Onko kenelläkään j-pussia? Kokemuksia leikkauksesta ja toipumisesta yms?

[Kertokaas]

Millaista on elämä j-pussin kanssa? Kun se leikattiin, niin kuinka suuri operaatio se oli - kuinka pitkään sairaalassa, miten pitkä toipumisaika/sairasloma? Missä vaiheessa elämä taas normalisoitui?

Miten j-pussi rajoittaa elämää? Mihin on vaikuttanut?
Onnistuuko matkustaminen?
Entä voiko kaikkea syödä? Voiko käyttää alkoholia?
Entä urheilu?

Miten tsemppaisit ihmistä, jolla saattaa olla edessä j-pussi-leikkaus?

 

["vieras"]

j-pussi???

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";28427997]j-pussi???[/QUOTE]

Niin no sulla ei siis ollut kokemusta aiheesta.

 

[sh]

Toivottavasti saat vielä asiallisempiakin vastauksia ja nimenomaan niitä kokemuksia!

 

["Huoh"]

Toivottavasti saat vielä asiallisempiakin vastauksia ja nimenomaan niitä kokemuksia!

Eihän tuo ole epäasiallista jos kysyy asiaa jota ei tiedä!

 

[a.p.]

[QUOTE="Huoh";28428249]Eihän tuo ole epäasiallista jos kysyy asiaa jota ei tiedä![/QUOTE]

Ei se ollutkaan se epäasiallinen kommentti - moderaattori on sen epäasiallisen poistanut

 

[CU]

Varsinaista kokemusta ei ole ainakaan vielä. Mutta senkin kanssa olisi vaan opittava elämään, jos sellainen eteen sattuisi. Ja ajateltava, että ainakin henki säilyi. Onko sinulla kysymys syöpähoidoista/colitis ulcerosasta/crohnista vai mistä?

 

[a.p.]

Varsinaista kokemusta ei ole ainakaan vielä. Mutta senkin kanssa olisi vaan opittava elämään, jos sellainen eteen sattuisi. Ja ajateltava, että ainakin henki säilyi. Onko sinulla kysymys syöpähoidoista/colitis ulcerosasta/crohnista vai mistä?

Colitiksesta, tosin ei itselläni vaan läheisellä. Hän aika pessimistinen ja masentunut koko sairaudesta, minkä ymmärrän. Ja on myös aika huonossa kunnossa, ja saattaa olla leikkauskin edessä. Lääkkeet kun eivät tunnu auttavan. On vähän hankala välillä tsempata ja luoda uskoa tulevaan, kun ei itse tunne aihetta ihan kauhean hyvin. Kai toivoisin, että olisi jotain tosi kannustavia esimerkkejä, häntä kun ei tunnu paljon lohduttavan se, että ei sentään kuole tms. Ajattelee siis ilmeisesti, että elämänlaatu huononee niin, että "melkein sama vaikkei olisi enää olemassakaan"

 

[CU]

Ahaa, no varmaan hänelle on crohn & colitis ry:n nettisivut tutut. Siellä vertaistukea ja kokemuksia on roppakaupalla. Läheisesi sairaus on ilmeisesti alkuvaiheessa tai kysymyksessä on sairauden ensimmäiset vuodet? Kyllä tämän sairauden oppii sietämään, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Suolistosairaudet ovat nykyisin kansansairaus, niin paljon yleistyneet. Tosin en tunne itsekään ketään muuta suolistosairasta itseni lisäksi (sairastan siis CU:ta). Asiasta kun ei puhuta kahvipöydissä.

 

[a.p.]

Ahaa, no varmaan hänelle on crohn & colitis ry:n nettisivut tutut. Siellä vertaistukea ja kokemuksia on roppakaupalla. Läheisesi sairaus on ilmeisesti alkuvaiheessa tai kysymyksessä on sairauden ensimmäiset vuodet? Kyllä tämän sairauden oppii sietämään, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Suolistosairaudet ovat nykyisin kansansairaus, niin paljon yleistyneet. Tosin en tunne itsekään ketään muuta suolistosairasta itseni lisäksi (sairastan siis CU:ta). Asiasta kun ei puhuta kahvipöydissä.

Arvasit oikein, ei ole kovin kauan ehtinyt sairastaa, tosin sairaus on kai poikkeuksellisen raju, koska ei ole saatu kuriin millään lääkkeillä. Luulen, että on hän noita sivujakin lukenut, ainakin silloin kun sairaus todettiin. En tiedä, onko lukenut enää. Kyllä itsekin uskon, ettei sen maailmanloppua tarvitsisi tarkoittaa, mutta varmaan on vaikea tottua asiaan niin lyhyen ajan sisällä (pari vuotta).

 

[Minuli]

Arvasit oikein, ei ole kovin kauan ehtinyt sairastaa, tosin sairaus on kai poikkeuksellisen raju, koska ei ole saatu kuriin millään lääkkeillä. Luulen, että on hän noita sivujakin lukenut, ainakin silloin kun sairaus todettiin. En tiedä, onko lukenut enää. Kyllä itsekin uskon, ettei sen maailmanloppua tarvitsisi tarkoittaa, mutta varmaan on vaikea tottua asiaan niin lyhyen ajan sisällä (pari vuotta).

Heillä on myös oma yhdistys, tapaamisia, toimintaa yms. Kannattaa liityä jäseneksi.

 

[pussitettu 2004]

Minulle on tehty J-pussi vuonna 2004.
Operaatio on suuri ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta siitä selviää hienosti. Sairaalassa oloaika vaihtelee varmasti paljon, mutta itse jouduin olemaan 17 vuorokautta. Sairauslomaa taisi tulla parisen kuukautta sen jälkeen. Elämä normalisoituu pikku hiljaa, kun maltat opetella itsellesi sopivia ruokia ja juomia, kuunnella itseäsi ja kehoa ja antaa itselle aikaa. En ole kokonut J-pussin rajoittavan elämää suuresti. Hieman ruokavalion suhteen ja liikunnan suhteen siinä mielessä, että nestettä täytyy saada todella kovasti. Matkustamista J-pussi ei estä, mutta itse mietin WC mahdollisuudet ennen reissuun lähtöä.
J-pussin kanssa voi elää vallan mainiosti hymyssä suin, kun ottaa oikean avoimen asenteen!