Onko kellään ollut peppukiitäjää?

Miten peppukiitäjänne on oppinut liikkumaan (ryöminyt, kontannut, kävellyt)? Oletteko joutuneet käymään fysioterapiassa? Onko lapsi muuten terve?

Meillä tyttö 11kk oppi juuri etenemään istuallaan ja jumpparilla kävimme kerran. Antoi ohjeita konttausasennon/konttaamisen ja ryömimisen harjoitteluun. Ei sanonut tuosta peppukiitämisen jatkamisesta mitään ennen kuin itse kysyin, että pitäisikö sitä touhua sitten rajoittaa. Silloin sitten sanoi, että pitäisi rajoittaa ja noita em. asioita yrittää harrastaa. Ei sanonut mitään syytä, miksi ei saisi pepullaan kiitää, mutta kuulin ystävältäni, että se voi jotenkin vaikeuttaa lonkankoukistajan toimintaa ja hidastaa siten kävelyn oppimista.

Neuvolan terkkari ei olisi vielä edes passittanut jumpparille, mutta pyysin itse ihan mielenkiinnosta päästä, että voisimme treenailla kotona. Neiti kun ei pääse edes itse vielä makuulta istumaankaan. En ole itsekään huolissani, mutta eräät läheiset jaksavat asiasta vaahdota ihan kiusaksi asti! Koen olevani nyt jotenkin huono ja vastuuton äiti kun en haluaisi rajoittaa tuota tytön liikkumisen riemua, mikä istuen maailman tutkimisesta tulee... :ashamed: . Tyttö ei yhtään tykkää noista "harjoituksista", mitä pitäisi tehdä. Jotenkin olen sitä mieltä, että jos nuo konttaamis- ja ryömimisharjoitukset saavat tytön tolaltaan, niin ei harjoittelusta voi kovin paljon silloin hyötyäkään olla. Luotan siihen, että lapsi kyllä oppii liikkumaan kun on itse siihen valmis ja nyt kaduttaa jo koko fysioterapeutille meno. Väsynyttä lasta vain huudatti siellä ihan hysteerisenä :'( .

Onko muita, joilla olisi ollut peppukiitäjää tai muuten hitaasti liikkeelle lähtevää lasta. Kaipaisin nyt kovasti vertaistukea kun noista omista läheisistä ei tunnu rohkaisijaa löytyvän. Kauhistellaan vaan, että kyllä ne ammattilaisen neuvot kannattaa ottaa tosissaan ja että vakavasta asiasta on kyse. Aika surkeaksi se saa olon nyt tuntumaan .

 

Minä olen itse ollut sellainen. Äitini kertoi joskus, että ensin menin pepulla sitten kävellen ja vasta sitten konttaamalla.
Mielestäni osaan kävellä ihan kunnolla eli huolet pois, jos lapsesi inhoaa harjoituksia unohda ne (tai ainakin vähennä)

 

Meillä tyttö myös oppi ensin kävelemään ja sitten vasta konttaamaan eli ei kannata hätäillä, peppuliidosta aika jättää kun on sen aika. Meillä tyttö ei pysynyt hoidossa muiden mukana, joten oli pakko opetella kävelemään.

 

Nuorimmaiseni on peppukiitäjä. Hän on nyt n. 1v5kk ja osaa jo kävellä n. 10 askelta, mutta liikkuu kuitenkin vielä enimmäkseen pepulla tai kontaten. Konttaamaan hän oppi vasta n. 11 kk iässä ekat askeleet ja varsinaisesti hän konttasi kunnolla 1v1-1 kk ikäisenä. Siihen asti mentiin vain pepulla nytkyttäen tai käsillä auttaen. Istumaan nousemiset ja liikkeelle lähdöt ovat tapahtuneet normaaliin aikaan, mutta seisomaan nousi tukea vasten vasta 1 v:nä (vanhemmat sisarukset 7 kk ikäisinä).

Itse olen kuulemma ollut myös peppukiitäjä, mutta lähtenyt kävelemään noin 1 v:nä. Toisaalta esikoiseni on kontannut aivan tavallisesti ja lähti kävelemään tuetta 1v4kk ikäisenä. Hän vain on ollut aina äärimmäisen varovainen.

Kuopus kävi noin 11 kk ikäisenä fysioterapeutilla, joka neuvoi pari liikettä vuorotahdin opetteluun. Jonkin verran näitä harrastettiin, mutta ei mitenkään ahkerasti.

 

Meillä poika aloitti peppukiitämisen 7 kk:n iässä. Kävelemään oppi aika tarkkaan vuoden ikäisenä ja samoihin aikoihin hoksasi kunnolla konttaamisen. Ryöminyt ei ole ikinä. Meille ei ole kukaan missään vaiheessa edes sanonut, että ei saisi peppukiitää...

Ihan normaaliin tahtiin on poitsu kehittynyt!

 

Älä ole liian huolissasi! Ei lapsesi ole ainoa joka liikkuu pepulteen. Mun poika alkoi ryömimään 8kk iässä mutta oppi konttaamaa joskus 10 kk jälkeen. Siinä välissä eli 8-10kk liikkui suurimmaksi osaksi vain pepulteen. Meidät lähetettiin myös fysioterapeutin käynnille siinä 10kk paikkeilla. Fysioterapeutti antoi kanssa ohjeita miten harjoituttaa istumaan nousemista, seisomaan nousua, konttaamista yms. mutta sanoi ettei hänen mielestään ole mitään syytä huoleen. Poika oli kuitenkin kova liikkumaan omalla tavallaan. Ainoa "vika" oli löysät nivelsiteet lantiossa. Sekin on oikeastaan ominaisuus eikä vika josta voi olla urheilussa jopa hyötyä koska on notkea. Kaikki lapset eivät edes taivu peppukiitoasentoon joten se on lähes poikkeuksetta merkki notkeudesta. Fysioterapeutti sanoi että ongelma mikä monilla peppukiitäjillä tulee eteen on se että kuinka nousta seisoma-asentoon suoraan istuma-asennosta. Käveleen oppiminen edellyttää vastavuoroisuuden oppimista jaloilla .konttaaminen valmentaa siihen parhaiten, mutta ei ole välttämätöntä.

Meillä kävi niin että samalla viikolla kun tulimme fysioterapiasta, poika oppi yhtäkkiä itse nousemaan istuun, nousemaan seisoon ja käveleen vähän sivuttain tukea pitkin. ja seuraavalla viikolla alkoi konttaaminen. Nyt poika on 1vuosi ja 1kk- Konttaa hirmuista vauhtia ja kävelee seinistä kiinnipitäen tai pienellä tuella. Ei kuitenkaan kävele ilman tukea vielä. Näyttäs kuitenkin että pian kävelläänkin.

Ehkäpä teilläkin käy niin että lapsesi oppii sitten kerralla monta taitoa ja ihan itsestään.

 

Kiitos vastuksista. Kiva kuulla, että on muitakin ja kävelemään on lähdetty aikanaan. Kunpa vain nyt osaisin suhtautua noihin lähipiirin kommentteihin "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"-asenteella! Kyllä tuo neiti eilen miehen kanssa jaksoi ihan kivasti tehdä konttausharjoituksia, mutta en saanut kyllä mielestäni riittävän tarkkoja ohjeita siltä jumpparilta miten ihan käytännössä pitäisi toimia, eikä mistään vuorotahdista ollut edes puhetta. Se oli muutenkin aika ikävä ihminen koko jumppari. Taisi olla loman tarpeessa Joudumme menemään noin kuukauden päästä vielä uudelleen näytille sinne. Onneksi se on silloin juuri tullut lomalta . Lisääkin saa kokemuksia laittaa ja mulle rohkaisun sanoja.

