onko kellään muulla äidillä todettu "yleinen ahdistuneisuushäiriö"?

[tyttöjen äiti]

Minulla todettiin toissapäivänä yleinen ahdistuneisuushäiriö ja sain lääkityksen ja terapiakin aloitetaan. Jos jollain muulla on sama sairaus, niin haluaisin kysyä paria juttua. Kuinka kauan lääkkeitä joutuu käyttämään? Helpottivatko psykosomaattiset oireet lääkityksen ja terapian kautta? Miltä diagnoosin saaminen tuntui? Voiko tästä taudista päästä kokonaan eroon ikinä?

 

[jarppaus]

mä taas olisin kiinnostunut tietämään mitä ne oireet on kun epäilen minulla olevan!!??

 

[jarppaus]

huhuu...voitko kertoa mitä siinä on oireita.minua ahdistaa se kun kokoajan mietin onko minulla se.... :O kiitos jos laitat!!

 

[tyttöjen äiti]

tarkotin siis yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. No mulla....tihentynyt pissallakäynti (SIIS IHAN JATKUVAA VESSASSA RAMPPAAMISTA), omituisia niska- ja päänsärkyjä, lihasjännitystä, vatsakipuja, huimausta, oksettamisen tuntumista, joskus ripulia ilman mitään fyysistä sairautta. Sitten pahimpina oireina kokonaisvaltainen pahan olon tunne (en kuitenkaan tunnista mistä johtuu, tai syytä). Tämä tunne on jotenkin joka puolella ruumiissa. Tai sitten palan tunne kurkussa ja lopulta kuristumisen tunne. Joskus hetkittäin valtaa sellainen paniikkikohtauksen tapainen (en kestä enää ympäristön mitään ärsykkeitä), vaan minun on mentävä johonkin yksin ja peitettävä korvat.
Mulla on täydellisyyteen pyrkivä persoonallisuus ja en hyväksy itsessäni virheitä. Vaikea on myös hahmottaa tai pitää omia rajoja, eli autan ja järjestelen koko ajan muiden asioita. Minulla on useita lapsuuden traumoja ja alkoholistivanhemmat. no tässä lyhykäisyydessään.

 

[tyttöjen äiti]

jos haluat tarkennusta, niin kysy jotain, mitä haluat...

 

[no melkein]

Mulle ei ihan tuota diangoosia annettu, mutta sinnepäin, se oli joku akuutti stressireaktion kaltainen dg.
Lääkitystä siihen ei tarvittuu eikä oikein hoitoa muutakaan, kuin että "pitäisi mennä juttelemaan näistä asioista" ja plaaplaa. Diagnoosin teki yksityispuolen varsin kallis psykiatri.
Syy tuohon diagnoosiin ja oireisiin: olin ahdistunut, kertaisn tapahtunutta, puhuin siitä tapahtuneesta koko ajan, jne jne.. syy siihen oli se, että oli kamalan väsynyt perhetilanteeseeni ja itkin kertaheitolla kaiken neuvolassa, ja vaikken kertaakaan valittanut lapsiani, ja vaikka sanoin, että lapsilla on aina kaikki hyvin, neuvola teki lastensuojeluilmoituksen ja latasi ilmoitukseen semmosta tekstiä, että se oli valhetta,. esim. neuvola väitti minun sanoneen että olisin uhannut vahingoittaa lapsia, vaikka päinvastoin sanoin, etten koskaan..
No. Olin viikon päivät tarkkailun alla sillä uhalla, että jos lähden lasteni kanssa pois, lapset otetaan huostaan. Lapsia ei annettu edes miehelle / isälle. siis jos ajatus oli, että minä sekoan ja vahingoitan lapsia, lapset olisi voineet mennä isälleen eli miehelleni jonka kanssa asumme ja elämme yhdessä perheenä, ei, ja jos ajatus oli että minä olen niin uupunut etten jaksa lasteni kanssa, niin sitten ratkaisu on, että olen tarkkailun alla yksin ilman kenenkään tukea tai apua hoitamassa lapsiani, ahtaissa tiloissa poissa kotoa, missä lapsetkin reagoivat ja ahdistuivat. Ja jos olisin siis lähtenyt kotiin lasten kanssa, missä mies olisi ollut apuna, olisi lapset haettu poliisivoimin ja viety pikaisella huostaanottomääräyksellä lastenkotiin.

