Onko kenelläkään (ollut) samanlaisia ajatuksia toisen lapsen hankkimisesta?

[Epävarma]

Esikoinen on nyt vähän yli vuoden, ja vauvakuume nostaa varovaisesti päätään.
Muutama asia kuitenkin arveluttaa...

Synnytys meni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, palautuminen oli suht nopeaa ja kivutonta.
Vauva oli melko helppo tapaus, nukkui ja söi hyvin, ei sairastellut. Hän on aina hyvällä tuulella ja edelleenkin ihmettelen, miten lapsi voi olla noin kiltti ja helppohoitoinen tapaus.

Haluaisin kovasti toisen lapsen, mutta minua on alkanut pelottaa, että seuraava raskaus/synnytys menisikin jollain tavalla huonosti. Samoin pelottaa, että miten sitä jaksaa kahden pienen kanssa, jos seuraava lapsi olisikin vaikka koliikkivauva/tavallista vaativampi/taipuvainen sairasteluun/imetys takkuilisi pahasti tms. tms.
Tuollaisia asioita ei ensimmäistä odottaessa osannut pohtia, kun kaikki oli niin uutta muutenkin.

Onko muilla ollut tämmöisiä ajatuksia ja miten niitä kannattaisi työstää?

 

["ninni"]

No, mulla kävi niin. Eka lapsi oli maailman helpoin tapaus, toinen sitten huono-uninen koliikki-refluksi-tapaus, joka itki päivin öin.

Mutta mitäs sitten? Siitäkin selvittiin. Nyt tuo nuorempikin on jo 2v. Ja ihan yhtä paljon rakastan molempia.

Ei kaikkea voi suunnitella ja miettiä valmiiksi. Kyllä se elämä kantaa, ota vastaan mitä nurkan takaa tulee. Turhat pelot pois ja tuulta päin!

 

[Viehko Bertta]

Eka oli oikee malliraskaus ja -synnytys. Kans arvelutti, että mitäs jos toisella kertaa ei kaikki meekkään niin hyvin. Vahva vauvakuume kuitenkin peittosi jännitykset. Yhtä hyvin meni toisellakin kerralla. Mutta yllätyksenä tuli se, kuinka hankalaa oli arki aluksi kahden lapsen kanssa. Olin kuvitellut, että se toinen menee siinä sivussa. Yhtäkkiä olikin oltava kahdessa paikassa yhtä aikaa enkä luonnollisesti kyennyt siihen. Opettelussa kahden lapsen äidiksi meni hetki aikaa. Tuossa harjoitteluvaiheessa kannattaa olla itselleen armollinen, ja koittaa unohtaa myytit siitä millainen on hyvä äiti.

Uusi vauva vaan kehiin, kyllä elämä kantaa

 

[pha]

Ei kannata työstää moisia, kun ei asioille mitään voi. Pitää vain henkisesti valmistautua vaikeuksien varalle, mutta realistisesti. Mä mietin kolmatta lasta, mutta enää pohdin lähinnä sylin riittävyyttä ja raha-asioita. Muu hoitukoon omalla painollaan

 

["huu"]

voi ajatukset on varmaan ihan tuttuja suurimmalle osalla niistä jotka saavat vielä lapsen esikoisensa jälkeenkin. Kyllä sitä mietti että miten sitä selviää ja mitä jos tuleekin haastavampi vauva-aika kun sitten ei voi levätä senkään takia että on se esikoinenkin siinä hoidettavana.

mä mietin myös että mitäs jos raskaus saa mut niin huonoon kuntoon (kuten saikin) että en pysty olemaan niin hyvä äiti kun haluaisin esikoiselle. ja että jos vaikka kuolen synnytykseen... (esikoisen syntyessä se tuntui olevan lähellä...) ja sitten raskaana jo ollessa mietin, että olinko ihan kahjo kun lähdin siihen hommaan uudestaan...että miten sen kaiken kestää-...

rankkaa on ollut... mutta kun ikää kuitenkin oli itsellä sen verran, että ei kerennyt odotella esikoisen kasvamista isommaksi kun sisaruksen kuitenkin halusi