Elän avosuhteessa rakkaani kanssa. Tiiviisti ja onnellisesti yhdessä olemme olleet kolme vuotta. Toki olemme kohdanneet vastoinkäymisiä ja riitoja, kuten kaikki, mutta olemme olleet suhteessa molemmat onnellisia ja rakastaneet toisiamme syvästi ja suunnitelleet varovaisesti tulevaa. Olen tuntenut alusta asti, että rakkaani on se oikea. Hän on ollut lähelläni, tukenut ja yrittänyt ymmärtää minua kaikessa ja minä häntä, ja olenkin syvästi rakastunut häneen edelleen. Olemme olleet toistemme parhaat ystävät, mutta silti saaneet tilaa hengittää aina kun olemme sitä tarvinneet.
Tuntuu, että olemme rakentaneet hyvän suhteen ja hioutuneet ymmärtämään toisiamme aivan uudella tasoilla. Olemme kohdanneet rankkojakin vastoinkäymisiä yhdessä, kuten minun vakava sairastuminen keväällä 2007, joka kuitenkin huomattiin tarpeeksi ajoissa ja saatiin hoidettua. Olemme asuneet yhdessä puoli vuotta Aasiassa ja muutenkin matkustaneet paljon ja nauttineet toistemme seurasta. Palasimme viime lauantaina upealta kaksiviikkoiselta lomalta jossa kiersimme rauhallisesti Eurooppaa. Molemmat kokivat loman erittäin onnistuneeksi ja onnelliseksi.
Eilen töistä tultuaan rakkaani istutti minut alas, ja sanoi, ettei osaa nähdä tulevaisuutta kanssani. Toisin sanoen, hän halusi erota. Hän ei aloittanut keskustelua, vaan hän halusi erota. Olin ja olen shokissa. Asia tuli minulle aivan yllätyksenä, toki tiesin, että hän on miettinyt tulevaisuuttamme, kuten minäkin, ja sitä, onko vielä valmis yhteisen asunnon hankintaan, kuten minäkin olen miettinyt. Mutta mieleenikään ei tullut, ettei hän ehkä haluaisikaan olla minun kanssani.
Jouduin shokkiin enkä kyennyt ymmärtämään lausetta, se tuntui aivan absurdilta. Rakkaani selitti, että hän pelkää, että suhteessa ajaudumme yhteen ja lopulta olemme olleet pitkään yhdessä, mutta kadottaneet sen todellisen yhdessä olemisen syyn. Siksi hän haluaa kuunnella sitä pientä tunnetta joka hänessä on herännyt ja lopettaa tämän tähän. En kykene ymmärtämään kaiken tämän yhdessä olon jälkeen, kaiken tämän rakkauden ja sen mitä olemme saavuttaneet. Onko tämä vain jokin kolmenkympin kriisi, vai mitä on tapahtunut? Suhde on riskin ottamista, mutta kannattaako hyvää lopettaa pelon takia, jonka toteen käymisestä ei ole mitään takuita?
En tiennyt tästä tunteesta, ja toki jos olisin tiennyt, niin olisin tehnyt jotain, mutta voinko enää tehdä mitään? Kysyin useita kertoja rakkaaltani, että onko hän tosissaan eron suhteen, vastaus oli kyllä. Mutta silti hän sanoo rakastavansa minua valtavasti. Miksei hän halunnut puhua asiasta, tehdä jotain? En ymmärrä ja olen sirpaleina. Puhuimme eilen. Rakkaani lähti tänään viikonlopuksi pois. Olen yksin enkä vieläkään pysty käsittämään, että tämä on totta. Puhumme vielä sunnuntaina, jolloin hän yrittää selittää asiaa minulle. Tiedän, ettei asiaan liity kolmatta osapuolta.
Voinko tehdä tai sanoa mitään, millä näyttää kaikken sen, mitä olemme yhdessä kokeneet ja rakentaneet, kaiken sen mitä kannattaa pitää kiinni? Vakuuttaa toinen, että asialle voi tehdä jotain? Vai voiko sille? Mitä ihmettä tapahtui?
