Onko kellään jäänyt yliopisto kesken siksi, että opinnot oli liian vaikeita?

Ja jos on, niin mikä koulutussuuntaus? Mietin, et mitä hittoa alan opiskella ja kaikki tuntuu liian vaikeelle tai helpolle tai väärälle tai jotain.

 

Onko sun pakko jotain opiskella? Jos kaikki tuntuu väärälle niin ehkä kannattaisi lopettaa opiskelu kokonaan ja keskittyä ihan johonkin muuhun

 

Opiskelet tietysti sitä alaa mikä kiinnostaa ( jos pääset sitä opiskelemaan) varsinkin jos se ala luultavasti työllistää. Etkä hae opiskelamaan sitä joka on sopivan vaikeeta ( kun sitähän sä et voi ennakkoon tietää onko sopivan vaativaa vai ei ).

 

Tuskin kukaan myöntää, mutta usein syys siihen, että opinnot jäävät roikkumaan, lienee juuri tuo.

 

Ja jos on, niin mikä koulutussuuntaus? Mietin, et mitä hittoa alan opiskella ja kaikki tuntuu liian vaikeelle tai helpolle tai väärälle tai jotain.

on jäänyt. tietojenkäsittelytiede. tosin mulla hieman kaatui olosuhteetkin päälle. optimiolosuhteissa olisin rimaa hipoen ehkä selvinnyt.

 

Kveri jotain bilsapuolta opiskeli ja jätti kesken.

Kyseessä ei todellakaan ole tyhmä ihminen, mutta ne opinnot vaan vaati ihan älyttömästi.

 

Mä opiskelin fysiikkaa, ja mun mielestä opinnot oli tavallaan helpompia kuin lukiossa. Siis ei tietty asiasisällöltään, mutta jotenkin, ne meni pänttäämällä, aina ei kaikkee tarvinnu ees ymmärtää... outoa joo... =)

 

AMK jäi kesken, kun haastetta ei ollut nimekskään ja alakin väärä.

 

voihan se lukion jälkeen tulla yllätyksenä, että yliopistossa joutuu tekemään joillain kursseilla rutkasti enemmän hommia kuin lukiossa. aika vähän siellä kuitekaan sellaisia kursseja, joista ei opinto-oikeuden saanut selviytyisi, kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.
motivaation vaan pitää olla kohdallaan, jos mikään ei tunnu oikealle niin suosittelen välivuotta ja töihin menoa, jos töitä löytyy tai sitten ammatinvalintapsykologille /henkilökohtaiseen opinto-ohjukseen.

 

AMK jäi kesken, kun haastetta ei ollut nimekskään ja alakin väärä.

AMK meni ihan ok, kun itse ymmärsin kuormittaa itseäni sen koulun ulkopuolellakin. Parhaimmillaan 2-3 työtä ja pari muuta koulutusta kesken. Aivot virkeinä. Tosin, tarvitsen sijaistoimintaa myös yliopiston kanssa.

 

opiskelu on ajankohtaista vasta2-5 vuoden päästä, kun oon kotiäiti, mut ammatinvalinta vaivaa.

 

Kaveri jätti kesken opinnot, aikaavievyyden sekä väärän alan takia. Totesi haluavansa tehdä jotain muuta. Aikoo siirtyä amk-puolelle samantapaiseen koulutusohjelmaan.

Itsekin tässä mallailin kesällä kauppatieteellisen ja amk:n tekniikan alojen välillä, ja luulen haluavani palavasti amk:uun. Ongelmana vaan se, että lukiossa opiskelin vääriä aineita luullessani haluavani aivan eri alalle. Joten olen totaalipihalla esim. ihan matematiikan perusasioista, kuten yhtälönratkaisusta. Tai keskijakaumatodennäköisyyswtf-laskelmista. Pitänee siirtyä etälukioon hamstraamaan lisätietoutta fykema-aineista... Ja mitenkäs tämä liittyi aiheeseen? Ei mitenkään. Kunhan puran ammatinvalinta-ahdistustani. Tiedän haluavani rakennusinssiksi, tiedän rakastavani sitä alaa, mutten osaa.