Tilanne oli järkyttävä. Tuo aika oli ahdistava ja ja järkyttävä.

Kun pääsimme kotiin, lapset itkivät öisin ja halusivat tarkistaa, että olen paikalla. takertuivat lahkeeseen, itkivät vessan oven takana, en voinut kadota heidän näkyvistään koska pelkäsivät että menettävät minut. Vaikke niin pienille kerrottukaan mistä on kysymys.

Meni kuukauiden päivät että rauhoittuivat. Tuosta on kulunut tosi kauan, silti muistan sen vieläkin.

 

[tyttöjen äiti]

kaikista kamalinta on ehkä se, kun paha olo ikäänkuin väijyy ja tiedän sen tulevan. omituista on se, että kysymyksessä on mun oma tunne, mutta se tuntuu tulevan itseni ulkopuolelta. Osa tunteista tulee sitten suoraan fyysisinä oireina, ilman mitään varoitusta. Tämä johtuu psykiatrin mukaan siitä, että olen liian kauan poissulkenut omia tunteitani ja nyt ne eivät tule enää normaaleina vaan ovat muuttuneet fyysisiksi. Tämä on ollut jonkinlainen selviytymiskeino ja nyt se alkaa tuhoamaan minua sisältäpäin.

 

[tyttöjen äiti]

Mulle ei ihan tuota diangoosia annettu, mutta sinnepäin, se oli joku akuutti stressireaktion kaltainen dg.
Lääkitystä siihen ei tarvittuu eikä oikein hoitoa muutakaan, kuin että "pitäisi mennä juttelemaan näistä asioista" ja plaaplaa. Diagnoosin teki yksityispuolen varsin kallis psykiatri.
Syy tuohon diagnoosiin ja oireisiin: olin ahdistunut, kertaisn tapahtunutta, puhuin siitä tapahtuneesta koko ajan, jne jne.. syy siihen oli se, että oli kamalan väsynyt perhetilanteeseeni ja itkin kertaheitolla kaiken neuvolassa, ja vaikken kertaakaan valittanut lapsiani, ja vaikka sanoin, että lapsilla on aina kaikki hyvin, neuvola teki lastensuojeluilmoituksen ja latasi ilmoitukseen semmosta tekstiä, että se oli valhetta,. esim. neuvola väitti minun sanoneen että olisin uhannut vahingoittaa lapsia, vaikka päinvastoin sanoin, etten koskaan..
No. Olin viikon päivät tarkkailun alla sillä uhalla, että jos lähden lasteni kanssa pois, lapset otetaan huostaan. Lapsia ei annettu edes miehelle / isälle. siis jos ajatus oli, että minä sekoan ja vahingoitan lapsia, lapset olisi voineet mennä isälleen eli miehelleni jonka kanssa asumme ja elämme yhdessä perheenä, ei, ja jos ajatus oli että minä olen niin uupunut etten jaksa lasteni kanssa, niin sitten ratkaisu on, että olen tarkkailun alla yksin ilman kenenkään tukea tai apua hoitamassa lapsiani, ahtaissa tiloissa poissa kotoa, missä lapsetkin reagoivat ja ahdistuivat. Ja jos olisin siis lähtenyt kotiin lasten kanssa, missä mies olisi ollut apuna, olisi lapset haettu poliisivoimin ja viety pikaisella huostaanottomääräyksellä lastenkotiin.

Tilanne oli järkyttävä. Tuo aika oli ahdistava ja ja järkyttävä.

Kun pääsimme kotiin, lapset itkivät öisin ja halusivat tarkistaa, että olen paikalla. takertuivat lahkeeseen, itkivät vessan oven takana, en voinut kadota heidän näkyvistään koska pelkäsivät että menettävät minut. Vaikke niin pienille kerrottukaan mistä on kysymys.

