Kävin pitkästä aikaa ystävien kanssa kahvilla ja tuntui että ikävä tuli niin heti. Tyttö on reilun vuoden ja viihtyy enemmän kuin hyvin isänsä kanssa. Mies kannustaa minua ottamaan omaa aikaa kodin ulkopuolella. Minulla on hauskaa ystävien kanssa, mutta aina jossain vaiheessa tulee melkein paniikki siitä että pitäisi olla lapsen luona. Soitan silloin kotiin ja kuulen miten hyvin kaikki on ja miten kivaa heillä on, mutta silti... Lapsi syntyi hieman ennenaikaisesti ja raskaus oli vaikea, varmaan vaikuttavat osaltaan siihen että on niin vaikeaa jättää lasta hetkeksikään. Mutta pakkohan tässä olisi ryhdistäytyä ja lapsellekin tekee tosi hyvää olla välillä muiden kuin äidin kanssa, mutta silti... Onko kellään ollut samaa tilannetta, kuinka olette päässeet liiallisen ikävän ja syyllisyyden tunteesta eroon? :ashamed: