olla sinulle ja lapsillekin parasta (kun luin tuon toisen ketjun,niin varmasti teet oikean ratkaisun)

 

No jos äijä on tosiaan joku sekopää, niin ehdottomasti kannattaa erota ja nimenomaan sitten jo niiden lastenkin takia. Kyllä ne voimat jostain aina löytyvät omaan jaksamiseen sitten kun on pakko. Voimia voi jo tulla siitäkin lisää, ettei elä epäterveessä parisuhteessa joka jo sekin vie voimia.