Onko kolmannen lapsen kans jo helpompaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Kertokaahan kokemuksia: kun aina sanotaan että toinen lapsi menee samalla kuin ekakin, niin se on kyllä täyttä huuhaata. Mutta joku joskus sanoi mulle että kolmas lapsi ei enää tee muutosta arkeen, niin onko tuossa perää?
 
Omasta mielestä ainakin kolmas lapsi menee "siinä sivussa". On kahden kanssa jo ehtinyt opetella sitä arkea useamman lapsen kanssa, niin ei se kolmas enää siinä missään tunnu. Eikä varmaan siitä eteenpäin se neljäs, viides jne....
 
meillä ensin kaksoset ja 1v 3kk ikäerolla kolmas. kyllä siitä selviää. tosin sanosin että ei kaks mee siinä kun yks eikä 3 siinä kun 2 =). mutta kyllä musta pienellä ikäerolla on enemmän hyviä puolia kun huonoja, ja 4. ois jo haaveissa, vaikka pienin vasta 10kk. mut sit 4 riittäis meille, kiitos!!!
 
En usko tuohon hetkeäkään. Meillä muksut 2,5v ja 1v - enkä tosiaan voi kuvitellakaan uutta vauvaa tähän. Ainakaan moneen vuoteen. Ja sit olenkin jo ihan vanha haahka.
 
Kolmas meni siinä sivussa, keskimmäinen oli niin haastava pienenä, että vei mehut. Haastavuus ilmeni kun lapsia oli jo kolme, joten ei voinut viisaasti ennakoida. Alle kaksi vuotta oli ikäero, en suosittele...yli kolme vuotta väliin ainakin. Yhtä väsynyt olisin kai ollut kahdenkin kanssa. Nyt kymmenen vuoden kuluttua vieläkin muistan sen kaaoksen ja väsymyksen, olisinpa hakenut apua, itkin neuvolassa tosin...:'(
 
Meillä esikoinen ja toinen oli tosi helppoja. Kolmas oli sitten se kitisiä, joka saattoi kakata 11 kertaa vuorokaudessa ja myös siis yöllä. Jatkuvaa kitinää, vaipanvaihtoa ja sitten taas imetystä. Tuo kuopus lähtee nyt kouluun ja edelleen on se vaativin villikko.
 
Meillä kolmas lapsi on tuonut mukanaan suurimman muutoksen. Ei voi sanoa ollenkaan, että menis siinä samalla kuin kaksi muuta tai että menisi saman kaavan mukaan. Kaikki asiat on joutunut miettimään uusiksi erikseen. Onneksi on jo kuitenkin kokemusta parista lapsesta, niin ei tarvitse lasten yleisten kasvuasioidenn kanssa ihmetellä.
 
Jossain määrin toinen oli jo helpompi, kun osasi ottaa rennommin, mutta toki pieni esikoinenkin vei omansa. Mutta kolmannen kanssa oli kyllä tosi helppoa. Isot sisarukset leikkivät keskenään ja myös viihdyttivät vauvaa. Tietysti tuo oman haastensa se jos tarvii vaikka johkin lähteä. Tai jos kaikki sairastaa.
 
Toka meni siinä missä ekakin, elämä itse asiassa helpottui kun toinen syntyi.

Kolmas menee näköjään siinä sivussa. Tulin, näin, synnytin, jatkoin normaalia elämää (ainakin kunnes vauva keksii kehittää itselleen koliikin, tms). Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä, onhan nuorimmaiseni jo melkein 9 vuorokauden ikäinen :cool:

Ihmistyypistä riippuu aika paljon, väitän. Jos on vaikeaa jo ekan ja tokankin kanssa, niin ei kannata tehdä kolmatta. Ei ainakaan pienellä ikäerolla - toisaalta taas vanhemmuus tuppaa usein muuttumaan haastavammaksi kun lapset kasvaa, ja eri-ikäisten lasten tarpeiden yhteensovittaminen voi olla paljon hankalampaa kuin kolmen pienen lapsen tarpeiden yhteensovittaminen. Puolensa ja puolensa.
 
Kolmas meni meillä jo ns. vasemmalla kädellä.

On jo senvertaa rutiineja, eikä mikään ole enää uutta ja ihmeellistä :) Kakkosen kanssa sai huomata, ettei kaikki menekään jokaisen lapsen kanssa samalla tavalla, kolmannen kophdalla sen jo tietää :)

Mä väitän, että ensimmäinen lapsi on järisyttävä muutos, toinenkin vielä melkoinen, mutta kolmas ja sitä seuraavat menee jo siinä samassa.
 

Yhteistyössä