 

Lisään vielä... vuorotahtisuutta voit harjoittaa niin että menet polvi-istuntaan lattialle ja otat vauvan reisien päälle istumaan. Sitten liikut niin eteenpäin että vuorotellen nostat vasenta ja oikeaa jalkaa. Jolloin vauvan lantio tuntee sun tekemän vuorotahtisuuden ja saa harjoitusta sitä kautta. Yritä vielä niin ettet liikaa tue lasta sylissä vaan pidät vaikka sen käsistä hellästi kii niin että lapsi itse tasapainoilee sylissä. Tästä oli meillä apua kun sitä teki joka päivä mutta se on aika raskasta.

 

Kiitos vinkistä! pitääpäs kokeilla Ei saatu myöskään mitään ohjetta kuinka tulisi harjoitella istumaannousua. Tyttö pääsee istumaan siten, että kun laittaa kontilleen niin työntää käsillä itsensä taaksepäin ja leveän haara-asennon (siis melkein spagaatin) kautta muljahtaa istumaan. Ei siis toisen kankun kautta kuten kuuluisi. Ollaan sitten itse yritetty ohjata nousemaan istumaan "oikein" vaikkei siihen kyllä ohjetta saatukaan. Jumppari sanoi vain, että neiti nousee väärin istumaan jalkojensa välistä. Mahaltaan ei pääse itse kontilleenkaan eikä siis myöskään istumaan. Siitäkin nousemista ollaan vaan ihan omin nokkineen harjoiteltu. Tuntui, että sillä jumpparilla vain oli kamala kiire enkä minä kyllä lapsen itkun yli oikein olisi neuvoja varmaan sisäistänytkään. Se käynti oli kyllä mielestäni yhtä tyhjän kanssa. Kantamiseen saatiin jotain vinkkejä, mutta oikeasti en kyllä pysty tuota yli 11 kiloista mötikkää kantelemaan kuin hikisesti pakolliset matkat. Saa ihan itse hiihdellä muuten lattialla...

 

Meillä tyttö ei ryöminyt lainkaan vaan kieri, konttauksen sijaan meni peppukiitoa... 1v2kk oppi kävelemään ja oikeestaan vasta sen jälkeen on osannut kunnolla kontata, aiemminkin toki osasi konnatusasentoon mennä mutta ei liikkunut juurikaan sillä tavalla. Ihan on muuten kehittynyt normaalisti vaikka liikeradat oli erikoiset.

 

Meillä kanssa mennään pyllyllään eteenpäin ja lujaa. Ei ryöminyt lainkaan,ensin oppi istumaan ja sittä sit peppukiitämällä eteenpäin. Ikää nyt 11kk. Tukea vasten nousee seisomaan,mut ei vielä muuten. Ei oo tullut mieleenkään,että opettaisin lastani konttaamaan!!!

Kaikki oppii aikanaan myös kävelemään,usko pois. Siskon poika meni kans pyllyllään ja 11kk iässä käveli normaalisti,ikinä ei kontannut.

 

Meidän poika istui vaan 10 kk asti...ei edes vaihtanut paikkaa, vaan istui siinä, mihin laitettiin. Kävelytuolilla huristeli tuolloin kovasti.

Mutta; kun tuli 10 kk täyteen, lähti peppukiidolla ja vauhdilla! ja 12 kk ikäisenä nousi tukea pitkin ja 13 kk ikäisenä päästi irti ja alkoi jopa juoksemaan!

Ja kävely ulkona on sen jälkeen ollut melkein mieluisin harrastus. Poika käveli ja juoksi ennenkuin oman ikäinen kaverinsa, joka oli aloittanut konttaamisen jo 5 kk ikäisenä.. Mulle ei tullut edes mieleen mitkään harjoitukset ja neuvolassakin vaan tuettiin, että kyllä aikanaan...joten älä ota turhia paineita!

 

Meidän tyttö alkoi ryömimisvaiheen jälkeen liikkua puolittain istualtaan, niin etttä toinen jalka oli edessä ja toinen takana. Sen jälkeen hän oppi kävelemään vähän alle vuoden ikäisenä. Konttaamaan hän oppi vasta myöhemmin.

