Onko kellään täällä ollut tai on tällä hetkellä miehenä erittäin mustasukkainen mies?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja foof
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

foof

Vieras
Miten mustasukkaisuus ilmeni? Osaatteko kertoa mistä johtui? Haitteko apua miehen mustasukkaisuuteen ja auttoiko? Vai erositteko?
Olisin kiinnostunut kuulemaan tälläisistä kokemuksista jos jollain on. Itselläni nimittäin on ja olen väsynyt ja olisin halukas kuulemaan onko mitään toivoa parantua sairaalloisesta mustasukkaisuudesta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja foof:
Miten mustasukkaisuus ilmeni? Osaatteko kertoa mistä johtui? Haitteko apua miehen mustasukkaisuuteen ja auttoiko? Vai erositteko?
Olisin kiinnostunut kuulemaan tälläisistä kokemuksista jos jollain on. Itselläni nimittäin on ja olen väsynyt ja olisin halukas kuulemaan onko mitään toivoa parantua sairaalloisesta mustasukkaisuudesta?

Hei,

Minulla ei ole mustasukkaisesta miehestä omaa kokemusta, mutta sen tiedän muuta kautta, että sairaalloinen mustasukkaisuus EI parane itsestään. Asiaan auttaa terapia, mutta se taas vaatii että mies itse jollain tasolla ymmärtää että hänen mustasukkaiset tunteensa eivät ole enää normaalimitoissa.

Eli valitettavasti odottelemalla ajan kulumista ei sairaalloisen mustasukkainen ihminen muutu miksikään.
 
Mulla oli. Jos olin vaikka kauppaan lähdössä, tuli valittaan että miksi oon lakannu kynnet. Jos erehdyin jossain katselemaan ympärilleni, kyttäsin muita miehiä. Aina olisi pitänyt kulkea katse maassa. Ja kaikkea muuta aivan käsittämätöntä.. :headwall:
 
jos töistä ei päässyt lähtemään vuorolistan mukaan tuli aina huudot ketä oot panemassa, vaikka meni töissä vain 10 min pitkäksi. ei saanut pukeutua avonaisiin paitoihin. puhelin tarkastetaan, sieltä poistetaan numeroita jotkaei miellyttänyt miestä. en saanut käydä ystävieni kanssa ulkona... yms.. ja kuu erosin!
 
olemme hankkineet apua ja ollaan aloittamassa terapiat, mietinkin että voiko sellainenkin parantua terapialla? vähän epäilen mutta toivon ainakin.

Lisää kokemuksia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätäni särkee:
puhelin tarkistetaan joka päivä,kaikki tieto tulee antaa etukäteen mihin mennään,mitä tehdään,kenen kanssa ym.ym.ym

joo justiin tällasta ja sitten jos olen jossain,esim viimeksi laivalla työporukalla niin tekstaria pukkaa.kysymykset tyyliin" mitä teet,kenen kanssa,miksi se on siellä (meispuolinen työkaveri),keitä oli hytissä jne"
 
Mulla oli. En päässyt mihinkään ilman häntä tai lasta. Korkeintaan vanhemmilleni ja silloinkin hän soitteli puolen tunnin välein. Hän omi kaikki rahat, mulla ei ollut edes omaa pankkikorttia olin rahallisesti siis täysin hänen armoillaan. Tutki puhelimen. Jos olin lähdössä lapsen kanssa vaikka kävelylle tarkisti olinko laittanut meikkiä/hajuvettä. Kukaan ei saanut katsoakaan minuun päin tai heti luuli, että oli jotain peliä meneillään ja monesti sain turpaani jos joku osoitti kiinnostusta minua kohtaan... KOskaan en pettänyt, mutta eron jälkeen kuulin, että mies itse oli pettäjä.
 
isällä on mustasukkainen vaimo... isällä oli mahatauti ja oli läääkärissä hakemassa sairasloma lappua, tää vaimo paukkas huoneeseen mukaan, sanoen et hän tulee katsomaan ettei siitä lääkäristä tule uutta emäntää sullle... aika sairasta..
 
Elämäni ehkä suurimmat ja kummallisimmat traumat johtuvat siitä, että isäni oli sairaalloisen mustasukkainen ja kännissä äkkipikainen ja väkivaltainen. Jo hyvin pieni lapsi vaistoaa äidin pelon, epätoivon ja väsymyksen ja vanhempiensa avioliiton omituisuuden. Sellaista lapsuutta väkivaltapuuskien, lepytyslepertelyn ja näiden jatkuvan aallokon keskellä en soisi kenellekään, eli jos sinulla on lapsia, niin muista, että olet vastuussa heidän perusturvallisuutensa synnystä. Aikuisena sen kasvattamiseen menee niin tuskaisan kauan.

Olin 8, kun ehdotin ensimmäisen kerran vanhemmilleni eroamista. Olin 28 kun he viimein tajusivat erota. Mustasukkaisuus opn jatkunut isäni uudemmiskin suhteissa, ja rehellisesti sanottuna en ole kuullut sellaisia mustasukkaisuudesta paramenis -kertomuksia
 
Lisään vielä etten saanut tavata kavereitani, eivätkä he saaneet käydä meillä. Lopulta mies ei päästänyt edes omia kavereitaan käymään, etten vain näe liian läheltä muita miehiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jätittekö sitten miehen tämän takia vai onko kukaan teistä hakenut apua?

me ollaan vielä yhdessä.
monesti miehelle räjähdän ja hän kääntää marttyyrivaiheen päälle,kääntää asian päälaelleen ja sitten minä olen tehnyt väärin jne.
apua on haettava tai tehtävä se eropäätös,ei tällaista jaksa.
 
meillä myös suhde on ihan kakkaa näin lievästi sanottuna! mies epäili kerran kun olin viimeisilläni raskaana ja koiraa ulkoiluttamassa että petän häntä, tai jos olen koneella kauan niin petän häntä jne... tunnen olevani vanki omassa kodissani, en saa päättää mistään. En saa käydä missään ystävieni kanssa, tai ehkä shoppailemassa mutta silloinkin mies miettii että onko mulla jotain miesseuraa sielä...
eli en ole käynyt viihteellä kertaakaan kun aloimme seurustella, ja kohta meillä tulee kolme vuotta...
tämä mustasukkaisuus on niin pahaa luokkaa että mietin mitä tehdä! apua on haettu, nyt vaan pitäs mies saada sinne...
luulen että eroamme mutta yritän ainakin kaikkeni saada tämän toimimaan!
 

Yhteistyössä