Onko kaikki täällä köyhiä? Köyhyyden syy?

emme ole köyhiä, mutta emme rikkaita, niin kuin monet ajattelee täällä ja se on tyhmä, tuloja meillä yhteensä minimi 7000kk, laskuja 2000-4000, mitä enemmän tuloja siitä enemmän laskuja

Jos tuntuu ettei noilla tuloilla rahat tahdo riittää, niin sitten harvemmin remontteja uuteen taloon, vähemmän shoppailua ja säästeliäisempää tyyliä tehdä ruokaostoksia.

Jos mulla nelihenkisen perheen tuloina olis minimissään 7000€ kuukaudessa niin kyllä rahat riittäis vallan mainiosti. Säästöön menis todella mukavasti rahaa.

 

Kenelle on hyötyä näistä köyhyyden/köyhien päivittelyy keskittyvistä ketjuista? Enemmän hyötyä on noista konkreettisista ohjeista, miten esim. 20 eurolla perheen ruokaostokset hoidetaan. Käytännön vinkkejä taloudenhoitoon ja kotitalouden budjetointiin kyselin joskus ja sain hyviä vastauksia, niitä voi kertoa lisääkin. Kotitalouden budjetti ...raha-asioista taas

 

Jos tuntuu ettei noilla tuloilla rahat tahdo riittää, niin sitten harvemmin remontteja uuteen taloon, vähemmän shoppailua ja säästeliäisempää tyyliä tehdä ruokaostoksia.

Jos mulla nelihenkisen perheen tuloina olis minimissään 7000€ kuukaudessa niin kyllä rahat riittäis vallan mainiosti. Säästöön menis todella mukavasti rahaa.

Minustakaan ei 7000 euron tuloilla voi sanoa olevansa köyhä. Mulla kun nettotulot on siinä 1500-2000 ja sillä pitäisi elättää 2 lasta ja itsensä sekä pari koiraa ja maksella lainat sun muut, että jos mä saisin 7000 euroa kuussa, niin siitä jäisi kyllä säästöön iso summa kuussa.

 

Jos tuntuu ettei noilla tuloilla rahat tahdo riittää, niin sitten harvemmin remontteja uuteen taloon, vähemmän shoppailua ja säästeliäisempää tyyliä tehdä ruokaostoksia.

Jos mulla nelihenkisen perheen tuloina olis minimissään 7000€ kuukaudessa niin kyllä rahat riittäis vallan mainiosti. Säästöön menis todella mukavasti rahaa.

mulla yleensä rahaa tulee rahaa menee, mut toki säästöjäkin aina on, kun ilman niitä ei voi elää, mutta pieniä säästöjä, mulla oli isoin säästö 20 000, mut se meni siihen kun avaasin verkkokauppaan ajattelin vain sijoitta johonkin ja myös säästö oli 10 000 ja laina otin vielä että saan liikkeen avattua, mut en mä näitä rahaa säälin yhtään vaan oli kiva kokemus avata jotain oma, nyt säästöissä aika pieni summa, mut jos en shoppaile niin ehkä säästän paremmin

 

[QUOTE="shihtzu";22201922]Minustakaan ei 7000 euron tuloilla voi sanoa olevansa köyhä. Mulla kun nettotulot on siinä 1500-2000 ja sillä pitäisi elättää 2 lasta ja itsensä sekä pari koiraa ja maksella lainat sun muut, että jos mä saisin 7000 euroa kuussa, niin siitä jäisi kyllä säästöön iso summa kuussa.[/QUOTE]

mut jos en tehnyt niin paljon hommia ja mieskin meillä ei olisi kans mitään, välillä tämä on rankka kun ei kotona aina ole, mut silti kannattava, kun nuoria ollaan niin jaksetaan

 

[QUOTE="shihtzu";22201922]Minustakaan ei 7000 euron tuloilla voi sanoa olevansa köyhä. Mulla kun nettotulot on siinä 1500-2000 ja sillä pitäisi elättää 2 lasta ja itsensä sekä pari koiraa ja maksella lainat sun muut, että jos mä saisin 7000 euroa kuussa, niin siitä jäisi kyllä säästöön iso summa kuussa.[/QUOTE]

ja meillä on nyt vain enää noin 2000e kuudelle ( mies ei saa enää ansiosidonnaista) Pikkuisen tekee tiukkaa, mutta harrastuksista ei luovuta ( kerran vuodessa 400e,viideltä ihmiseltä) Mun pyöräilly on halpaa.

 

meidän nettotulot kuussa on 3500-4000e vuorolisistä riippuen. kai me kuulutaan köyhiin.

 

En ole koskaan ollut köyhä, rahaton kylläkin. Köyhyys on mielentila.

