Onko kellään tällainen parisuhde?

[Bella]

Minä elän tällähetkellä tallaista elämää

- Mies on loistava isä. Leikkii ja touhuaa lasten kanssa todella paljon. Kuskaa harrastuksiin, vie hiihtämään, luistelemaan ja pyöräilemään. Ulkoilee lasten kanssa ja lukee illalla sadut ym
- Mies auttaa kotitöissä ja on kaikin puolin "hyvä mies"
- Lapset suorastaan palvovat isäänsä

MUTTA...

- Keskinäinen keskusteluyhteys on jotenkin kadoksissa. Puhumme lapsiin liittyvistä asioista mutta emme juurikaan mistään muusta.
- Arvostan ja rakastankin miestä platonisella tasolla, mutta kaikki romanttinen rakkaus ja intohimo on suhteesta kadonnut
- Hellyys puuttuu suhteestamme. "Annan" miehen rakastella kerran viikossa, koska se ikäänkuin "kuuluu asiaan" mutta en itse nauti siitä lainkaan. Muulloin emme juurikaan koske toisiimme.

Mitä pitäisi tehdä?
Unohdanko omat tarpeeni ja tyydyn olemaan pelkkä äiti vai revinkö perheemme rikki ja lähden etsimään suhdetta jossa voisin olla myös nainen?

 

[v]

Ehdotan että alatte yhdessä miehesi kanssa korjaamaan omaa suhdettanne parisuhdeterapeutilla tms.

 

[kk]

Kahdenkeskistä aikaa ja sassiin.

 

[vieras]

Samaisesta aiheesta jo yksi pitkä ketju.

 

[Aurora]

Ehdotan että alatte yhdessä miehesi kanssa korjaamaan omaa suhdettanne parisuhdeterapeutilla tms.

Peesi tälle. Älä ihmeessä anna tilanteen vain ajautua johonkin. Rakkaus on tahdon asia, ja sen eteen kannattaan tehdä töitä. Kipinän voi saada takaisin, mutta ei sitä kukaan sulle valmiiksi taio. Tilanne on aika tuttu monille "ruuhkavuosia" eläville, mutta ratkaisun avaimet on teidän omissa käsissä. Kahdenkeskisen ajan järjestäminen on ensimmäinen askel.

 

[vieras]

Juu, tuossa toinen vastaava ketju pyörii. Eli monella on juuri tuota, vielä kun joku keksii hyvän ratkaisun.

 

[Bella]

Ehdotan että alatte yhdessä miehesi kanssa korjaamaan omaa suhdettanne parisuhdeterapeutilla tms.

Peesi tälle. Älä ihmeessä anna tilanteen vain ajautua johonkin. Rakkaus on tahdon asia, ja sen eteen kannattaan tehdä töitä. Kipinän voi saada takaisin, mutta ei sitä kukaan sulle valmiiksi taio. Tilanne on aika tuttu monille "ruuhkavuosia" eläville, mutta ratkaisun avaimet on teidän omissa käsissä. Kahdenkeskisen ajan järjestäminen on ensimmäinen askel.

Niinpä... Kyllä mä ihan oikeasti tahdon rakastaa. En missään nimessä halua rikkoa tätä hienoa perhettä. Ja mä rakastankin... mutta platonisesti. Mulla on oikeasti tosi hyvä mies.

Mutta miten sen intohimon saa takaisin? Siihen kaipaisin ihan oikeasti vinkkejä. Kun tällä hetkellä miehen suudelmat melkein "inhottaa".

Ja kahdenkeskistä aikaa on aika vaikea taikoa, kun täällä samassa kaupungissa ei asu ketään sukulaisia eikä mies halua jättää lapsia hoitoon vieraalle. Ja ainakaan mikään pidempi kahden keskinen aika ei onnistu kun edelleen imetän tuota nuorimmaista 11 kk ikäistä.

 

[vieras]

Mihin alunperin rakastuit miehessäsi? Mitä teitte suhteen alkuaikoina jne? Joskus kadonnut intohimo voi löytyä vanhijen aikojen kautta, tehkää jotakin mitä teitte kun olitte kovasti rakastuneita, ja testatkaa miltä se tuntuu. Voisiko joku lukko aueta sitä kautta?

