Onko kaikki 3-vuotiaat pojat näin agressiivisia?

Minua hämmästyttää viimeaikaiset kyläilymme kolmen eri ystävämme luona joilla kaikilla on noin 3-vuotiaat pojat! Minulla on saman ikäinen tyttö ja 1.5 poika jotka ihme kyllä osaavat olla oikein vieraskoreita käytökseltään, leikkivät ihan nätisti ja hieman ujostelevat tietty. Mutta näihin poikiin siis: he tönivät, lyövät, repivät hiuksista..kun kielletään niin meno vaan yltyy.. kun minä kiellän, vieraampana ihmisenä, niin nämä sylkee päälle tai käyvät lyömässä!! Ja sama on toistunut jo kolmessa paikassa joka pojalla! Ja tietenkään heidän leluihinsa ei saa koskea..Äidit eivät mielestäni ole oikein moksiskaan, kieltävät ja siinä se..Ei vaan tee mieli mennä kylään noihin paikkoihin, enkä oikein halua heitä meillekkään kun ei löydy himpun vertaa käytöstapoja..

Vastaavasti parilla ystävälläni on saman ikäisiä tyttöjä ja he leikkivät ihan nätisti uuden kaverin kanssa, tietty vähän tulee kinaa leluista, mutta sehän on ihan normaalia..

En kyllä toivois, että mun poikani tuossa iässä käyttäytyy tuolla tavalla..mistähän nuo pienet pojat oikein ammentaa tuon käytöksensä??

 

Kyllä meidän poikakin oli 3v vauhdikas, kuten on vieläkin. Kuitenkaan en ole koskaan hyväksynyt tuollaista käytöstä! Totta, että pojat leikkivät rajummin ja ihan jokaiseen tölväisyyn en ole puuttumassa, jos porukalla leikkivät eikä kenenkään satu. Mutta lyöminen, repiminen, sylkeminen (!) ehdoton ei. Silloin ollaan lähdetty pois kesken vierailun. Kerran lähdimme, kovan huudon ja itkun kanssa tietenkin, kesken mll perhekerhon. Poika huitaisi lelulla toista (voi olla puolivahinkokin), mut eipä toista kertaa koskaan tullut.
Harventaisin ainakin tuntuvasti noita vierailuja, antavatko ne sinulle jotain? Tai leikkivätkö lapsesi siellä?
Ei kaikki pojat tosiaan käyttäydy noin, jos kasvatetaan. Haluaisinpa kuulla, miten he meinavat laittaa murrosikäisille pojille rajat, jos nyt meno tuollaista..

 

Normi poikien käytös on vilkkaampaa ja riehakkaampaa kuin vastaavasti samanikäisten tyttöjen. Poikien leikeissä räiskyy ja nahistellaan, siihen kuulu pieni muotoinen voimien mittaileminen, tyttöjen leikeissä on enemmän vuorovaikutusta ja yhdessä asioista sopimista. Kaikki tämä kuuluu asiaan, mutta..
tuollainen kuvailemasi käytös ei kuulu edes vilkkaamman pojan normi käytökseen, tai ei ainakaan saisi kuulua! Vanhempien tehtävä on asettaa rajat, mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei! Lyöminen, sylkeminen ei niihin kulu, missään muodossa, missään tilanteessa. Osittain pojat tekevät tuota varmasti siksi ettei heillä rajoja ole, ja vanhempien testaus kuuluu asiaan. Vika on siis taas jälleen kerran vanhemmissa, jotka eivät huolehdi lapsensa turvallisesta kasvusta.

Ja kysymykseesi: ei, kaikki pojat eivät ole tuollaisia. Oma 4v osaa käyttäytyä, eikä ikimaailmassa sylkisi, repisi tai löisi ketään. Ja jos niin sattuisi tapahtumaan, niin siihen puututtaisiin välittömästi ja tehtäisiin loppu. Ja kyllä, oma poikana tottelee vieraita ihmisiä, ja pitääkin totella. Aikuinen on AINA lapsen yläpuolella ja hän tietää sen. Sanoo itsekin: "lapsi ei voi olla kuin aikuinen", millä tarkoittaa että aikuisia on toteltava. Totta kai, kyllä meilläkin rajoja testataan ja varsinkin nyt kun pikku sisko on kohta 1v, niin tuntuu ettei mitään muuta ehdi kuin kieltää ja ojentaa isompaa, varsinkin pienemmän kiusaamisesta. Mutta mitään tuollaista ei meilläkään silti tapahdu.