 

opiskelu on ajankohtaista vasta2-5 vuoden päästä, kun oon kotiäiti, mut ammatinvalinta vaivaa.

Kotoakin käsin voi suorittaa akateemisen tutkinnon astumatta jalallakaan yliopistoon ja vielä ilman pääsykokeita. Siis etänä.

 

Muutamalta kaverilta on jäänyt homma kesken ja syynä yleensä se, että kurssit ovat työläitä ja vievät aikaa. Töiden, perheen perustamisen tms. takia ei aikaa ei olekaan riittänyt viimeisiin kursseihin ja gradun tekemiseen. Monet ovat olleet fiksummasta päästä ja ehkä hiukan turhan tarkkoja ja kunnianhimoisia.

 

Mä opiskelin fysiikkaa, ja mun mielestä opinnot oli tavallaan helpompia kuin lukiossa. Siis ei tietty asiasisällöltään, mutta jotenkin, ne meni pänttäämällä, aina ei kaikkee tarvinnu ees ymmärtää... outoa joo... =)

Hahahm käytin samaa pänttäystaktiikkaa juurikin fyssassa ja kemiassa lukiossa. Oi, niitä aikoja. Oi tapojakin. En tajunnut kaavasta x välttämättä juuri mitään, mutta ulkoa muistamalla kaavan ja sen eri päin kääntämisen auttoi kovastikin : DDD

 

Niillä mun tutuilla joilla opinnot ovat jääneet roikkumaan, on syynä ollut se että ovat saaneet oman alan töitä ja on sitten jäänyt se gradu + viimeiset kurssit odottamaan. Mullakin kävi samoin, perustin oman yrityksenkin omalla alalla ja olen sitä tässä nyt pyörittänyt. Tosin olen juuri nyt parin vuoden tauon jälkeen suorittamassa opintoja loppuun ja gradukin on pian valmis. Meillä opinnot eivät ole kyllä älyttömän vaikeita, ennemminkin työläitä. Alaa en halua mainita.

 

voihan se lukion jälkeen tulla yllätyksenä, että yliopistossa joutuu tekemään joillain kursseilla rutkasti enemmän hommia kuin lukiossa. aika vähän siellä kuitekaan sellaisia kursseja, joista ei opinto-oikeuden saanut selviytyisi, kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.
motivaation vaan pitää olla kohdallaan, jos mikään ei tunnu oikealle niin suosittelen välivuotta ja töihin menoa, jos töitä löytyy tai sitten ammatinvalintapsykologille /henkilökohtaiseen opinto-ohjukseen.

Itse kävin viimeisen lukiovuoden ajan ammatinvalintapsykologilla, kun en tiennyt minne hakea.

Hänen neuvo oli: hae mihin haluat. Olet joka suhteessa keskivertolukiolainen ja jouodut tehdä kovasti työtä yliopistossa, mihin haet. Mutta mikä tahansa ala käy.

Tuolla keskivertolukiolaisen taidoilla sain vain kiitettäviä koska tein jo lukiossa paljon työtä. Kirjoitin 4 laudaturia, keskivertolukiolaisen taidoilla.

Eli välttämättä ammatinvalintapsykologistakaan ei ole apua.Pitäisi tietää mikä kiinnostaa. Mutta jos ei olemitän palavaa intohimoa mihinkään? Minulla ei. Kadehdin niitä joilla on.

Huomasin jo itse lukiossa, että kun teen paljon työtä missä tahansa aineessa, pystyn saada kymppejä. Eli ammatinvalintapyskologista ei sinällään mitään apua.

Kun jankutin hänelle, ja kysyin, mitä hän minuna tekisi, hän vastasi, että hän lähtisi lukemaan insinööriksi, koska avaruudellinen hahmottaminen oli hieman keskivertolukiolaista parempi testien mukaan. Ja juuri nämä tehtävät tuntuivat vaikeilta minusta, mutta menivätkin paremmin. ( esim kun noppa pyörii, mikä silmäluku jäää eteen, en muista enää tarkasti)

Kadehdin niitä, joilla on joku intohimo. Minulla ei.