Meni kuukauiden päivät että rauhoittuivat. Tuosta on kulunut tosi kauan, silti muistan sen vieläkin.

Toi on kyllä tosi järkyttävää. Ja sitten olen kuullut, että joskus just sossussakin kuulopuheiden perusteella asiat muuttuu, kun ne välitetään useamman kautta ja jutut paisuu. välillä tuntuu, ettei nillä ole mitään ammattitaitoa. Meille kävi vähän samantapainen juttu (mut siis paljon lievempi). Vuosi sitten käytiin miehen kanssa perheterapiassa ja terapeutti ehdotti, että jos sos. toimistosta sais perhetyöntekijän siksi aikaa lapsenvahdiksi, kun ollaan terapiassa, ettei tarvi kaikille sukulaisille(lapsenlikoille) selvittää missä ollaan.
No se terapeutti sit oli pyytän sitä perhetyöntekijää meille. Mut joku nuija oli ymmärtän asian väärin ja ne tulikin meille vaan siksi, että muka oli tehty lastensuojeluilmoitus. Vähänkö olin järkyttyn kun selvis, että mikä moka oli sattun. Sit ne oli vaan omassa päässään kuvitelleet, että lapset on vaarassa ja että mä olen jossain vakavassa depressiossa.
Kun ne tuli, niin olivat sit ihmeissään, kun meillä oli siistiä ja lapset oli kunnossa ja just oltiin syömässä. Se sossutäti yritti pyytää meidän keskimmäistä tyttöä syliinsä, mutta tyttö säikähti (tottakai kun vieras outo täti pyytelee heti syliin). No sit täti vaan sano "no hyvä ettet ihan vieraan syliin istukaan". Silloin tajusin, että se testas lapsia.
Meidän terapeutti oli kauheen järkyttynyt, että tilanne oli siellä tulkittu niin väärin, koska he eivät ollet missään nimessä tehneet mitään lastensuojeluilmoitusta. SOittivat sit sille sossunaiselle uudestaan, että ottavat kaikki mahdolliset merkinnät sieltä pois, ettei mitään ilmotusta todella ole sieltä tehty. Mut vieläkin on pahat muistot siitä.

 

[tyttöjen äiti]

äsken unohdin mainita oireistosta vielä unettomuuden (unihäiriö) ja ajoittain kamala väsymys.

 

[no melkein]

Ei ne sieltä mitään POISTA! kaikki mitä on kirjattu, on ja pysyy! he tekevät vain toiset tai uudet merkinnät.
Mutta kun esim. rikos vanhenee, menetetyt luottotiedot nollautuu rekisteriin, nämä lastensuojelun puolella olevat ilmoitukset eivät poistu eivätkä vanhene ja ne voidaan kaivaa esille ihan milloin vain.
Järkyttävää on se, että neuvolasta kerrottiin lastensuohjelulle kaikenlaista, mutta neuvolatiedostoihin kirjattiin se totuus, koska virallisiin asiakirjoihin ei voi ladella sellaista, mikä ei ole totta.
Esim. lastensuojeluun sanottiin, että olen psykoosissa. Neuvolapapereissa lukee selkeästi: ei ole psykoottinen.
Lastensuojeluun kerrottiin, että aion vahingoittaa lapsia. Nla-papereihin kirjattiin sitten se, mitä olen sanonutkin.

Tehtiin meillekin tottakai lastensuojelun tarkastuskäyunnit ja he olivat ihmeissään. neuvolan kertoma ja minun kertoma oli ihan kaukana toisistaan. Yleensä näin ei ole, vaan esim äiti sanoo, että no oli se totta, mutta nyt ei ollut missään kohtaan näin.

Ja edelleen, kun mies osallistui arkeen ja lastenhoitoon ja koti oli siisti ja lapset hoidettuja, mutta lastensuojelun oli tosi vaikea myöntää että me emme todellakaan tarvitse mitään lastenhoidollista tai arjen tukea. Että se oli vain ryöpsähdys, kun raskaan tilanteen ja raskaan ajanjakson päätteeksi purin tuntoni neuvolassa - väärille ihmisille siis.