Itsellänikin on kaverilla lapsi, joka toimii ihan kuin nuo kuvailemasi pojat. Hänenkään äiti ei poikaa kuriin saa, ei edes yritä. Ihan kiva poika on, ja kovasti pitävät toisistaan nuo meidän pojat, mutta.. eipä paljon haluta antaa oman lapsen nähdä esimerkkiä, joka on sieltä toisesta ääripäästä. Ja kun yksi villitsee toista, niin.. Vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen kun eivät ojenna ja aseta selviä rajoja toiminnan suhteen. a näitä on nykypäivänä paljon!

 

Mulla kohta 4v. poika, eikä hän ainakaan käyttäydy tuolla tavalla kuin Ninskuliina kuvasi, eikä kyllä tuollaista käytöstä suvaitsisi. Minä itse tekisin niin, että sanoisin suoraan poikien äideille, että me ei tulla teille ettekä te meille ennen kuin laitat lapsesi kuriin. Kyllä varmaan löytyy muita leikkikavereita, jos ei osata kunnolla olla. Ei mun mielestä ole myöstään sun lapsille oikein, että kaverit käyttäytyy tolla tavalla ja lapset kyllä tyytyvät siihen, jos sanot, että etsitään kivemmat kaverit. Tietenkin 3v. on jo haasteellisempi laittaa kuriin kuin 2v., jolloin rajojen laittaminen olisi viimeistään pitänyt aloittaa, mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää, myös lastenkasvatuksessa.

 

Meillä on pojat 4,5v, 3v ja 1,5v ja kyllä tuo meidän kolmevuotiaamme juuri nyt, kun uhman on pukannut päälle niin on aikamoisen raju. En minäkään yllämainittua käytöstä hyväksy ja puutun siihen koko ajan, sillä hän on heti kyllä tönimässä ja lyömässä ja nipistelemässä ellei hänelle osoiteta mielekästä tekemistä ja selkeitä rajoja. Hänkään ei antaisi toisten koskea leluihin, joilla on leikkimässä, mutta luonnollisesti tässä perheessä joutuu jakamaan ja tätä opetellaan myös vieraiden läsnäollessa. Eli meillä ainakin on yksi rasavilli, jonka toimiin on jatkuvasti puututtava ja tekemistä ohjattava. Mutta tosiaan yllämainitunlaista käyttäytymistä ei meilläkään suvaita. Täytyy kyllä myöntää, että veljesten ollessa keskenään en puutu tilanteisiin niin herkästi kuin silloin, kun on vieraat kyseessä.

 

Mulla on 2 poikaa ja 2 tyttöä, ja pojat on riehakkaampia, mutta lapsissakin on eroa, vanhin poika oli ihan kamala ja nuorempi oli rauhallisempi, tytöt taas, vanhempi suht rauhallinen ja nuorempi todella helppo. Lapset nyt pojat 14v ja 10v, tytöt 16v ja 3v10kk.

 

Mulla kohta kolme vuotias poika ja käyttäytyy välillä just tuolla tavalla. Kun kiellän meno yltyy, ja sitten otan syliotteeseen rauhoittumaan. Välillä meno rauhoittuu sylissä, joskus voi alkaa taas alusta. Yritän pitää rajat ja tietenkin puutun jos sylkee lyö vetää tukasta tms. Mutta joskus tuntuu et millä ihmeellä sais pojan kuriin kun kohta menee ja tekee taas??? Viemällä tietenkin pois tilanteesta, ottamalla syliin, kiinnittämällä huomion jonnekkin muualle, mut osaatteko sanoa milloinkahan tuollainen käytös mahtaa loppua?? vai loppuuko koskaan :headwall: :headwall: Ja jos on neuvoja otan ne kiitollisena vastaan...

 

Mulla kohta kolme vuotias poika ja käyttäytyy välillä just tuolla tavalla. Kun kiellän meno yltyy, ja sitten otan syliotteeseen rauhoittumaan. Välillä meno rauhoittuu sylissä, joskus voi alkaa taas alusta. Yritän pitää rajat ja tietenkin puutun jos sylkee lyö vetää tukasta tms. Mutta joskus tuntuu et millä ihmeellä sais pojan kuriin kun kohta menee ja tekee taas??? Viemällä tietenkin pois tilanteesta, ottamalla syliin, kiinnittämällä huomion jonnekkin muualle, mut osaatteko sanoa milloinkahan tuollainen käytös mahtaa loppua?? vai loppuuko koskaan :headwall: :headwall: Ja jos on neuvoja otan ne kiitollisena vastaan...

Samaa kyselisin minäkin. Meillä 3,5-v poika on kunnon uhmaiässä. Meillä alkaa olla keinot vähissä. Tuntuu,että mikään ei auta. Poika saattaa joskus olla pitkän aikaa käyttäytyä todella moittettomasti, mutta sitten kun se piru iskee niin se iskee. Kaupassakin saattaa mennä aluksi ihan hyvin, mutta lopputulos saattaa olla se että poika on sielläkin karannut johonkin juoksujalkaa. Välillä tuntuu,että käsiraudoissako sitä pitää maailmalla ulkoiluttaa,kun ei siihen voi yhtään luottaa. Millä te muut saatte lapsenne kuriin?

