Onko koirasi käyttäytynyt oudosti raskausaikanasi?

Ihan vaan uteliaisuuttani kyselen..

Mun vipukka on muuttunut mahdottomaksi hellittelijäksi nyt kun oon ihan viimesilläni. Ennen se hyppi kotiin tullessani mahaa vasten, mutta lopetti sen heti kun tulin raskaaksi ja kielsin. Nykyään se tulee ja lipaisee mun jalkoja ja polvia ja saattaa antaa yllättäen pusun poskellekin, ja se on paljon enemmän "mun mukana" täällä sisällä koko ajan - nytkin tiekkaripöydän alla varpailla nukkuu. Osatekijänä varmaan se etten oo pystyny paljoakaan lenkittään sitä, vaan mies hoitaa sen pääasiassa. On vaan hassua miten sen käytös on muuttunut.

 

Aiemmissa raskauksissa ei mielestäni suhtautunut mitenkään erikoisesti, nyt vähän kun on iän myötä rauhoittunut, on "huomannut" raskauden ja heti ekoista raskausviikoista alkaen halusi alkaa nukkumaan mun jaloissa aiemmin halusi nukkua omissa oloissaan.

 

On kyllä.. Hirveä perskärpänenhän tuosta neidistä kuoriutui ja oli hieman ongelmiakin. Ei oikein loppuraskaudesta meinannut heti uskoa että pystyn pitämään "puoleni" muita koiria "vastaan" samoin kuin ennenkin.. :kieh:
Lopulta totesin että on helpompaa olla menemättä koiratarhalle, miehellä ja koiraamme hoitaneella tytöllä ei näitä ongelmia kyllä ollut. Tämä onneksi meni ohi heti kun tyttö syntyi, olin taas "normaali" koiran silmissä

Niin ja loppuvaiheessa jaksoi seurailla pitkiä aikoja myllertävää mahaa ja kuunnella ilmeisesti lapsiveden loiskintaa mahan sisältä. Ja maidon nousu vasta jännää olikin! Ihanaa koko ajan tuuppia haukkua pois sylistä, mielenkiintoa riitti liiankin kanssa. Tosin eipähän tähän syliin maha ja koira kunnolla mahtuneetkaan

Pari kk synnytyksestä käyttäytyi jo täysin normaalisti. Muutoinkin hormoniherkkä koira, niin liekö mamman muuttunut, "tiineyden" haju sekoittanut toisen pään B)

 

Meen koirasta tuli oikea emohahmo mulle. :heart: seurasi joka paikkaan ja nuuskutteli kasvavaa vatsaa ja oli aina vierelläni kun meillä oli joku käymässä, ei ollut kenellekään ilkeä, istui vaan mun vieressä ku tatti.

Ja kun vauva syntyi, meitä oli kaksi häntä hoitamassa... ilmoitti aina jos ulkona vaunuissa liikettä- käveli hermostuneena sisään ja ulos vaunujen viereen, niin kauan kunnes kävin katsomassa että onko vauvalla kaikki hyvin.
Ja kävelypuuna toimi molemmille lapsille- ikinä ei murissu tai hampaitaan näyttänyt. ja illalla kun lapset nukkuivat, niin koirasta tuli vauva- syliin pukkas koko 60 kg elopainollaan =)

 

Omaa kokemusta ei ole vielä kummemmin, mutta russeli urokseni tökki nenällä siskon mahaa, kun oli viimeisimmillään. Kuunteli pää kallellaan ja tökki nenällä Mitä lie kuuli masuasukin sanoneen B)

 

Mun koira (suursnautseri narttu) oli ihan mahdoton perskärpänen eli aina piti joka paikkaan tulla mukana (vessassakin istuttiin aina yhdessä),päätä piti mun mahan päällä ja käänteli ihmeissään päätään, kun vauva liikkuu masussa ja sit joskus jopa nuoli mun vatsaa. Koira sai sit juoksujen jälkeen aika pahan valeraskauden (nisistä tuli maitoa ja "pentujakin" oli mm. sen pari omaa lelua), vaikkei muulloin valeraskautta ollutkaan juoksujen jälkeen tullut. Koira kuulemma aistii ihmisten hormonimuutokset tosi herkästi ja uskon sen, sillä ennen kun mun maha alkoi ees kasvamaan niin koiran käytös mua kohtaan muuttui.

