onko ketään muuta, jolla jonkinlainen vatsatauti-kammo? siis pelkkä ajatuskin hirvittää

["Lily"]

ei flunssassa mitään, mutta vatsatauti.. se vain on niin hirveää!!! ei pysty lukemaan, ei katsomaan telkkaa, ei mitään. mahaan sattuu ja missään eikä mitenkään päin ole hyvä . viime talvena olin vatsataudissa ja vaikka se kesti vain kaksi päivää, en voinut muuta kuin maata ja vaikertaa oloani. kaikenhuippu oli, kun tein ripulit yöllä sänkyyn, seuraava yö menikin sitten pyyhe pepun alla... seuraavana päivänä mies alkoi oksentaa ja sitten taapero. teen tämän aloituksen, koska vatsassa tuntuu liiankin tutulta ja olen ihan paniikissa. en tahdo vatsatautia, en en en!!!!

 

["nora"]

no kun lapsi menee hoitoon noita tulee koko perheelle vähintään kerran vuoteen,yleensä kahdesti.

 

["anne"]

Tuttu tunne. Rajun vatsataudin jälkeen olin pari vuotta hysteerisen kammoinen tuota tautia kohtaan. Kun seuraava vatsatauti sitten reilu parin vuoden tauon jälkeen tuli eikä ollut niin raju, kammokin lähti.

 

[---]

[QUOTE="nora";22246011]no kun lapsi menee hoitoon noita tulee koko perheelle vähintään kerran vuoteen,yleensä kahdesti.[/QUOTE]

Meille ei tullut kertaakaan. Lapsi oli päiväkodissa 3-vuotiaasta alkaen.

 

[Non compos mentis]

Emetofobia on aika yleinen. Mun muksut eivät ole koskaan olleet yrjötaudissa. Ovat oksentaneet muutaman kerran muista syistä, mutta tuolta on säästytty. Kiitän siitä meidän kohtalaisen huonoa hygieniaa.

 

["juu"]

minä!

 

[:(]

Minullakin on jonkinlainen, mutta tuota kamalampi tauti on kyllä täitartunta, jonka eskarilainen sai koulussa.

 

["vieras"]

Ei mitään kammoa minulla. Kerran kaksi vuodessa koska matkustelen paljon ja syön epämääräistä ruokaa.

Koen taudin jopa puhdistavana kokemuksena.

 

["greta"]

kyllä noita pk:sta ja koulusta kulkeutuu kotiin :/

 

["Lily"]

en tiedä mistä se meille tulee, kaupasta tai puistosta ehkä koska tuo taapero ei vielä ole koulussa tai tarhassa...

 

["Jaskis"]

Avaampa sanaisen arkkuni. Itsellä on laktoosi intoleranssi joten ripuleita on ollut riittävästi ja muutenkin ihminen mallia "läpi pasko". Taidan olla onnellisessa asemassa koska vatsakipu ei ole muihin kipuhin verraten kauheen kivulias. Ja yleensä menee suht nopeasti ohi. Nyt aikuisena vatsani on oppinut että kun se varoittaa vatsakivuista niin on löydyttävä nopeasti vessa. Tai muuten pestään pyykkiä (Oikein mukavaa lentokoneessa/kentillä). Että olosuhteiden pakosta en oikein hokaa miksi kammoat vatsatautia

 

["juup"]

Jonkinasteinen kammo on täälläkin. Hirvein tauti minkä tiedän. Mieluummin kaks viikkoa flunssassa kun kaks päivää vatsataudissa.

 

["mie"]

Mulla on aika paha emetofobia. Jos esimerkiksi lapsi vähänkään syö huonosti ja on samalla itkuinen tms., niin kuvittelen että satavarmasti oksutauti tulossa Tai jos jollain tutulla on ollut oksutauti, ja ollaan oltu just tekemisissä, niin olen seuraavat 2-4 päivää ihan paniikissa ja kuulostelen jokaista lasten yskää, että nyt oksennus tulee Kaikki norot ja muut....huh!

 

[f]

Oksennustauti aiheuttaa minulle kauhuntunteita.

 

[Gorthaur]

Mä myös hysteerisen oksukammoinen. Jos perheessä on joku tautinen niin syön todella minimaalisesti, kuuraan joka paikan kloritella, käytän kasvonsuojusta, yöunet menee yms :ashamed: Jos joku tuttu on taudissa niin en tosiaankaan mene sinne vähintään kahteen viikkoon..

 

["vieras"]

Kyllä. Ja minulla on siis todella paha kammo. Kärsin paniikkihäiriöstä joka on pahentunut viime vuosina ja viimeisen vuoden aikana jokainen eli 2 vatsatautia ovat vieneet minut psykiatriselle osastolle hoitoon. Että kammo on ja paha.

 

["Mint"]

Kammottava tauti tosiaan. Norovirukseen ollaan rokotetta kehittämässä, mutta ei valmistu vielä vuosiin. Kaikilta variaatioilta tuokaan ei suojaa. Eräs yksin asumisen eduista on se, että sairastumisriski pienenee.

 

[v]

Harva asia on niin hirveää kuin oksentaminen.

 

[Blue]

Mulla ei niinkään paha, mutta esikoistyttö on todella pahasti oksennuskammoinen. : / Tulee hysteeriseksi jo pienestä vatsanväänteestäkin, saati sitten jos oksettaa. Taudissa ollessaan viimeiseen asti koittaa välttää oksentamista, joten voi todella huonosti. Sitten "jää päälle" se kuvotus, joten taudin jälkeen saattaa mennä jopa kaksi viikkoa ennen kuin palaudutaan normaaliin syömiseen vaikka muuten syö kuin hevonen. Kaikesta tulee paha olo, yksi pala leipää ja pitää mennä maate sänkyyn kun tuntuu että muka oksentaa...*huoh*

 

[Aamuäree]

Täällä!


Pitkään luulin olevani kutakuinkin ainut yksilö joka tästä kärsii mutta suureksi yllätyksekseni tällä kammolla on tosiaan jopa nimi!

Mulla on paniikkihäiriön estolääkitys päällään jo kolmatta vuotta, niin rajuksi meni että pyöritti koko mun ajatusmaailmaa ja sai koko pään sitä myöten sekaisin.
Mun elämä pyöri ihan oikeasti vain ja ainoastaan sen ympärillä että saan taudin pidettyä meiltä pois- keinolla millä hyvänsä. Kädet antisepteista ruvella jynssäsin lattioita ja veskiä yöt läpeensä ja vahdin hysterian partaalle asti lapsia että pesevät kätensä eivätkä vahingossakaan pistä ulkona mitään suuhunsa.



Helpottaa.



Mutta kyllä tämä talviaika aikaansaa aina pari messevää paniikkikohtausta epidemioineen.....

 

[Aamuäree]

Mulla ei niinkään paha, mutta esikoistyttö on todella pahasti oksennuskammoinen. : / Tulee hysteeriseksi jo pienestä vatsanväänteestäkin, saati sitten jos oksettaa. Taudissa ollessaan viimeiseen asti koittaa välttää oksentamista, joten voi todella huonosti. Sitten "jää päälle" se kuvotus, joten taudin jälkeen saattaa mennä jopa kaksi viikkoa ennen kuin palaudutaan normaaliin syömiseen vaikka muuten syö kuin hevonen. Kaikesta tulee paha olo, yksi pala leipää ja pitää mennä maate sänkyyn kun tuntuu että muka oksentaa...*huoh*

Mä olen samanlainen.




Mun kammoni kuulemma todennäköisesti juontuu 2 vuotiaana sairastetusta rajusta taudista joka vei mut nenä-mahaletkuun keskussairaalaan, koska lakkasin syömästä ja juomasta.
Kun mä oksennan, mulla on jokin inha tunne että tukehdun ja 'muistan' sen tunteen siitä kun se letku oli teipattuna koko naaman mitalta etten revi sitä pois.

 

[Jellonainen]

Minäkin pelkään oksentamista ja vältän sitä aina viimeiseen asti, vaikka tietäisin että olo helpottuisi oksentamalla. Onneksi meille ei vatsatauteja olekaan juuri tullut, esikoinen on seitsemän ja meillä on ollut muistaakseni kaksi kertaa oksennustauti, jossa lapset ovat kukin oksentaneet kerran-pari. Paha ripuli oli minulla ja keskimmäisellä pari vuotta sitten, ja silloin oli kyllä järkyttävät vatsanväänteet ja todella kiire vessaan, tutuksi tuli myös pyyhkeen päällä nukkuminen sillä unesta ei välttämättä havahtunut riittävän nopeasti :ashamed:

 

["julsku"]

olen myös oksennuskammoinen. pelkään oksentamista luule aina että tukehdun tai jotain vastaavaa... nytkin meidän perhessä on oksenneltu ja minulla on ollut maha kipeä ja pelkään koko ajan että oksennan yritän pidätellä sitä j aajtella mukavia. tulen heti hysteeriseksi jos joku perheestämme oksentaa ja minulle tulee huono olo samantien. minulla on ollut oksennustauti kerran elämässäni ja olen nyt 12. muutn olen oksennellut esim.kuumeeseen liittyen. meillä oli noro virusta juuri viime talvena minåä oksensin kerran ja muut perheenjäseneni enemmän yritin pidätellä oksennusta. ja kun se tauti oli ohi minulla oli kaksi viikkoa sen jälkeen vielä sellainen oksennuksen tunne.

 

["julsku"]

Mulla ei niinkään paha, mutta esikoistyttö on todella pahasti oksennuskammoinen. : / Tulee hysteeriseksi jo pienestä vatsanväänteestäkin, saati sitten jos oksettaa. Taudissa ollessaan viimeiseen asti koittaa välttää oksentamista, joten voi todella huonosti. Sitten "jää päälle" se kuvotus, joten taudin jälkeen saattaa mennä jopa kaksi viikkoa ennen kuin palaudutaan normaaliin syömiseen vaikka muuten syö kuin hevonen. Kaikesta tulee paha olo, yksi pala leipää ja pitää mennä maate sänkyyn kun tuntuu että muka oksentaa...*huoh*

olen ihan samanlainen