Olen menettämässä elämänkumppaniani ja ystävääni, minusta liian pienen asian takia suhteutettuna siihen mitä kaikkea olemme saavuttaneet ja oppineet.
Kiitän kaikista kommenteistanne ja vinkeistänne, sillä juuri nyt tarvitsen niitä todella. Oloni on todella yksinäinen ja menettämisen pelko suunnaton.
Tuntuu, että olemme rakentaneet hyvän suhteen ja hioutuneet ymmärtämään toisiamme aivan uudella tasoilla. Olemme kohdanneet rankkojakin vastoinkäymisiä yhdessä, kuten minun vakava sairastuminen keväällä 2007, joka kuitenkin huomattiin tarpeeksi ajoissa ja saatiin hoidettua. Olemme asuneet yhdessä puoli vuotta Aasiassa ja muutenkin matkustaneet paljon ja nauttineet toistemme seurasta. Palasimme viime lauantaina upealta kaksiviikkoiselta lomalta jossa kiersimme rauhallisesti Eurooppaa. Molemmat kokivat loman erittäin onnistuneeksi ja onnelliseksi.
Eilen töistä tultuaan rakkaani istutti minut alas, ja sanoi, ettei osaa nähdä tulevaisuutta kanssani. Toisin sanoen, hän halusi erota. Hän ei aloittanut keskustelua, vaan hän halusi erota. Olin ja olen shokissa. Asia tuli minulle aivan yllätyksenä, toki tiesin, että hän on miettinyt tulevaisuuttamme, kuten minäkin, ja sitä, onko vielä valmis yhteisen asunnon hankintaan, kuten minäkin olen miettinyt. Mutta mieleenikään ei tullut, ettei hän ehkä haluaisikaan olla minun kanssani.
Jouduin shokkiin enkä kyennyt ymmärtämään lausetta, se tuntui aivan absurdilta. Rakkaani selitti, että hän pelkää, että suhteessa ajaudumme yhteen ja lopulta olemme olleet pitkään yhdessä, mutta kadottaneet sen todellisen yhdessä olemisen syyn. Siksi hän haluaa kuunnella sitä pientä tunnetta joka hänessä on herännyt ja lopettaa tämän tähän. En kykene ymmärtämään kaiken tämän yhdessä olon jälkeen, kaiken tämän rakkauden ja sen mitä olemme saavuttaneet. Onko tämä vain jokin kolmenkympin kriisi, vai mitä on tapahtunut? Suhde on riskin ottamista, mutta kannattaako hyvää lopettaa pelon takia, jonka toteen käymisestä ei ole mitään takuita?
En tiennyt tästä tunteesta, ja toki jos olisin tiennyt, niin olisin tehnyt jotain, mutta voinko enää tehdä mitään? Kysyin useita kertoja rakkaaltani, että onko hän tosissaan eron suhteen, vastaus oli kyllä. Mutta silti hän sanoo rakastavansa minua valtavasti. Miksei hän halunnut puhua asiasta, tehdä jotain? En ymmärrä ja olen sirpaleina. Puhuimme eilen. Rakkaani lähti tänään viikonlopuksi pois. Olen yksin enkä vieläkään pysty käsittämään, että tämä on totta. Puhumme vielä sunnuntaina, jolloin hän yrittää selittää asiaa minulle. Tiedän, ettei asiaan liity kolmatta osapuolta.
Voinko tehdä tai sanoa mitään, millä näyttää kaikken sen, mitä olemme yhdessä kokeneet ja rakentaneet, kaiken sen mitä kannattaa pitää kiinni? Vakuuttaa toinen, että asialle voi tehdä jotain? Vai voiko sille? Mitä ihmettä tapahtui?
Olen menettämässä elämänkumppaniani ja ystävääni, minusta liian pienen asian takia suhteutettuna siihen mitä kaikkea olemme saavuttaneet ja oppineet.
Kiitän kaikista kommenteistanne ja vinkeistänne, sillä juuri nyt tarvitsen niitä todella. Oloni on todella yksinäinen ja menettämisen pelko suunnaton.