Onko kenelläkään miestä joka ei käy missään? (ts. kotona viihtyvää tyyppiä, ehkä liiankin?)

[kohtalotoveri]

mä taas haluaisin et miehellä ois muitaki ku työkavereita,tuntuu et se on välillä yksinäinen ja kaipaa juttukaveria ku täälä kotona nyhvää meiän kans.mut eihä niitä kavereita saa jos on aina kotona eikä lähe mihinkää!

 

[kaisa]

ei sellainen voi ymmärtää, jonka mies on aina menossa tai on aina suostuvainen lähteen ku emäntä sanoo.. meil on eräski "riita" käyty asiasta et lähetäänkö kylään vai ei

 

[ap]

mulla on ongelma, en saa käydä ikinä missään!

Onko miehesi mustasukkainen? Mun on, ja eikä se paranna tätä tilannetta yhtään :/

Ai, no mut sillon sun pitää vaan mennä. Eikä alistua sen tahtoon.

En mä alistu sen tahtoon, mutta kun sama kuvio toistuu vuodesta toiseen alkaa se käydä raskaaksi. Ei voi koskaan lähteä hyvällä mielellä esim. ulos tyttöjen kanssa.

 

[hk]

Mikä sua stressaa siinä? Miehes on tuollainen ja sille et mitään voi. Voit vain muuttaa itseäsi niin että voit hyväksyä ja kunnioittaa toisen luonteenpiirteet sellaisenaan.

Niinpä. JA parempi kuitenkin noin, kuin että viihtyy liikaakin pois kotoa...

Ette te ymmärrä arvasin että tää keskustelu menee tälle tasolle, huoh

No anteeks kun ollaan eri mieltä.

 

[ap]

Mua kiinnostaa onko täällä kohtalotovereita, arvasin että moni ei ymmärrä tätä ongelmaa.

 

[ap]

Suon toiselle samat asiat kuin itselleni, mutta jos toinen ei halua mennä. Pitääkö mun sopeutua kotihiireksi koska toinen on?

 

[kaisa]

ei todellakaan tarvi. Ite meen lasten kans ja jätän ukon kotiin, mut tosiaan joskus ois mukava mennä kaksin tai koko sakillaki.
Itellä on monta ystävä perhettä mihin voitas mennä koko sakilla mut ukko on niin ennakkoluuloinen ettei lähe

 

[vieras]

Mua kiinnostaa onko täällä kohtalotovereita, arvasin että moni ei ymmärrä tätä ongelmaa.

Mä ymmärrän! Ihan kuin mun näppikseltä sun teksti. Miehellä ei ole harrastuksia eikä koskaan lähde mihinkään kun kaverit pyytää. Sanoo että tykkää olla kotona,mutta kyllä mun mielestä ois ihan tervettä jos olis muutakin elämää kuin oma perhe neljän seinän sisällä. En mäkään jatkuvasti missään baarissa juokse,mutta käyn salilla muutaman kerran viikossa ja nään kavereita esim. kahvilassa tai leffassa.

Välillä on rasittavaa olla miehen ainoa sosiaalinen kontakti. Tuntuu että toinen on täysin riippuvainen ja poden joskus syyllisyyttä siitä että käyn ulkona vaikka mies on itse tapansa valinnut. Ja tosiaan joskus olisi ihanaa saada olla vaikka se tunti tai pari kotona ihan omissa oloissaan,ilman että se toinen on AINA siinä. Jos haluan omaa aikaa,niin se oon mä jonka täytyy lähteä pois. Mies saa kuitenkin omat rauhalliset hetkensä silloin kun mä en ole kotona.

 

[g]

meillä mies ei käy missään sen takia kun joutus vuorostaan laskemaan minut. mulkku mikä mulkku.

 

[kohtalotoveri]

niin samaa mieltä vieraan kanssa,iha ku mun ajatuksia

 

[vieras]

Mulle on tuttua. Eikä siinä muuten mitään mutta kolme asiaa ärsyttää.

Mies syyllistää mua mun menoista, joita on ehkä kerta viikkoon.

Joskus olisi kiva olla yksin kotona, kun sitä ei tapahdu meillä koskaan. Olis mukavampi kutsua omia kavereitakin silloin käymään.

Miehen maailma menee aika "suppeaksi" eli mun mielestä menettää avarakatseisuutta tuolla menolla.

 

[ap]

Mua kiinnostaa onko täällä kohtalotovereita, arvasin että moni ei ymmärrä tätä ongelmaa.

Mä ymmärrän! Ihan kuin mun näppikseltä sun teksti. Miehellä ei ole harrastuksia eikä koskaan lähde mihinkään kun kaverit pyytää. Sanoo että tykkää olla kotona,mutta kyllä mun mielestä ois ihan tervettä jos olis muutakin elämää kuin oma perhe neljän seinän sisällä. En mäkään jatkuvasti missään baarissa juokse,mutta käyn salilla muutaman kerran viikossa ja nään kavereita esim. kahvilassa tai leffassa.