Ei meillä ainakaan mitään haittaa ollut.

 

Meiltä löytyy kaksi peppukiitäjää.

Esikoinen lähti pepullaan liikkeelle 10 kk:n iässä. Ei koskaan ryöminyt ja kävelemään oppi viikkoa ennen 1v. synttäreitä. Vasta kävelyn opittuaan, oppi konttaamaan.

Kuopus oppi ryömimään 9 kk:n iässä ja pari päivää myöhemmin lähti liikkeelle pepullaan. Nyt oppi kävelemään 1v2vko iässä. Vielä ei osaa kontata.

Lasten isä on myös ollut peppukiitäjä samoin äitini ja ihan "normaaleja" heistä on tullut. Samoin kuin tuosta nyt 5v. esikoisestakin. Eikä meille tuosta peppukiidosta ole koskaan sanottu neuvolassa mitään negatiivista.

 

:wave: Nostin, että voi muutkin huolestuneet lukea.

 

No, mun mies siirtyi aikoinaan kuulemma suoraan peppukiidosta kävelyyn (tarkkaa ikää tarina ei kerro) ja oppi vasta sen jälkeen konttaamaan. Sujuvasti mies liikkuu yhä vielä

 

Meillä tyttö liikkui istualtaan vuoden ja kkn ikäiseksi. Konttasi kyllä joskus metrin tms mutta mielummin liikkui pepullaan. Sitten päätti alkaa kävelemään ja viikon jälkeen alkoi liikkumaan lähes kokonaan kävellen. Ei käynyt edes mielessä fysioterapiat tai neuvolassa asiasta keskustelu, mielestäni lapset kehittyvät kaikki omaan tahtiinsa ja nykyään vouhotetaan ihan liikaa käyrien ja taulukoiden ympärillä.Huolestuisin vasta jos puoletoista vuoden paikkeilla ei ole yhtään seisomista tai askelta,tai jo aiemmin jos lapi on kovin passiivinen eikä pyri eteenpäin millään tyylillä. Meillä kehitys oli kuitenkin koko ajan eteenpäinemenevää, huomasi että lapsi haluaa mennä eteenpäin ja tutkia, miksi suotta huudattamaan lasta ja tehdä liikkumisesta kurja asia?Ja sitäpaitsi, peppukiito on kätevämpää kuin konttaus,on heti oikeassa asennossa kun saavuttaa mielenkiintoisen kohteen..!

 

Meillä tyttö alkoi liikkua istualleen vähän sen jälkeen kun oppi istumaan. kävelemään lähti reilu 1v, vähän ennen alkoi kävellä puita pitkin. Ei käyty missään jumpparilla tms. Meillä tyttö ei ryöminyt eikä kontannut ollenkaan.

 

peppukiitäjä. Käytiin fysioterapeutilla ja saatiin ohjeita, joita ei juurikaan harjoiteltu. Laps ei tykänny, enkä raaskinnu kiusata. Ei nouse itse seisomaan, lattialta istumaan tms. Kulkee siis vaan pepullaan. Pitäis olla terve tyttö, neurologikin tutki.

 

Mun keskimmäinen oli myös peppukiitäjä. oppi kävelee ku oli 1v8kk. ei vaan suostunu edes kokeilee kävelemistä. käytiin fysioterapeutilla eikä löytyny mitään ekstraa. samalla ku oppi kävelee niin juoks ja hyppi, ihan ku olisi osannu jo kauan kävellä. olihan se aika hassun näkönen ku se liikkui.

niin ja me ei saatu mitään jumppaohjeita. fys.t. sano vaan että tulkaa kuukauden päästä uudelleen.