 

Voih, minun on aivan pakko kertoa tähän pinoon hauska tapahtuma muutaman päivän takaa. Meillä eletään tosiaan aikaa jolloin kaikki haisee ja yököttää, eli alkuraskautta mennään. Aamulla tosiaan mies ei ehtinyt syöttää koiria ennen töihin lähtöä ja se jäi minulle tehtäväksi. Tiesin jo useamman aamun kokemuksella, että koirannappuloiden haju on se viimeinen niitti ja silloin pitää posliinipytylle juosta ja lujaa. :x

No varustauduin siis fiksuna likkana vaatekaapista otetulla, vielä hieman huuhteluaineelta tuoksuvalla liinalla, jota pidin nenän edessä, ajattelin että edes vähän suodattaisi hajua. Koirat oli jo tässä vaiheessa että mitä ihmettä sä mamma puuhaat??? No auta armias kun sain nappulatynnyrin auki, niin eihän siinä liinat ja muut auttanu pätkänvertaa vaan yökintä alkoi. Noh, lapoin koirille annokset kuppeihin niin nopsaan kuin suinkin, tässä vaiheessa molemmat istuivat takanani paikoillaan niinkuin opetettu. Sitten koitin käsimerkein sanoa että syömään vaan mamman pitää juosta vessaan, mutta mitään ei tapahdu. Ei tietenkään, sillä koirille on iskostunut pennusta saakka päähän, että kunnon silmästä silmään kontakti istuen ja selvä Ole hyvä on se lupa mennä kupille. Siinä sitten koirat ihmeissään tapittaa minua ja minä niitä ja huidon ja yökin ja yökin... lopulta sain hieman henkeä ja kuiskattua lähinnä olehyvät, jotka ilmeisesti onneksi todettiin riittäviksi... ja kamalaa kyytiä posliinille kerkesin juuri ja juuri! --- Joskus sitä toivoo että koirat ottaisivat omia valtuuksia :kieh: *empä olisi uskonut näin koskaan sanovani!!*

Piiju 8+2

 

oi joi, on ne koirat ihania, kun tottelevat noin hyvin, vaikkei tuossakaan tapauksessa olisi varmasti ollut pahitteeksi, jos olisivat ottaneet varaslähdön

 

ööh...
mä en itse edes tiennyt olevani raskaana ku rupes välttelemään mahan päällä olemista...
pukki itseään mahaa vasten ja ynisi tyytyväisenä...
meillä siis sheltti... =)

 

Meillä on 5 vuotias sheltie ja 2 vuotias collie. Kun odotin pienokaistani niin tämä sheltie kävi vähän väliä kun maha oli jo isompi niin tökkimässä nokallaan sitä ja kun lähdin sairaalaan, mies toi pojan synnyttä harson mikä oli yön yli ollut vauvan pedissä niin kotiin ja tämä sheltie oli tökkinyt samalla tavalla sitä harsoa kun mun mahaa. Pelkäsin jo että se rupeaa tökkimään vauvaa kun tulen mutta ei onneksi !! Kaikki on mennyt hyvin. Collie käy aina pikkusen nuolasemassa vauvaa ja sheltie ei oikeestaan mene sen luokse ollenkaan. Että sellainen tarina =)

 

Meillä koira napottaa kanssa kuin tatti aikalailla jalkojen päällä kun vieraiden kanssa seurustelee. Ei edes toiset koirat jaksa kiinnostaa. En sitten tiedä johtuuko minun raskaudesta vai mahdollisesti omista pennuista. Ensi viikolla on koiran ultra

 

Ultrattiiin ja tyhjä on :'(

 

Esikoista odottaessa mun eka "raskausoire" oli molempien koirien mieletön valeraskaus, vaikka juoksuista oli aikaa vaikka kuinka! Joku reilu viikko siitä näkyi raskaus vasta testissä, mut koiran nenä on tunnetusti tarkempi kuin ihmisen keksinnöt.

 

Meidän mittelspitz narttu on alkanut pomoilla molemmissa raskauksissa. Haukkuu ja "komentaa" mua, nylkyttää jalkaa ja näykkii lahkeita kun kävelen. Aluksi tuntui ettei voi lenkillekään enää mennä kun toinen killuu koko ajan jalassa kiinni. Olen nyt saanut taas vähän arvovaltaani takaisin, mutta monta kertaa päivässä joudun koiralle muistuttamaan että kukas se onkaan meidän lauman alfa-naaras.

 

Meidänkin narttu rupesi nukkumaan mun puolella sängyn vieressä ja jälesti mua lasketun ajan lähestyessä... Tosin ennemminkin vaaratilanteita aiheutti yöaikaan kun vessaan piti nousta ja aina päälle meinasin kävellä..Rasittavaa mutta niin suloista!

 

Nyt tuo onneton on ruvennut haistelemaan ja tökkimään mahaa (rv13) liekö kohtu noussut sen verran että kuulee vauvan molskintaa

 

Miusta tuntuu että kaikkien tuttujenkin koirat, varsinkin nartut, biihtyvät lähelläni ihmeellisen tyynenä :saint: Miehen siskon amstaffikin joka yleensä riekkuu ja pomppii vallattomuuksissaan asettui ihan tyynesti nukkumaan aina minun lähelleni :saint: