Onko kenenkään täällä olevan parisuhde tätä luokkaa???

Mies käy kotona vaan kääntymässä?
Nukutte joitain öitä eri sängyissä?
Ei ole haleja ei pusuja,ainoastaa kerta viikkoon,perinteisen viikkopanon yhteydessä(joka on aina samalla kaavalla) ?
Illalla riitelette siitä kannaattaako edes jatkaa,miehen mielestä kannattaa?!
Hoidatte yksin lapsen kaikki asiat?
Mies ostelee asioita vain itselleen?
Mies katsoo sinua kuin halpaa makkaraa?
Olette kaikessa yksin ja niin yksin?
Puhuminen miehelle ei tuo tulosta?

Miehen mielestä kyllä se tästä.....suhde taas palautuu hyväksi.

 

Kuulostaa aivan hirveältä, ei ole normaalia *hali* voimia muutokseen

 

Mulle löytyy edes yksi kohtalotoveri =/
Meillä aivan vastaavanlainen tilanne,lasten takia vaan se ero tuntuu niin kamalan vaikealta ajatukselta...

 

Jotakin tonnepäin......itselleni kerään voimia lähteä.

 

aikalailla meilläkin sama tilanne, mies on kyllä kotona mutta istuu tietokoneella tai pelaa. Mutta kaikki muuten stemmaa ero on käynyt minullakin mielessä monta kertaa, mutta kun otan asian puheeksi miehen kanssa niin aina sanoo ettei halua menettää meitä ja lupaa muuttua plaa plaa plaa..aina olen sitten jäänyt, mutta ei mutuosta ole näkynyt

 

Mulle löytyy edes yksi kohtalotoveri =/
Meillä aivan vastaavanlainen tilanne,lasten takia vaan se ero tuntuu niin kamalan vaikealta ajatukselta...

Niin mäkin yritän ajatella tän ohi ja nähdä meidät perheenä vielä tulevaisuudessakin,en haluis et lähen ja sit joskus katuisin,haluan olla satavarma.Mutta en jaksa yksin taistella tän suhteen puolesta.Mies ei halua eroa,mut ei taida olla kiinnostunutkaan suhteen voinnista.Mä olen tunneihminen ja en voisi elää näin ahdistavassa tilanteessa,en saa nukutuksikaan kun mietin mikä täs nyt mättää?!

 

Meillä lähes sama tilanne. Mies kyllä on kotona, ei huitele missään kylillä taibaareissa, mutta ei paljon puhuta. Lähinnä kämppistasolla. Lapsia hoidetaan enimmäkseen vuorotellen, ainakin minä pääsen kiitettävästi omiin menoihini, mies kyllä hoitaa lapset. Yhdessä perheenä ei tehdä juurikaan mitään.

Ei mitään pusuja, tosiaankaan. Ei edes tuota viikkopanoa. Pikemminkin puolivuotispano voisi olla haluatko sinä pärjätä mieluummin ihan yksin. :/ Lähinnä lapsenhoidon helppouden ja taloudellisista syistä (isompi asunto mahdollista maksaa yhdessä kuin kumpikin erillään saisi vain yksiön tai kaksion) olen vielä tuon miehen kanssa. Ja siitä toivosta, että suhde taas palautuu hyväksi. 10 vuotta takana, välillä hyviäkin aikoja.... Vai onko tämä läheisriippuvuutta sitten, mene ja tiedä.

Nukutaan erillään eri huoneissa ihan käytännön syistä, että edes joku saisi yöllä nukuttua.

 

Tunneihminen täälläkin; meilläkään mies ei halua, että lähetään, mutta kun ei pysty puhumaan mistään......ja mua riapoo.

 

Osittain joo, kaikessa ei.

Meillä tiimi toimii lasten hoidon suhteen, mulla on mahdollisuus tehdä lähes mitä huvittaa ja mies on mielellään lasten kanssa vapaa-aikana ja tekee kotitöitäkin. Ei ryyppää eikä rällää, käy kyllä kavereiden kanssa soittelemassa.

Parisuhdejuttuja sitten ei kyllä ole nimeksikään, mies ei ole koskaan ymmärtänyt minkäänlaisen romantiikan päälle ja seksiäkin on hyvin harvakseltaan, joskin silloin harvoin ihan hyvää.
Mua loukkaa ja harmittaa se, ettei mies huomioi minua romanttisessa mielessä mitenkään, useiden vuosien ajan ollaan asioista yritetty keskustella, ajoittain olen ollut jopa lähtemässä, mutta aina tuloksetta.
Mies on tyytyväinen asiain laitaan, minä en. :/

 

Meillä lähes sama tilanne. Mies kyllä on kotona, ei huitele missään kylillä taibaareissa, mutta ei paljon puhuta. Lähinnä kämppistasolla. Lapsia hoidetaan enimmäkseen vuorotellen, ainakin minä pääsen kiitettävästi omiin menoihini, mies kyllä hoitaa lapset. Yhdessä perheenä ei tehdä juurikaan mitään.

Ei mitään pusuja, tosiaankaan. Ei edes tuota viikkopanoa. Pikemminkin puolivuotispano voisi olla haluatko sinä pärjätä mieluummin ihan yksin. :/ Lähinnä lapsenhoidon helppouden ja taloudellisista syistä (isompi asunto mahdollista maksaa yhdessä kuin kumpikin erillään saisi vain yksiön tai kaksion) olen vielä tuon miehen kanssa. Ja siitä toivosta, että suhde taas palautuu hyväksi. 10 vuotta takana, välillä hyviäkin aikoja.... Vai onko tämä läheisriippuvuutta sitten, mene ja tiedä.

Nukutaan erillään eri huoneissa ihan käytännön syistä, että edes joku saisi yöllä nukuttua.

No tämähän on melkein kuin meillä, ilman erillisiä huoneita. Mies n kyllä yötöissä joten ei nukuta samaan aikaan

Perheen lisäksi meillä on kyllä yhteinen ammatti ja harrastukset, joista puhutaan paljon mutta ei sen "henkilökohtaisempaa".

 

Meillä lähes sama tilanne. Mies kyllä on kotona, ei huitele missään kylillä taibaareissa, mutta ei paljon puhuta. Lähinnä kämppistasolla. Lapsia hoidetaan enimmäkseen vuorotellen, ainakin minä pääsen kiitettävästi omiin menoihini, mies kyllä hoitaa lapset. Yhdessä perheenä ei tehdä juurikaan mitään.

Ei mitään pusuja, tosiaankaan. Ei edes tuota viikkopanoa. Pikemminkin puolivuotispano voisi olla haluatko sinä pärjätä mieluummin ihan yksin. :/ Lähinnä lapsenhoidon helppouden ja taloudellisista syistä (isompi asunto mahdollista maksaa yhdessä kuin kumpikin erillään saisi vain yksiön tai kaksion) olen vielä tuon miehen kanssa. Ja siitä toivosta, että suhde taas palautuu hyväksi. 10 vuotta takana, välillä hyviäkin aikoja.... Vai onko tämä läheisriippuvuutta sitten, mene ja tiedä.

Nukutaan erillään eri huoneissa ihan käytännön syistä, että edes joku saisi yöllä nukuttua.

Tää on myös meidän tilanne, hyvin tarkkaan.

 

Mä kuihdun tässä suhteessa....mut lähteminen tuntuu oudolta mustalta möhkäleeltä,jotain tuntematonta...en vaan uskalla lähteä!

 

Mä kuihdun tässä suhteessa....mut lähteminen tuntuu oudolta mustalta möhkäleeltä,jotain tuntematonta...en vaan uskalla lähteä!

Mulla on sama tunne, olen vasta 25 ja tuntuu että menee nuoruus hukkaan tällaisessa hedelmättömässä suhteessa.
Tiedän pärjääväni sinkkuna mainiosti, mutta jättäminen tuntuu pahalta. Mies on kuitenkin hyvä ja kiltti ihminen josta välitän paljon. Ja lasten kannalta olisi kaikki niin paljon helpompaa samassa taloudessa...

 

Mä kuihdun tässä suhteessa....mut lähteminen tuntuu oudolta mustalta möhkäleeltä,jotain tuntematonta...en vaan uskalla lähteä!

No älä tee äkillisiä ratkaisuja. Mieti vielä jonkin aikaa ihan rauhassa.

Meil on kyl niin samanlainen tilanne, tunnen hirveää yksinäisyyttä koko ajan. Ja mietin, meneekö elämä tavallaan hukkaan tässä, kun kaipais rakkautta ja läheisyyttä niin paljon.

 

Mä kuihdun tässä suhteessa....mut lähteminen tuntuu oudolta mustalta möhkäleeltä,jotain tuntematonta...en vaan uskalla lähteä!

No älä tee äkillisiä ratkaisuja. Mieti vielä jonkin aikaa ihan rauhassa.

Meil on kyl niin samanlainen tilanne, tunnen hirveää yksinäisyyttä koko ajan. Ja mietin, meneekö elämä tavallaan hukkaan tässä, kun kaipais rakkautta ja läheisyyttä niin paljon.

Kuinka kauan pitää miettiä?

Mulla on jatkunut sama tilanne jo yli 4 vuotta, joskin sinä aikana tehtiin vielä yksi lapsi. Ei laastariksi, vaan koska halusimme jokatapauksessa lapsen ja asiaa ei ollut syytä lykätä hamaan tulevaisuuteen. Asiat eivät ole muuttuneet miksikään.

 

Mä kuihdun tässä suhteessa....mut lähteminen tuntuu oudolta mustalta möhkäleeltä,jotain tuntematonta...en vaan uskalla lähteä!

No älä tee äkillisiä ratkaisuja. Mieti vielä jonkin aikaa ihan rauhassa.

Meil on kyl niin samanlainen tilanne, tunnen hirveää yksinäisyyttä koko ajan. Ja mietin, meneekö elämä tavallaan hukkaan tässä, kun kaipais rakkautta ja läheisyyttä niin paljon.

Kiitti! olen yrittänyt siirtää päätöstä joka pyörii mielessä,siirrän myös omia tarpeitani,mutta haluaisin edes hitusen rakkautta ja kunnioitusta.Ikään kuin mies ei kokisi että ne on enää tärkeitä...en tiedä mitä se ajattelee kun se ei puhu muuta kun et ei halua erota,rakastaa minua....Mutta mitä tämä sit on ja on jatkunut jo pitkään. Tiedän mitä hyvää meillä voi olla jos mies edes haluaisi ottaa ne hyvät asiat vastaan.Tuntui eilenkin niin pahalta kun mies meni pojan huoneeseen nukkumaan ja minä nukuin pojan kanssa meidän sängyssä.En edes hyvän yönpusua saanut yritän itse halia ja helliä,mutta ei ole vastaanottavainen,yleensä rupee olevinaan just jotain muuta tekemään kun yritän halata tms... Tuntuu ihan pas..lle!!!!

 

[Meil on kyl niin samanlainen tilanne, tunnen hirveää yksinäisyyttä koko ajan. Ja mietin, meneekö elämä tavallaan hukkaan tässä, kun kaipais rakkautta ja läheisyyttä niin paljon.

Minulla on niin samanlaiset fiilikset. Mietin, että voiko tämä tosiaan olla tässä. Ei hellyyttä, ei arvostusta, ei mitään.
Periaatteessa elämä on ihan ok, mutta tämä hellyyden ja läheisyyden puute on aika tappavaa.

 

[Tuntui eilenkin niin pahalta kun mies meni pojan huoneeseen nukkumaan ja minä nukuin pojan kanssa meidän sängyssä.En edes hyvän yönpusua saanut yritän itse halia ja helliä,mutta ei ole vastaanottavainen,yleensä rupee olevinaan just jotain muuta tekemään kun yritän halata tms... Tuntuu ihan pas..lle!!!!

Minä en enää edes yritä, kun mies sanoi että ei halua. Turha siinä sitten on yksin yrittää edes sitä hyvänyönpusua.

 

Mä kuihdun tässä suhteessa....mut lähteminen tuntuu oudolta mustalta möhkäleeltä,jotain tuntematonta...en vaan uskalla lähteä!

No älä tee äkillisiä ratkaisuja. Mieti vielä jonkin aikaa ihan rauhassa.

Meil on kyl niin samanlainen tilanne, tunnen hirveää yksinäisyyttä koko ajan. Ja mietin, meneekö elämä tavallaan hukkaan tässä, kun kaipais rakkautta ja läheisyyttä niin paljon.

Kuinka kauan pitää miettiä?

Mulla on jatkunut sama tilanne jo yli 4 vuotta, joskin sinä aikana tehtiin vielä yksi lapsi. Ei laastariksi, vaan koska halusimme jokatapauksessa lapsen ja asiaa ei ollut syytä lykätä hamaan tulevaisuuteen. Asiat eivät ole muuttuneet miksikään.

Jaa-a. Kesän yli ainakin?

Mä olen niin huono tekemään ratkaisuja itse tän asian suhteen. Välillä toivon salaa, että mun mies löytäis itselleen uuden... tai sais muuten vaan tarpeekseen musta. Tuntuu liian isolta jutulta, että ottais eron, kun ei kuitenkaan ole mitään silleen isoja ongelmia, olenko vain itsekäs....

 

[Meil on kyl niin samanlainen tilanne, tunnen hirveää yksinäisyyttä koko ajan. Ja mietin, meneekö elämä tavallaan hukkaan tässä, kun kaipais rakkautta ja läheisyyttä niin paljon.

Minulla on niin samanlaiset fiilikset. Mietin, että voiko tämä tosiaan olla tässä. Ei hellyyttä, ei arvostusta, ei mitään.
Periaatteessa elämä on ihan ok, mutta tämä hellyyden ja läheisyyden puute on aika tappavaa.

samoin,siis se kaipaus noihin asioihin on NIIN suuri että huh heijakkaa... Itse olen fyysinen ihminen joka tykkää halata ja helliä,purankin tätä oloa koiraan ja poikaan ne saa pusuja ja haleja,samoten ystävät!

 

Mä kuihdun tässä suhteessa....mut lähteminen tuntuu oudolta mustalta möhkäleeltä,jotain tuntematonta...en vaan uskalla lähteä!

No älä tee äkillisiä ratkaisuja. Mieti vielä jonkin aikaa ihan rauhassa.

Meil on kyl niin samanlainen tilanne, tunnen hirveää yksinäisyyttä koko ajan. Ja mietin, meneekö elämä tavallaan hukkaan tässä, kun kaipais rakkautta ja läheisyyttä niin paljon.

Kuinka kauan pitää miettiä?

Mulla on jatkunut sama tilanne jo yli 4 vuotta, joskin sinä aikana tehtiin vielä yksi lapsi. Ei laastariksi, vaan koska halusimme jokatapauksessa lapsen ja asiaa ei ollut syytä lykätä hamaan tulevaisuuteen. Asiat eivät ole muuttuneet miksikään.

Jaa-a. Kesän yli ainakin?

Mä olen niin huono tekemään ratkaisuja itse tän asian suhteen. Välillä toivon salaa, että mun mies löytäis itselleen uuden... tai sais muuten vaan tarpeekseen musta. Tuntuu liian isolta jutulta, että ottais eron, kun ei kuitenkaan ole mitään silleen isoja ongelmia, olenko vain itsekäs....

Niin se ois varmaan lopullisempaa ja tuntuis lopulliselta jos mies löytäis toisen! raskaaltahan sekin tuntuisi.Joku joskus sanoi et ei pitäis erota niin kauan kuin on tunteita koska jää vain haaveilemaan toisen perään...tiedä sit!

 

Niin se ois varmaan lopullisempaa ja tuntuis lopulliselta jos mies löytäis toisen! raskaaltahan sekin tuntuisi.Joku joskus sanoi et ei pitäis erota niin kauan kuin on tunteita koska jää vain haaveilemaan toisen perään...tiedä sit!

Mut en mä ainakaan, 17 vuoden yhdessäolon jälkeen, voi sanoa, että ei olisi mitään tunteita. Paljonkin on, ja paljon yhdessä elettyä ihan hyvää elämää. Mut onks se sit liikaa toivoa, että edelleenkin elämään mahtuis palavaa rakkautta, läheisyyttä, suudelmia, helliä hetkiä kynttilänvalossa, ihania juttuja...

 

Niin se ois varmaan lopullisempaa ja tuntuis lopulliselta jos mies löytäis toisen! raskaaltahan sekin tuntuisi.Joku joskus sanoi et ei pitäis erota niin kauan kuin on tunteita koska jää vain haaveilemaan toisen perään...tiedä sit!

Mut en mä ainakaan, 17 vuoden yhdessäolon jälkeen, voi sanoa, että ei olisi mitään tunteita. Paljonkin on, ja paljon yhdessä elettyä ihan hyvää elämää. Mut onks se sit liikaa toivoa, että edelleenkin elämään mahtuis palavaa rakkautta, läheisyyttä, suudelmia, helliä hetkiä kynttilänvalossa, ihania juttuja...

Etenkin jos sattuu vielä olemaan joku tähän hommaan tarjolla... :ashamed:

Mutta toisen takia en lähde enkä varmasti petä, mutta antaahan se aihetta tutkiskella aika kriittisesti niitä omia tunteita. Lopputulos kun vaan ainoastaan masentaa...

 

yhtäkkiä päätyneet moiseen tilanteeseen?

Vai onko kaikki tuo tapahtunut pikkuhiljaa ja huomaamatta. Mä uskon että sun miehellä on syy käytökseensä. Tai ainakin on ollu aikaisemmin syy miksi on alkanut noin käyttäytyyn.

aika vaikea sanoa että miten nyt toimia kun tilanne on nuinkin paha. Tuota ei varmaan oo helppo purkaa. Taii kuka nyt varmalta osaa sanoa. Mutta kyllä tuntuu siltä ett tarvitte ulkopuolisen apua (en nyt tarkota pelkästään ammattiapua)

 

Lohduttavaa tietää, että samanlaisia tilanteita on muillakin. Ei sillä, että kellee haluais tällasta tilannetta. Musta ainakin on alkanut tuntua, että miehelle on tulossa joku 40 kriisi, kun kaikki tuntuu niin vaikeelta.....enkä mä tajua, mikä voi olla kaikessa niin vaikeeta. Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, että tuntea pitäs, mutta kun on muuttunu ihan älyttömästi.