Onko jonkun ollut vaikeuksia keksiä lapselle nimi?

[vieras]

Oliko ongelma se, että miehelle ei kelvannut mikään ehdottamasi nimi vai se, että et itsekään keksinyt mitään?

Miten ratkaisu lopulta tuli ja paljonko ennen ristiäisiä?

Itselläni jotenkin omituinen olo. Kahden ekan kohdalla ei ollut tälläistä ongelmaa, mutta nyt kun miehelle ei kelvannut kaksi nimeä mitä ehdotin niin olen yhtäkkiä jotenkin jumissa. Mikään nimi ei jotenkin tunnu miltään ja on ihan sellainen olo, että eikö tuolle lapselle keksitä nimeä. Pappi tulee viikon päästä, mutta ristiäiset on 4.5. Mistä me keksitään se nimi?

 

[vartooja]

En kyllä nyt osaa auttaa kun ei ole tuollasta ongelmaa ollu.
Ekalle haluttiin einiintavallinen nimi ja se löytyikin almanakasta.
Tokalle meni niin että ukkonen sai päättää tytön nimen ja minä pojan, tyttöhän sieltä tuli.

 

[ursa]

ei ole ollut ongelmia nimenannossa, jokainen on ollut heti jonkun nimen näköinen ja kun on luova ja mielikuvitusta, niin ei vaikeuksia.

 

[vili43]

Etunimi oli tiedossa jo kauan ennen kuin edes olin raskaana. Toisia nimiä pohdittiin jonkin aikaa, mutta suhteellisen nopsaan nekin löytyi, suvusta.
Etunimen kanssa ei olisi ollut neuvotteluvaraa , mutta siis ukko kyllä hyväksyi sen ihan ensikuulemalta.

 

[Kotiäiti Narniasta]

ei ole ollut ongelmia nimenannossa, jokainen on ollut heti jonkun nimen näköinen ja kun on luova ja mielikuvitusta, niin ei vaikeuksia.

No se tässä onkin ongelma, kun mulla oli kaksi nimeä ja vauva on minusta aivan täysin sen toisen nimen näköinen. Se toinenkin nimi kuitenkin kävisi hienosti. Mutta kun ne ei käyneet miehelle niin itsellä on nyt ihan takki tyhjänä.

 

[aamuntorkku]

No en voi minäkään auttaa, kun meillä on miehen kanssa ollut nimet valmiina tytölle ja pojalle jo vuosia ennen kuin alettiin lapsia tehdä. Ongelma olis ehkä kyllä ollu eessä, jos tää toinen lapsi olis ollu tyttö

 

[janeminttu]

meillä meni vanhimman lapsen nimihaku ihan ristiäisaamuun.. Kumpikaan ei antanut periksi ja sitten listattiin ne nimet jotka olivat kummallekkin o.k:t, leikattiin nimet pikkulapuille ja laitettiin hattuun. Sitten nostettiin nimi josta tuli tytölle eka nimi, toisen ja kolmannen sain ilman riitelyä sovittua. Sitten 5v:ta sitten mies pähkäili miksi tytölle ei laitettu toka nimeä etunimeksi..Jaa, miksiköhän?!! Kun piti vääntää vastaa, Minttu oli minun ehdotus mutta ei kelvannut. Milla oli miehen.. ja nyt se olis herralle kelvannut ( Minttu) eka nimeksi. Vähänkö sapetti.. Ollaan kyllä tyytyväisiä joka nimeen mutta kun miettiin sitä taistelua niin huhhuh!! Tokan kohdalla sain ite päättää nimestä, onneksi. Vähän piti narista nimestä kun oli vähän erikoinen mutta muuten toka nimen anto oli stressitöntä.

 

[Kotiäiti Narniasta]

meillä meni vanhimman lapsen nimihaku ihan ristiäisaamuun.. Kumpikaan ei antanut periksi ja sitten listattiin ne nimet jotka olivat kummallekkin o.k:t, leikattiin nimet pikkulapuille ja laitettiin hattuun. Sitten nostettiin nimi josta tuli tytölle eka nimi, toisen ja kolmannen sain ilman riitelyä sovittua. Sitten 5v:ta sitten mies pähkäili miksi tytölle ei laitettu toka nimeä etunimeksi..Jaa, miksiköhän?!! Kun piti vääntää vastaa, Minttu oli minun ehdotus mutta ei kelvannut. Milla oli miehen.. ja nyt se olis herralle kelvannut ( Minttu) eka nimeksi. Vähänkö sapetti.. Ollaan kyllä tyytyväisiä joka nimeen mutta kun miettiin sitä taistelua niin huhhuh!! Tokan kohdalla sain ite päättää nimestä, onneksi. Vähän piti narista nimestä kun oli vähän erikoinen mutta muuten toka nimen anto oli stressitöntä.