 

meijän molemmat tytöt olleet kanssa peppukiitäjiä. isompi oppi itse nousemaan istumaan vuoden vanhana siihen asti oli vaan kököttänyt paikallaan , alkoi nyt peppukiitää ja seisomaan tukea vasten vasta 1v2kk. otti ekat askeleet 1v 4kk ja kävelemään varsinaisesti lähti 1v 5kk. käytiin fysioterapeutilla puolivuotiaasta, syystä että lapsi oli ensin alkanut kääntymään ja lopettanut sen sitten aivan tykkänään. oli vain tönkkö rautakanki. diaknoosiksi saatiin jäykistynyt tonus= lihaksisto jäykkyyttä.
missään vaiheessa tyttö ei kontannut. tällä hetkellä tyttö on 6 ja olemme aloittaneet fysioterapia käynit uudelleen yhä on jäykkä ja tasapainon kanssa vaikeuksia (e: luistelu ei suju, pyöräilee appareiden kanssa ja silti tarvii paljon siinä apua ja kaatuu asein) saimme venytely harjoituksia ja tasapainotyynyn ja ne ovat alkaneet auttamaan. pienempi oli myös peppukiitäjä pitkään mutta kehittyi muuten ajallaan. tosin kävelemään hänkin lähti 1v 4kk koska on luonteeltaan varovainen. hänen kanssaan emme ole käyneet fysioterapiassa.
kaikki ovat oman laisiaan :hug:

 

Meidän tyttö oli peppukiitäjä, ei kontannut ollenkaan vaan nousi aikanaan suoraan pystyyn ja ryhtyi kävelemään. Käveli tukia pitkin
1v 4kk ikään asti. Sen jälkeen uskalsi vihdoin irrottaa tuesta otteen
ja nyt on jo juossut pitkän tovin. Ja kiipeilee ja liikkuu muutenkin ikäistensä tasossa. Kontatakkin jo tietty osaa:0) Tyttö nyt 2v 4kk, terve lapsi, vaikka syntyikin pikkukeskosena 2kk etuajassa.

Eli ei kannata huolehtia, kyllä lapset aikanaan oppivat.

 

Meillä tämä kolmas lapsemme,tyttö (aiemmat poikia) ei liikkunut kuin vasta 11kk iässä ja peppukiitäjä hän on edelleen. Vuoden täytti kesäkuun lopulla. Eikä nouse siitä ylöspäin vielä.
Istumaan on noussut kerran mummilla joskus 10kk iässä ja sitten pari kertaa muutama yö taakse päin...muuten ei edes yritä.
Saa nähdä kauanko hän noin liikkuu...kiirettä ei tunnu olevan missään kehityksessä muutenkaan, juo pullosta vaan ja maitoo pelkästään.
sormiruokaa ei, eikä lusikallakaan yritä (lattialta sattuu murut kyllä suuhun =) )

 

Meillä on kanssa peppukiitäjä, joka ei missään vaiheessa ole suostunut ryömimään tai konttaamaan. Kävelyttämällä (kainaloista ensin ja sitten käsistä ) alkoi kävellä 10,5kk ikäsenä ja seisomaan nousi 12,5kk. Nyt 13,5kk kävelee tukea vasten sivusuunnassa ja taaperokärryn kanssa eteen/ taakse. Kävelytettäessä tarvitaan enää yksi käsi, joten kai se joskus kävelemäänkin oppii.

Meillä on mennyt kehitys oudossa järjestyksessä, sanoja alko tulla 8kk ikäsenä ja hienomotoriikka on hyvin kehittynyt. Potalle poika oppi 1,5kk sitten (vaippaan tulee enää harvoin mitään) ja syömään on nyt oppinut itse. Mutta ryömi ei sitten senttiäkään ja mahallaan on tosi vähän. Konttausasentoon jos laittaa, tulee hirveä huuto.

 

meillä esikoinen oli, aloitti 10kk ikäisenä, vauhtia oli hurjasti vaikka pepullaan menikin. 14kk iässä lähti vakaasti ja hienosti liikkeelle.Koskaan ei neuvolassa sanottu mitään etteikö se ihan normaalia olisi, serkkunsa liikkui samalla tavalla.