Mun mies on peliriippuvainen.
Ja mun veli on lähes ammattilainen pokerinpeluussa, eli pelaa paljon, on voittanut suuria summia (maksanut mm. toisen asuntonsa voitoillaan velattomaksi ja vietti jokin aika sitten voittorahoilla 6 viikkoa Thaimaassa) ja alkupääomaksi sijoitti aikoinaan reilun tonnin.
Ei noita kahta asiaa voi verrata keskenään....
Mitä peliriippuvuuteen tulee...se on maailman vittumaisin sairaus. Sitähän se on: sairaus. Maanpäällinen helvetti niin pelurille itselleen kuin perheellekin. Meillä on käyty läpi vaikka mitä pahimpina aikoina, ja pitkällisen taistelun sekä terapian ja lääkityksen ansiosta tilanne on nyt suht koht hyvä. Eli pelaaminen on hallinnassa, joskaan se ei tule koskaan kokonaan olemaan historiaa. Peliriippuvuus siis. Mutta sen kanssa voi oppia elämään, pelihimoa voi oppia hallitsemaan, kuten mun mies on oppinut. Sitä, kauanko tätä hyvää vaihetta kestää, en tiedä :| . Ei sitä tiedä kukaan muukaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Pelurin lupaukset lopettamisesta.....
. Eli joo, yhtä tyhjän kanssa, jos ne ovat vain puheita, vailla suunnitelmaa josta myös pidetään kiinni. Ei pelaaja pysty hallitsemaan pelaamistaan, joten ei hän pysty myöskään ilman asianmukaista hoitoa pitämään kiinni lupauksestaan olla pelaamatta. Voin sanoa, että itku ei auta, eikä auta myöskään uhkaukset. Ymmärrä, että miehesi on sairas, ja stressisi helpottuu jo sillä. En tarkoita sitä, että sun pitäisi hyväksyä miehesi pelaaminen, mutta mun olo helpottui ainakin siinä vaiheessa kun tajusin, että tein mä mitä tahansa, niin miehen pelaaminen tai pelaamattomuus ei ole minusta kiinni. Lopettamisen on lähdettävä hänestä itsestään. Minä olin tottakai tukena: soitin lääkäriin, soitin A-klinikalle, ja hankin hänelle apua hänen pyynnöstään.
Jos tämä avioliitto johonkin kaatuu, niin se kaatuu pelaamiseen, jos miehen peliriippuvuus jossain vaiheessa taas pahenee. Olen luvannut itselleni sen, että ensi kerralla minä en enää jaksa olla tukena. Se on rankkaa, se on helvetin rankkaa, ja joskus on vaan osattava luovuttaa ja jätettävä toinen pärjäämään omillaan.
