voihitsditka
Kyseessä 11-viikkoinen mäyräkoiranpentu. Vanhempani ovat käymässä yhteensä 5 päivän ajan ja ovat päivät koiran kanssa. Lähtevät huomenna.
Eilen ihmettelin töistä tultuani, kun koira lakoi haukkumaan kovasti keittiössä ruokaa laittaessani. Äitini kertoi, että pennulla on ollut aina päivisin varmaan nälkä, kun se on alkanut haukkumaan keittiössä ja hän on sitten antanut heti sille ruokaa. Voi prkl....pentu siis syö 3 kertaa päivässä ja pärjännyt sillä hyvin. Mitään kerjäämistä tms ei ole ollut.
Sisäsiisteyttä olen kouluttanut kovasti makupalojen avulla ja lenkillä kouluttanut makupaloin. Äitini on sitä mieltä, että pelkkä kehu "hyvä koira" riittää, ettei pentu opi siihen että saa aina makupalan. Eli nyt sitten pentu tekee melkein kaikki tarpeensa taas sisälle...se siitä parin viikon edistymisestä.
Olen lisäksi opettanut, ettei saa hyppiä. Huomiota sillä ei saa. Ja nyt pentu hyppii minkä kerkiää, kun saa aina rapsutuksia ja huomiota.
Samoin jos pentu pelästyy jotain, kulkee äitini sen perässä voivotellen ja paijaten "vooooooi, älä pelkää, ei ole aihetta pelätä....voooooi pieni koira raukka".
Huomenna kun vanhempani lähtevät, alkaa taas paluu karuun arkeen koirankin osalta. Onkohan iso työ saada korjatuksi noita äitini jälkiä? hän kun ei usko, kun yritän selittää ja sanoa asioista.
Eilen ihmettelin töistä tultuani, kun koira lakoi haukkumaan kovasti keittiössä ruokaa laittaessani. Äitini kertoi, että pennulla on ollut aina päivisin varmaan nälkä, kun se on alkanut haukkumaan keittiössä ja hän on sitten antanut heti sille ruokaa. Voi prkl....pentu siis syö 3 kertaa päivässä ja pärjännyt sillä hyvin. Mitään kerjäämistä tms ei ole ollut.
Sisäsiisteyttä olen kouluttanut kovasti makupalojen avulla ja lenkillä kouluttanut makupaloin. Äitini on sitä mieltä, että pelkkä kehu "hyvä koira" riittää, ettei pentu opi siihen että saa aina makupalan. Eli nyt sitten pentu tekee melkein kaikki tarpeensa taas sisälle...se siitä parin viikon edistymisestä.
Olen lisäksi opettanut, ettei saa hyppiä. Huomiota sillä ei saa. Ja nyt pentu hyppii minkä kerkiää, kun saa aina rapsutuksia ja huomiota.
Samoin jos pentu pelästyy jotain, kulkee äitini sen perässä voivotellen ja paijaten "vooooooi, älä pelkää, ei ole aihetta pelätä....voooooi pieni koira raukka".
Huomenna kun vanhempani lähtevät, alkaa taas paluu karuun arkeen koirankin osalta. Onkohan iso työ saada korjatuksi noita äitini jälkiä? hän kun ei usko, kun yritän selittää ja sanoa asioista.