 

No, jos asuisin yksin lasten kanssa, olisin köyhä ku kirkonrotta, mutta onneksi mulla on mies joka jakaa mun kanssa kulut ja muutkin :heart: olen kyllä töissä mutta mun palkalla ei makseta ku ruoka tai laskut :ashamed:

 

...No ensinnäkin olen yksinhuoltaja ja toistaiseksi vielä kotiäiti. Näillä tuilla jäisi tosin kuukaudessa vuokran jälkeen käteen n. 80e, jos en tekisi jatkuvasti kaikkea pientä keikka-duunia. Olen kulttuurialalla, sillä rakastan työtäni ja olen hyvä siinä. Käteen meillä jää kuukaudessa keskimäärin 500-600 euroa, välillä enemmän, välillä vähemmän. En mieti rahaa, enkä tuskastele sen vähyyttä. (Paitsi silloin kun tili on nollilla ja asiakas ei maksa laskujaan.) Ystäväpiirissäni lähes kaikki ovat kulttuurin tekijöitä, eikä tulojen vähyys ole mikään nolo juttu, enemmänkin normi . En koe että jäisimme paitsi mistään. En koe olevani hippi,eikä lapseni tarvitse kulkea omituisissa tai likaisissa vaatteissa, vaikka minulla onkin vahva maku ja pidän myös lastenvaate-löytöjen tekemisestä. Arvoni ovat muutenkin sellaiset, että kierrätän, teen itse, ostan käytettynä. Viimeaikoina olen muuttanut isosta asunnosta pienempään, ja useammin joudun selittämään lapselleni että "ei osteta kun ei meillä oikein ole tilaa tollaiselle" kuin että "ei osteta, ei äidillä ole rahaa." 2,5vuotiaani kyllä tajuaa hämmentävän hyvin työnteon ja rahantulon yhteyden. Onhan hän toisaalta ollut paljon mukana katsomassa kun teen työtä, ja pitää sitä hyvänä asiana. Se että äiti tekee töitä, tarkoittaa hänelle sitä, että voidaan ehkä ensiviikolla ostaa se lego-auto josta on haaveiltu. Hän myös uskoo että kaikki ihmiset tekvät työkseen sitä mistä pitävät eniten, minkä ajatusmallin tuon ikäiselle vielä suonkin. Elämä on myös täynnä kaikkea hauskaa, kun tuttavat järjestävät kokoajan lasten tapahtumia, rock-keikkoja, nyyttäreitä jne. Teen lapsen kanssa niitä asioita, joita tekisin muutenkin. Mennään mielummin sienimetsään kuin HopLppiin, sillä itse en viihdy sen kaltaisissa paikoissa. Saa mennä noihin isänsä tai isoäitinsä kanssa. Itse toki kaipaan taloudellista turvaa. Mutta enemmän kaipaan sitä tunnetta, että teen kutsumustyötä. Tietysti kun olen vastuussa toisesta ihmisestä, olen vastuussa myös siitä että rahat riittävät. En kuitenkaan suostu luovuttamaan vielä, tämä on minun elämäni, ja minulla on oikeus toteuttaa haaveitani. Joka vuosi rahaa ja töitä on edellisvuotta enemmän. Suunta näyttää oikealta.

Köyhyyteen on monia syitä, eikä se kaikkien mielestä ole mitenkään kamalaa. Meidän elämämme on mun mielestä just nyt niin mallillaan kuin sen soisinkin olevan. Ei haittaa sekään, että töitä on horisontissa taas enemmän kuin ennen, mutta olen myös täysin rinnoin nauttinut siitä, että olen saanut vietää aikaa lapseni kanssa.

 

Olen yh ja hoitovapaalla, mutta en koe itseäni köyhäksi. Olen tähänkin asti elänyt pienituloisena, aina ollut myös työelämässä mutta en käytännössä tarvitse rahaa paljoakaan elämiseen. Ruoka, lasten vaatetus ja muut pakolliset ja vähemmän pakolliset kulut. Rahaa jää hurvitteluunkin, eikä penniä tarvitse venyttää. Jos tarvitsee, se johtuu joskus puhtaasti siitä, että itse olen shoppaillut vaikka jotain kivaa vähän ennen seuraavaa "tilipäivää". Olen tosi huono säästämään, joskus minulla on ollut tuhansia eurojakin tilillä mutta en ole osannut vaan jättää niitä sinne notkumaan. Ja tarvittaessa saan työllistettyä itseäni ja saan lisää rahaa, mutta olen tottunut pieniin tuloihin eikä se minulle ole ongelma, pienet kun ovat kulutkin.

Totta puhuen nytkin on 2 viikoksi ruokarahaa 80e mutta ajattelin, että pärjään sillä kahden lapsen kanssa vallan mainiosti kun on juuri ostettu kaappi täyteen ruokaa.