Välillä on rasittavaa olla miehen ainoa sosiaalinen kontakti. Tuntuu että toinen on täysin riippuvainen ja poden joskus syyllisyyttä siitä että käyn ulkona vaikka mies on itse tapansa valinnut. Ja tosiaan joskus olisi ihanaa saada olla vaikka se tunti tai pari kotona ihan omissa oloissaan,ilman että se toinen on AINA siinä. Jos haluan omaa aikaa,niin se oon mä jonka täytyy lähteä pois. Mies saa kuitenkin omat rauhalliset hetkensä silloin kun mä en ole kotona.

Sama täällä. Mä en ymmärrä miksei pidä ystäviin yhteyttä?! Mun mielestä ihmisellä pitää olla kavereita vaikka oliskin perheellinen. Se pitää tavallaan suhteen virkeänä, kun molemmilla on myös omaa elämää. Alkaa ahdistaa kun tulee sellainen tunne, että toisella ei ole muuta elämää kuin mä, lapset ja työ. Niinkuin jo sanoin, mies on hyvä isä lapsille, se puoli on kunnossa. Mutta todella kärsin siitä, että hän on "kotihiiri".Ja sitten se, että ei tykkää mun menemisistä vaikka olisin kertonut tulevasta menosta jo viikkoa aikaisemmin. Onko se normaalia????

 

[ap]

Mulle on tuttua. Eikä siinä muuten mitään mutta kolme asiaa ärsyttää.

Mies syyllistää mua mun menoista, joita on ehkä kerta viikkoon.

Joskus olisi kiva olla yksin kotona, kun sitä ei tapahdu meillä koskaan. Olis mukavampi kutsua omia kavereitakin silloin käymään.

Miehen maailma menee aika "suppeaksi" eli mun mielestä menettää avarakatseisuutta tuolla menolla.

Ihan kuin mun näppikseltä :/ Temppiä sinnekin :/

 

[ap]

Mitä tälle asialle voi tehdä? Kohtalotoverit, miten jaksatte? :/

 

[vieras]

Mua kiinnostaa onko täällä kohtalotovereita, arvasin että moni ei ymmärrä tätä ongelmaa.

Mä ymmärrän! Ihan kuin mun näppikseltä sun teksti. Miehellä ei ole harrastuksia eikä koskaan lähde mihinkään kun kaverit pyytää. Sanoo että tykkää olla kotona,mutta kyllä mun mielestä ois ihan tervettä jos olis muutakin elämää kuin oma perhe neljän seinän sisällä. En mäkään jatkuvasti missään baarissa juokse,mutta käyn salilla muutaman kerran viikossa ja nään kavereita esim. kahvilassa tai leffassa.

Välillä on rasittavaa olla miehen ainoa sosiaalinen kontakti. Tuntuu että toinen on täysin riippuvainen ja poden joskus syyllisyyttä siitä että käyn ulkona vaikka mies on itse tapansa valinnut. Ja tosiaan joskus olisi ihanaa saada olla vaikka se tunti tai pari kotona ihan omissa oloissaan,ilman että se toinen on AINA siinä. Jos haluan omaa aikaa,niin se oon mä jonka täytyy lähteä pois. Mies saa kuitenkin omat rauhalliset hetkensä silloin kun mä en ole kotona.

Sama täällä. Mä en ymmärrä miksei pidä ystäviin yhteyttä?! Mun mielestä ihmisellä pitää olla kavereita vaikka oliskin perheellinen. Se pitää tavallaan suhteen virkeänä, kun molemmilla on myös omaa elämää. Alkaa ahdistaa kun tulee sellainen tunne, että toisella ei ole muuta elämää kuin mä, lapset ja työ. Niinkuin jo sanoin, mies on hyvä isä lapsille, se puoli on kunnossa. Mutta todella kärsin siitä, että hän on "kotihiiri".Ja sitten se, että ei tykkää mun menemisistä vaikka olisin kertonut tulevasta menosta jo viikkoa aikaisemmin. Onko se normaalia????

No ei oo normaalia. Ja ihan totta toi mitä sanoit,että suhde pysyy virkeänä jos molemmilla olisi myös sitä omaa elämää. Mä oon sanonukin mun miehelle,että ei kohta tartte odotella että kukaan enää pyytää mihinkään ja sit jos joskus tuleekin halu lähteä niin eipä ookkaan ketään kenen kanssa mennä. Meillä ei onneks tuota mun syyllistämistä oo miehen puolelta,se tulee multa omasta päästäni kun tunnen jotenkin "huonommuutta" siitä että en yksinkertaisesti kykene elämään viikkotolkulla kotona neljän seinän sisällä. Voit ihan hyvin sanoa miehelles että jos se ei halua käydä,niin se ei todellakaan tarkoita sitä ettetkö sä sais. Kysy suoraan haluaako hän estää sua pitämästä yhteyttä kavereihin ja rajoittaa sun sosiaalista elämää? Mies saattaa alkaa itsekin miettimään asioita,kun äänen sanottuna toi kuullostaa todella typerältä.

 

[ap]

Sitten kun keskustellaan/riidellään asiasta, niin vähän aika menee aina"hyvin" kunnes mulle tulee taas menoja. Eli sama kuvio toistuu...ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo 11 v. Alussa ei ollut noin kotona viihtyvä, mutta tilanne on vaan "pahentunut" vuosi vuodelta. Aina vaan vähemmän kiinnostaa mikään. Olen joskus ehdottanut että lähtis lasten kanssa anoppilaan, että saisin joskus olla kotona yksin, niin ei käy. Yhdessä mennään tai ei kukaan mene. Monella kaverilla on ihan normaalia, että kumppani lähtee joskus lasten kanssa yksin. Itsekin olen ollut lasten kanssa kaveribn luona kylässä muutaman päivän. Onkohan hän läheisriippuvainen tai jotain...

 

[PinkLily]

ei mut mul on mies mitä ei näy missää

 

[lehmu]

Täällä löytyy, ei haittaa ku oon itekin samanlainen

 

[kaisa]

se on oikeesti tuota, et tietää jokaisen toisen paskalla käynninki..

 

[ap]

Täällä löytyy, ei haittaa ku oon itekin samanlainen

Mun mielestä ei ole normaalia, että ei ole muuta elämässä kuin koti, lapset, perhe ja työ. Ystäviä ja harrastuksiakin saa olla. Mutta hyvä juttu jos teillä toimii sellainen suhde.

 

[Samma här]

Meillä mies lopetti harrastuksenkin. Itse tapaan joka viikko ystäviä ja välillä käyn harrastuksissa pari kertaa viikossa. Mies sanoi, että ei jaksa enään tavata ystäviä töiden jälkeen, vaikka päivätyö ja viikonloput vapaat. Tosin ei jaksas lähtee yhtään mihinkään koskaan, edes ulos. Ärsyttää, kun itse haluaa lähteä esim. rannalle ja ukko ei

 

[ap]

Meillä mies lopetti harrastuksenkin. Itse tapaan joka viikko ystäviä ja välillä käyn harrastuksissa pari kertaa viikossa. Mies sanoi, että ei jaksa enään tavata ystäviä töiden jälkeen, vaikka päivätyö ja viikonloput vapaat. Tosin ei jaksas lähtee yhtään mihinkään koskaan, edes ulos. Ärsyttää, kun itse haluaa lähteä esim. rannalle ja ukko ei

Meilläkin miehellä on normaali päivätyö, illat vapaat. Työ ei ole raskasta.
Viikonloppuisin ei yleensä halua lähteä minnekkään, tai ainakin se on vaikeaa. Harvoin itse ehdottaa mitään. Mustakin tuntuu että mun mies on aina väsynyt.
Epäilin jopa masennustakin, kysyin asiasta mutta kielsi sen. Alkaa keinot olla vähissä. Täytyy vaan vissiin hyväksyä, että me ollaan niiiiiin erilaisia

 

[lehmu]

Täällä löytyy, ei haittaa ku oon itekin samanlainen

Mun mielestä ei ole normaalia, että ei ole muuta elämässä kuin koti, lapset, perhe ja työ. Ystäviä ja harrastuksiakin saa olla. Mutta hyvä juttu jos teillä toimii sellainen suhde.

On meillä ystäviä, kummallakin. Mut ei vaan tuu helposti irrottauduttua ku kotona on niin kiva olla Tietenkin vähän vaikuttaa asiaan sekin, että meillä on okt isolla tontilla ja maalla, ollaan itte rakenneltu tää uusiksi vanhasta. Ja sit meillä on myös yhteinen työ kotona - sen lisäksi että kummallakin on myös työ kodin ulkopuolella. Lapsetkin on kotihoidossa (raukat )

 

[vieras]

Täällä löytyy, ei haittaa ku oon itekin samanlainen

Mun mielestä ei ole normaalia, että ei ole muuta elämässä kuin koti, lapset, perhe ja työ. Ystäviä ja harrastuksiakin saa olla. Mutta hyvä juttu jos teillä toimii sellainen suhde.

Mä olen ihan samaa mieltä. Nyt on vähän mökkiytynyt olo, kun vauva on vielä pieni, enkä ole vielä käynyt juuri missään.
Meillä mies kyllä menee, aika paljonkin, ja mullakin on harrastuksia ja kavereita.

 

[Täällä kohtalotoveri]

Mullakin on sellanen mies! Ennen kävi pelkästään töissä, ja lopun ajan oli kotona.. nykyään on sairaseläkkeellä ja on siis ihan aina kotona.. kaupassa pelkästään käy. Ite tykkäisin käydä yhdessä ja erikseen jossakin, mutta tähän on tyytyminen. Lisäksi mies ei tykkää oikein munkaan menemisistäni. :/ siis päiväsaikaan voin mennä lapsen kanssa, kunhan ollaan kotona ajoissa, mutta kaikesta muusta tulee sanomista, enkä oo voinut jättää lastakaan kuin korkeintaan pariksi tunniksi hänelle vahdittavaksi (osittain johtuu sairaudesta).