 

Lisään vielä kun luin tuota omaa aloitustani, että ei meidän muksut tosiaankaan kotona esimerkiksi keskenään ole lainkaan noin säyseitä vaan keskenään nahistelevat ja koko ajan täytyy puuttua, kun pienempään sattuu..mutta kyllä sen verran vierastavat, että osaavat (tai ainakin tähän mennessä) jotenkin käyttäytyä, kunhan ei ole nälkä tai väsy..

Eniten kait tässä huolettaa, että kuinka selittää omille lapsille, että tuo on väärin, jos kerran muutkin toimivat niin.. Jotenkin jotkut vanhemmista ovat ensinnäkin niin sokeita oman lapsen käytökselle, etteivät ymmärrä ehkä ajoissa siihen puuttua (?) tavallaan, että "kyllähän poikien kuuluukin"..mutta mun mielestä myös poikien pitää osata käyttäytyä ja voimien mittailu voi myös kuulua tyttöjen leikkiin (ainakin itse taistelin naapurin pojan kanssa vähän väliä pienenä..) Pointtini, että pojille samanlaiset rajat kuin tytöillekkin, vaikka leikki villinpää olisikin, ei sen tarvi kellekkään tehdä kipeää!

Mut jos tilanne on tuo, niin kuinka siihen pitäisi kasvattajan näkökulmasta puuttua???

 

Kyllä meilläkin on tilanteita että uhmis osaakin käyttäytyä, mutta sit todellakin kun se uhmispiru iskee, niin silloin tuntuu et keinot on vähissä. Eniten tietenkin äidille uhitellaan ja kieltoa uhmataan.
Ja olen samaa mieltä et rajat ja kiellot täytyy olla, hyvät tavat yritän opettaa pojalleni -helpommin sanottu kuin tehty :headwall: ja herranen aika ei leikki saa kehenkään sattua!
Siitä pidän kiinni ja kun sit tulee näitä kupsauksia niin pistän pojan pyytämään anteeksi.
Mutta raskasta on uhmiksen kasvattaminen, ja olen kyllä huomannut et itse en uskalla yhtään kylässä tai jos meillä on kylässä lapsia jättää poikaa valvomatta. On se sen verran vielä "aivoton".....

 

Ei kaikki ole Meillä on poika kohta 4 ja uhmaa kyllä löytyy ja kokeilee rajojaan, mutta kielto on kielto ja sen kyllä uskoo (joskus heti joskus hetken päästä) Jos meillä on joku kylässä niin Niko kyllä ei mielellään anna leikkiä omilla leluillaan, mutta selitän aina, että antaa kaverille kans leluja kun ne on erilaisia kun kaverin kotona ja poika kerkiää kyllä niillä leikkiä kun vieraat lähtevät. Minulla taas on tuollaisia kuvailemisiasi (onko tuo edes oikea sana ) kokemuksia kavereiden tyttö lapsista. Minun kavereilla ei ole kuin yhdellä poikia (no nekin on kyllä varmaan aika villeimmästä päästä :kieh: ) Tytöt ketä leikkii meidän pojan kanssa ovat 3-6 vuotiaita ja 2 noin 3- vuotiasta tyttöö repii tukasta, puree, vie tavarat kädestä ym. toisen äiti vaan nauraen sanoo tytölleen aina että "äläs nyt höpsö" ja toisen äiti kyllä kieltää, mutta kielto ei mene perille ei sitten millään, sit taas nuo vanhemmat eli n.6 vuotiaat osaavat jo olla todella ilkeitä, lällättelevät ym. ja ulkona ollessa tyttöjen porukkaan ei monesti mahdu kun se 2, mutta sehän kuuluu siihen tyttöjen leikkeihin ehkä aika monella. Ja se on kyllä ärsyttävää, että toiset ei kiellä omaa lastaan ollenkaan ja sit toiset ihmettelee, et miksihän tuo saa esim. ottaa leluja toisen kädestä kun hänkään ei saa :kieh:

En tiedä, ehkä tuosta asiasta kannattaisi puhua poikien äidin kanssa? Minä olen kyllä huono avaamaan suuni noissa kasvatus asioissa, olen aina ajatellut, että jokainen kasvattakoon omansa miten haluaa (tietysti rajansa kaikella mutta näin niin kun yleensä) silloin sanon vieraankin lapselle jos käytös alkaa mennä ihan mahdottomiin eikä äiti ala puuttua asiaan.. Näitä tapauksia löytyy myös puistosta, kiva siinä sitten täysin ventovieraan lapselle kieltää ja selittää kun äitinsä seisoo vieressä eikä vaan itse tajua sanoa :kieh: :kieh: :headwall:

 

Minä hieman edellistä beesailen eli tunnen tosi "rajuja" tyttöjä ja itsellä on pikemminkin 2 rauhallista poikaa.Meillä siis pojat ovat aina olleet rauhallisia; piirtelevät, muovailevat, lukevat kirjoja mieluusti. Tuttavpiirissä on muutama vanhemman kanssa samanikäinen tyttö, jotka taas raskastavat riehumista, hyppimistä, puremista, sylkemistä ja lelujen rikkomista. Tai siltä ainakin tuntuu. Paras esimerkki on, kun poika sai lahjaksi uudet hienot vahaliidut ja piti niitä todella hienosti ja nätisti viikkoja. Kun tytöistä toinen tuli leikkimään meille hän yhdessä illassa katkoi kaikki vahaliidut poikki. Minä siis rauhottelisin alkuperäistä ja muutakin, että pojista ei välttämättä tule rauhattomia ja tytöistä rauhallisia. Kyse on paljolti luonteestakin. Kasvatuksella luonteeseen on paha mennä puuttumaan, en siksi soimaakaan mielelläni vanhempia. Tuonkin tytön äiti oli tosi pahoillaan ja sanoi tytön katkoneen kotona jo kaikki omat kynänsä. Siis kielletty on ja rangaistukin. Minkäs voi? Enkä usko, että tytöstä mikään "terroristi" silti tulee, kasvastus ja koti on täysin kunnollista. Joillakin lapsilla tämä leikki-ikä vain on rajumpaa. En pidä itseäni mitenkään parempana kasvattajana; satuin vain saamaan kenties rauhallisemmat lapset. Uskon ja toivon, että lapsilla on enempi ohinmenevää kautta ja vaihetta tuollainen käytös.

 

Joo enminäkään koe olevani parempi kasvattaja, minäkin ehkä olen saanut rauhallisemman lapsen vaan kasvatettavaksi Meillä 1v 2kk ikäinen tyttö ja hän on kyllä niin erilainen jo tuossa iässä kun tämä meidän poika, tyttö on niiiiiiin rajojaan kokeileva, että en oikeasti tiedä mitä tästä vielä tulee Miktkään sanat eivät tehoa, EI- sana ei ole meillä ei, vaan tyttö vaan innostuu ja naureskelee Pureekin joskus ja sit vaan nauraa.. Siis onhan tuossa iässä just se että kokeillaan niitä rajojaan (kuten vissiin joka iässä lapsuudessa ) mutta siis aivan eri puusta veistetty kun poika, saadaan nyt sitten kokeilla tämäkin luonteen piirre ja sen haastavuus kasvatuksessa. Mutta kylä tosiaan pitää alkaa ajoissa niitä rajoja antamaan, edestäänhän sen sitten löytää muuten.

Ja tuli vielä mieleen, että tuon 3 vuotiaan tytön äiti sanoi tammikuussa että heidän tyttönsä on niin mahdoton ja kovakourainen leikeissään pikkusiskolleenkin, että hänen äitinsä eli tyttöjen mummi oli huomauttanut tuosta ja sanonut, että kyllä niitä pitää alkaa niitä kieltoja/ komentoja/ rajoja antamaan, ettei tuosta tule muuten mitään.. On siis oikeasti tosi villi.

 

Eli lukiessa tätä ketjua löytyy niin tytöístä kuin pojistakin villejä tapauksia. Onko yleistystä ajatella et vain pojat riehuu ja puree, ainakin tätä lukiessani tulin siihen tulokseen et se luonteeskin paljon kiinni.
Minä puutun jos minun lapsiani joku satuttaa tai tekee väärin, yritän valita "fiksut" sanat, tai jos ollaan kylässä niin sit pitää silmällä ettei vahinkoa pääse tapahtumaan. Mut huomasin et keskimmäiseni -tyttö osasi jo olla tämän pojan kanssa varuillaan kun muutaman kerran lelusta sai päähänsä. Ja minäkin... ei olla kyllä hetkeen siellä kyläpaikassa käytykään, johtuneeko just tuosta kun toinen poika on aika villi. Olen kyllä äidin puheista ymmärtäny et hänellä on jotakin häiriötä jota tutkitaan, ikää on jo melkein 5.

Mutta palatakseni tuohon omaan villikkooni, illalla mies haki koivuvitsan pelotteeksi... ja tais räpätä jaloillekin - puri miestä kun sängyssä köllöttelivät, ja kielto ei mennyt perille.
Itse olen sitä mieltä että jollakin täytyy saada kielto perille, minä käytän syli otetta enemmänkin.