 

[juuh]

Voi kulta pieni, toi on sitä kuuluisaa arkea ja pitkän suhteen "ongelmia", joissa se kestävyys punnitaan.
Teillä on ilmeisesti hyvä perhe-elämä, joten älä ihmeessä lähde sitä rikkomaan keväthuuman iskiessä.
Ottakaa yhteistä aikaa, ilman lapsia. Lähtekää romanttiselle lomalle. Osta uusia alusvaatteita. Viekottele miehesi, halua haluta!

 

[Aurora]

Mitäs jos juttelisit miehesi kanssa tunteistasi? Vai oletko jo sen tehnytkin? Jos mies tietäisi tunteistasi (edes osan ), voisi hän ymmärtää, että nyt todella kannattaa jättää ne lapset muille hoitoon ja lähteä vaimon kanssa viettämään esim. kahdestaan viikonloppua. Jos teillä on jossain muualla vaikka sukua, jotka voisivat hoitaa lapsia esim. la-aamusta su-iltapäivään, viekää lapset hoitoon ja jatkakaa vaikka hotelliin tai jonnekin mökille tms. kahdestaan. Tehkää asioita, joita teitte yhdessä ennen kuin lapset syntyivät. Mihin miehessäsi rakastuit? Millaisissa tilanteissa tapasitte siinä vaiheessa? Voisiko tuollainen "trip down the memory lane" herätellä tunteita uudelleen?

Arkipäivän pyörityksessä noin käy monelle, itselläni on ollut samanlaisia tunteita, kun tuntuu että koko ajan on kiire - töissä ja kotona, ja aikaa itselle tai parisuhteelle ei juuri ole. Ja jos vielä soppaan lisätään väsymys, jos ei saa nukkua ja levätä tarpeeksi, ei intohimoa kyllä näy... Tiedän, mille sinusta tuntuu - me aloimme työstää asiaa yhdessä, kun otin miehen kanssa puheeksi, etten halua meidän suhteemme haalistuvan ja laimentuvan, ja vuosien mittaan lakkaavan olemasta. Yksi kahdenkeskinen viikonloppu ei varmasti taivasta aukaise, mutta entä jos siitä tulisi teille esim. vuosittainen perinne, ja sitten välillä, sopivin väliajoin, esim. 2-4 krt vuodessa kävisitte leffassa, syömässä jne. ihan kaksin. Noihin iltoihin hoitoapua saa vaikka MLL:ltä, ja eihän sen ole pakko olla ilta, myös esim. iltapäivisin viikonloppuina voi tehdä tuollaista. Kahdenkeskisestä ajasta paljon puhutaan, mutta mun kokemuksen mukaan se ei ole tyhjää puhetta, vaan ihan oikeasti tärkeä juttu, jota molemmat odottavat. Sen hetken olemme toisillemme muutakin kuin rakkaiden lastemme äiti ja isä, ja noiden hetkien avulla jaksamme arjen pyöritystä.

Jaksamista sinulle ja miehellesi, toivottavasti jaksat tarttua asiaan ja miehesi ymmärtää asian tärkeyden. Näiden asioiden kanssa ei kannata luovuttaa, tsemppiä!

 

[vieras]

Hellyyttä lisää. Aloita vaikka siitä että kerran päivässä sipaiset miehen tukkaa. Kohta siitä tulee tapa, ja kun ei-seksuaalinen koskettelu välillänne lisääntyy, niin se kadonnut yhteyskin pikku hiljaa palaa. Se tunne, että kuulutte yhteen. Jopa keskusteluyhteyden voi saada takaisin noiden pikku kosketusten avulla, ne kertovat sanattomasti että puoliso on tärkeä ja rakas. Aluksi koskeminen ei välttämättä tunnu luontevalle, kun yhteys on kateissa, mutta kannattaa silti yrittää. Joskus se on kauhean pienestä kiinni.