Tuo iinsinöörin ammatti tuli niin yllätyksenä, että en siinä vaiheessa enää ehtinyt sulattaa sellaista. En ollut sellaista harkinnut edes koskaan. Olin miettinyt läääkistä ym.

 

Mullekin ammatinvalintapsykologi aikoinaan oli aika hyödytön. Ei sieltä saanut vastauksia, enempi kysymyksiä vain. Onneksi lopulta löysin sen homman, missä voin yhdistää kaikki rakastamani asiat. Bonuksena tässä vielä se, että alla myös kaupallinen koulutus, jolla turvaan toimeentuloni niin kauan kuin lapset tarvitsevat minua tässä maassa.

 

Kotoakin käsin voi suorittaa akateemisen tutkinnon astumatta jalallakaan yliopistoon ja vielä ilman pääsykokeita. Siis etänä.

Tuohan ei ole totta. Perus- ja aineopintoja voi, jotain muuta, mutta jo kandin saamiseksi pitää anoa opinto-oikeutta avoimen väylän kautta/ tavan pääsykokeissa.

 

Eivät ne opinnot vaikeita ole. Jos yhtään osaa ajatella ja hieman vaivautuu lukemaan, huomaa että tenttiarvostelukin on usein epämotivoivan löysä. Kun vaatimustaso on matala, ovat monen kohdalla sen seurauksena tuloksetkin.

Opintojen kesken jääminen johtunee yleensä opiskelujen ulkopuolisista asioista.

 

Riippuu ihan koulusta. Minä totesin aikanaan TKK:n signaalinkäsittelyn luennolla, ettei kursseissa ole mitään järkeä, jos kerran suurin osa opiskelijoista opettelee ulkoa edellisvuosien tenttikysymysten mallivastaukset, ja repii niiden avulla vaadittavat pisteet hyväksyttyyn suoritukseen. Miksi ihmeessä tuollaista opetetaan, jos se menee opiskelijoilta noin paljon yli hilseen? Minusta kurssi on turha, jos siellä ei opi opetettavaa asiaa.

 

Eivät ne opinnot vaikeita ole. Jos yhtään osaa ajatella ja hieman vaivautuu lukemaan, huomaa että tenttiarvostelukin on usein epämotivoivan löysä. Kun vaatimustaso on matala, ovat monen kohdalla sen seurauksena tuloksetkin.

Opintojen kesken jääminen johtunee yleensä opiskelujen ulkopuolisista asioista.

Riippuu kyllä vahvasti siitä, mitä opiskelee. Mun kaveria ei koskaan nää lukukausien aikana, koska se ei ehdi mitään muuta kuin käydä koulussa, syödä ja opiskella myöhään iltaan/yöhön asti. Niillä tulee viime hetken töitä tai aikatauluja aikaistetaan yhtäkkiä. Saattaa joutua lukemaan monta paksua kirjaa parissa päivässä. Kirjoittaa monta esseetä ja esitelmää viikossa. Pitää lukea gradu yhesssä illassa jne.

 

Riippuu kyllä vahvasti siitä, mitä opiskelee. Mun kaveria ei koskaan nää lukukausien aikana, koska se ei ehdi mitään muuta kuin käydä koulussa, syödä ja opiskella myöhään iltaan/yöhön asti. Niillä tulee viime hetken töitä tai aikatauluja aikaistetaan yhtäkkiä. Saattaa joutua lukemaan monta paksua kirjaa parissa päivässä. Kirjoittaa monta esseetä ja esitelmää viikossa. Pitää lukea gradu yhesssä illassa jne.

Itse et taida korkeakouluopinnoista tietää mitään päätellen tuosta gradukommentista. Ystäväsi kertoo ja sinä uskot.

 

Tietotekniikan opinnot jäi aikoinaan kesken korkeakoulussa, kun aihe meni yli hilseen. Olisi se mennyt myös opistossakin, joten vaihdoin toiselle teknilliselle alalle, jossa ei tarvinnut osata ohjelmointia.

 

Vaikeintahan on päästä yliopistoon. Jos selviää pääsykokeista, niin kyllä silloin ne opinnot jollain lailla sujuvat.