Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vuoden jo halunnut muuttaa ja äiti asuu kaukana isästä eikä siellä ole ketään lapsen sukulaisiakaan lähellä kaikki kummit, sedät, tädit, mummut ja papat asuvat isän lähellä...
Olisiko osittainen syy siinä miksi lapsi haluaa muuttaa...
Kannattaa aloittaa sillä, että aloitatte neuvottelut lastenvalvojan kanssa asiasta.
Onko lapsi puhunut mitään kotona äidilleen, että haluaa muuttaa?
Lasta kyllä kuullaan jo aikaisinkin, mutta vasta 12 vuotiaan omalla tahdolla on merkitystä. Elikkä lakiteksti sanoo, ettei oikeus voi täytäntöönpanna tuomiota, joka on vastoin 12 vuotiaan tahtoa, eli suomeksi: kun 12 v täyttänyt sanoo, että haluan asua isin luona ja muuttaa sinne, on ihan sama millainen oikeus asiasta käydään, kukaan ei voi väkisin hakea lasta sieltä pois.
8 vuotias voidaan hakea.
Mutta ongelma on siinä, että lapsi haluaa muuttaa äidin luolta isän luo. Isä ei koskaan ole viranomaisten silmissä tasa-arvoinen vahempi tai yhtään mitään, äitiys on niin pyhää, äiti menee aina ohi.
Lastenvalvojat, sovittelijat, kotikartoituksia tekevät sosiaalityöntekijä sekä myös oikeuden tuomarit ovat automaattisesti äidin puolella, ja näin myös silloin, kun olot äidit luona eivät ihan kovin hyvitäkään olisi. Näin ainakin VAntaalla, elikkä saattaa olla kaupunkikohtaista.
Kannattaa yrittää tottakai neuvottelua. Yhteys äitiin. ja Lastenvalvojaan, jos sopua tai keskusteluyhteyttä ei synny.
Perusteen, syyn, isälle muutolle ei tarvitse olla mikään semmonen, että isillä olisi kivempaa tai äidillä huonompaa tai että äiti komentaa mutta viikonloppuisi ei.
Peruste voi olla ihan vaan se, että se isä ON lapsen isä !! Peruste, miksi lapsen pitäisi asua isänsä luona on yksinkertaisesti ISYYS.
Sillä peruste sille, miksi lapsia haluaa asua tai asuu äidin luona on aina yleensä ÄITIYS. ISYYS on ihan yhtä painava asia, siis silloin kun molemmat ovat tasa-arvoisesti täysijärkisiä ja kykeneviä huolehtimaan.
Voittehan kokeilla myös sellaista, että lapsi muuttaisi teille syskyllä, ja olisi joululomaan asti, tai olisi koko 3. luokan (menee ensi vuonna kolmannelle?) ja jos tulee ikävä äitiä, jos homma ei toimi, lapsi voisi ilman riitoja ja ilman syyllityyttä palata takaisin äidin luo asumaan.
Yleensä nimittäin se elämä isin ja äitipuolen luona ei olekaan niin kivaa sitten kun arki on, vaikka viikonloppuisin sujuukin hyvin. Ja yleensä se äitipuolen osa, "toisen tekemän" lapsen hoitaminen ja vastuun ottaminen ei sujukaan ongelmitta, vaikka itsellä hyvää tahtoa olisikin ja viikonloput ja kesät ja pidemmät tapaamiset sujuisivat hyvin.
Suosittelen siis neuvottelua ja keskustelua äidin, ja / tai lastenvalvojan kanssa.
Jos tämä ei tuota tulosta, jos äiti ei suostu mihinkään, sitten ei auta muu kuin odottaa, että lapsi täyttää 12 vuotta.
Näin meillä kävi. Lapsi odotti noin 7-8 vuotiaasta asti, että täyttää , 12 v ja voi lain mukaisesti muuttaa isille.
Oikeuskäsittelyn viimeiset koukerot on edelleen kesken.
Minun, äitipuolen ja lapsen, välit menivät todella huonoiksi, koska lapselle minua ei ollut olemassa paitsi silloin, kun avasin rahapussin. Lapsi kun ei muuttanut MEILLE, vaan isänsä luo koska halusi asua isän kanssa. Minä ja meidän yhteiset, mutta minä nimenomaan, olin sitten tavallaan turha ihminen, hänen ja isin välissä. Vaikka mitä tein, yritin kaikkeni, sen mitä yksi ihminen voi tehdä, lapsen suhtautuminen ei muuttunut ja tilanne on klikkiytynyt.
Äiti, joka asian vei oikeuteen ja "taisteli" , ei nyt suostu tapaamaan lastaan. Lapsi ei ole tavannut äitiään vuoteen.
Ikävä sanoa mutta kun et silloin jaksanut taistella niin miten jaksat nyt tai tosiaan jos masennut uudestaan oikeustaistelun kautta..ei millään pahalla mutta ei oikein hyvää kuvaa anna