Onko kukaan käynyt terapiassa ja onko siitä ollut apua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toivoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

toivoton

Vieras
Ainahan se on oma projektinsa, mutta jotenkin näen vain kaiken toivottomana etten minä saa ainakaan apua siitä kun taipumus on kääntää kaikki ylösalaisin ja olen vain tyhmä. Helposti luovutan kaiken kun en osaa.
Minulla kaikki näennäisesti hyvin ja tänäinkin kiva päivä mutta silti masennus aina iskee kun ajattelen asioita joita muut eivät edes ajattele.
Pelottaa että menen terapiassa ihan sekaisin tai psykoosiin.
 
Oon ite käyny pariinkin eri kertaan. Toinen jakso on nyt meneillään ja olen erittäin hyvilläni että oon päässy keskustelemaan! Lääkärit on tarjonnut lääkkeitä koko ajan, mutta tiedän että oloni paranee kun pääsee purkamaan asioita. Mene ihmeessä jos on mahdollisuus!
 
Voin lämpimästi suositella! Kävin itse viisi vuotta kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa ja se oli elämäni kannalta käänteentekevä kokemus! Mun oli kertakaikkiaan pakko mennä, sillä olo oli jo niin huono etten varmaan olis jaksanut enää edes elää ilman todellista apua (terapia nimittäin ihan eri asai kuin käydä juttelemassa muuten ala ammattilaisten kuten psyk.sairaanhoitajan kanssa). Mieti tarkkaan mikä olis sulle paras suuntaus ymv. ja ennenkaikkea - valitse terapeutti todella tarkkaan. Jos sinulla ja terapeutilla ei synkkaa tai suuntaus tai terapiamuoto ei oikein sovi, haaskaat pahimmillaan aikaasi ja rahojasi. Mutta tosiaan niinkun sanoin, terapiasta on parhaimmillaan valtavasti apua. Pakko kuitenkin sanoa, että helppoa se tuskin on mutta jos vaihtoehtona on voida jatkuvasti huonosti tai pahimmillaan menettää henkensä niin satsaus kannattaa!
 
Jumalalle kiitos, että kohdalleni ei ole tullut moista. En haikaile menneitä, annan anteeksi, yritän olla joka hetki iloinen ja positiivinen. Mielestäni nämä ovat aakkoset tasapainoiseen elämään.
 
Niin tuo suuntaus juuri vaikea, kun niitä terapeuttije joita olin ajatellut niin vaikea oli saada nyt aikaa eli eivät ottaneet pot. Minua kiusattiin koulussa ja helposti olen altis sille koska olen vähän hölmö ehkä. Tai siis en hölmö mutta herkkä ja helposti provosoitava. Olin ryhmäterapiassa mutta rupesi ahdistamaan kamalasti 3 kerran jälkeen ja mietin asioita mitkä ei alussa vaivanneet edes. Enkä tiedä miksi. Kela paperit kirjoitettu mutta en ole laittanut vielä kun terapeutin hakeminen nyt katkolla ja kesällä lomat sotkee ja terapeutit nyt aika kiireisiä.Kaikki terapeutit ovat erilaisia enkä tiedä miten arvioisin heitä ensimmäisen käynnin jälkeen.
 
Jumalalle kiitos että olen masentuneena hakeutunut terapiaan ja syönyt lääkkeitäkin, ja saanut myös apua molemmista! Usko ei estä masentumasta eikä tee terapiaa turhaksi.
 
Kognitiivista terapiaa neljä-viisi vuotta, en edes muista tarkkaa aikaa :D On ollut uskomattoman paljon apua, terapian loppumisesta on vuosi ja hyvin on pärjätty. En ole käyttänyt koko aikana mitään lääkkeitä vaan pelkällä terapialla olen toipunut :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja toivoton:
Niin tuo suuntaus juuri vaikea, kun niitä terapeuttije joita olin ajatellut niin vaikea oli saada nyt aikaa eli eivät ottaneet pot. Minua kiusattiin koulussa ja helposti olen altis sille koska olen vähän hölmö ehkä. Tai siis en hölmö mutta herkkä ja helposti provosoitava. Olin ryhmäterapiassa mutta rupesi ahdistamaan kamalasti 3 kerran jälkeen ja mietin asioita mitkä ei alussa vaivanneet edes. Enkä tiedä miksi. Kela paperit kirjoitettu mutta en ole laittanut vielä kun terapeutin hakeminen nyt katkolla ja kesällä lomat sotkee ja terapeutit nyt aika kiireisiä.Kaikki terapeutit ovat erilaisia enkä tiedä miten arvioisin heitä ensimmäisen käynnin jälkeen.

Suuntausta valitessa voit mm. miettiä haluatko/tarvitsetko mahd. pitkää vai lyhyemmän terapian, pohditko asioita mieluummin vai keskitytkö ensisijaisesti ratkaisujen löytämiseen jne. Terapeutista on tietysti yhden käynnin jälkeen vaikea muodostaa mielipidettä, mutta jos vähänkin tuntuu että ei niin sitten vaan uutta etsimään. Kannattaa muutenkin ehkä sopia ensin muutamasta kerrasta ja jatkaa sitten jos hyvältä tuntuu. Niin ja kuuntele ensisijaisesti itseäsi, miltä sinusta tuntuu. Itse olen ainakin tehnyt (yllättäen...) suurimmat virheeni uskoessani liikaa muita, vaikka sitten "ammatti-ihmisiä". Tsemppiä.
 
Pohdin asioita mutta välillä liikaakin ja sitten olen aina tehnyt niin kuin muut sanoo. Olen todella kiltti. Eli terapeutin kanssa yleensä synkkaa ihan ok mutta toisen kanssa on vaikeampi avautua kuin toisen riippuen kuin "hieno" on vaikka en itsekään mikään kulkeva roskis ole vaan normaali. Yhden kanssa synkkasi heti mutta ei tarpeeksi koulutusta ja sitten koulutetun kanssa oli lukossa ja jännitti enempi. Ne on niin hienon hienoja eroja ja en voi monen terapeutin kanssa ruveta monia käyntejä sopimaan kun se vie rahaa paljon.
 

Yhteistyössä