Meilläkin mies hylkäsi sen ehdottomani nimen juuri sen takia, että se on miehelle "uusi" nimi. On nyt varmaan kuullut sen,mutta uusi kuitenkin sillä tavalla. Piti sitä siis liian erikoisena mitä se nyt ei kuitenkaan ole. Ihan käyttökelpoinen nimi, mutta pitää vängätä. Ajattelin antaa ajan kulua niin jospa....

 

[ursa]

sanot miehelle, et jos ei parempaa ite keksi, niin pää kiinni sitten

 

[teeri]

esikon nimen mun mies sai valita,tietty niin että se sopi minunkin mielestä.esikon nimi keksittiin jo rv 26.
kuopuksen nimen minä valitsin niin että mies sen hyväksyi myös,viikkoa ennen ristiäisiä.
kuopuken nimestä kinasteltiin kyllä pitkään ja minä päätin että nimi on se minkä olin jo ilmoittanut antavani.nyt mies on kullä iloinen nimestä kun se kuulemma sopii kun hattu päähän midän kuopukselle.
joskus on hyvä pitää vaan omasta kannasta kiinni.

 

[Vaikeaa se on]

No täytyyhän sillä miehelläkin olla joku suosikkinimi, vai? Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, niin laittakaa kumpikin lapulle pari suosikkinimeä ja arpokaa .

 

[Kotiäiti Narniasta]

esikon nimen mun mies sai valita,tietty niin että se sopi minunkin mielestä.esikon nimi keksittiin jo rv 26.
kuopuksen nimen minä valitsin niin että mies sen hyväksyi myös,viikkoa ennen ristiäisiä.
kuopuken nimestä kinasteltiin kyllä pitkään ja minä päätin että nimi on se minkä olin jo ilmoittanut antavani.nyt mies on kullä iloinen nimestä kun se kuulemma sopii kun hattu päähän midän kuopukselle.
joskus on hyvä pitää vaan omasta kannasta kiinni.

No tähän ratkaisuun minäkin olen tullut. Ensin yritin keksiä jotain muuta nimeä, mutta koska en keksi ja lapsi on ihan sen tietyn nimen näköinen niin ei mikään muu vain enää kuullosta miltään. Joten pakko kai sitten odottaa, että mies taipuu painostuksen alla. =)

 

[Kowalski]

esikon nimen mun mies sai valita,tietty niin että se sopi minunkin mielestä.esikon nimi keksittiin jo rv 26.
kuopuksen nimen minä valitsin niin että mies sen hyväksyi myös,viikkoa ennen ristiäisiä.
kuopuken nimestä kinasteltiin kyllä pitkään ja minä päätin että nimi on se minkä olin jo ilmoittanut antavani.nyt mies on kullä iloinen nimestä kun se kuulemma sopii kun hattu päähän midän kuopukselle.
joskus on hyvä pitää vaan omasta kannasta kiinni.

No tähän ratkaisuun minäkin olen tullut. Ensin yritin keksiä jotain muuta nimeä, mutta koska en keksi ja lapsi on ihan sen tietyn nimen näköinen niin ei mikään muu vain enää kuullosta miltään. Joten pakko kai sitten odottaa, että mies taipuu painostuksen alla. =)

Puhutaanko me nyt Liliasta? =)

 

[Kotiäiti Narniasta]

No täytyyhän sillä miehelläkin olla joku suosikkinimi, vai? Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, niin laittakaa kumpikin lapulle pari suosikkinimeä ja arpokaa .

Ei sillä nyt oikein näytä olevan noita suosikkinimiä tai edes mitään ehdotuksia. On aina ollut huono ehdottomaan, mutta kova hylkäämään. Tosin kakkosen kohdalla suostui heti ekaan mitä ehdotin ja oletin, että tämä kolmas menee yhtä kivuttomasti mutta ei.... Esikoiselle sainkin ehdottaa sen sata nimeä, mutta se ehdottelu oli helpompaa, kun sai ehdottaa niitä ns. puhtaalta pöydältä, kun ei ollut ennestään lapsia.

 

[kukeseen]

Meillä oli esikoisen nimen kanssa myös kovaa pähkäilyä. Minä ei tykännyt miehen ehdottamista nimistä ja mies piti kaikkia minun ehdotuksia ihan kamalina. Asia vaikeutti sekin, että nimi piti sopia kahdelle kielelle. Pitkän miettimisen ja neuvottelun jälkeen oltiin sitten päätetty, että pojasta (olimme ihan varmoja, että poika olisi tulossa) tulisi Joonas. Mutta sitten kui pikkuherra syntyi, niin eihän se ollut ollenkaan Joonaksen näköinen!!!!! Se oli niin kummallinen tunne kun katsoi sitä vauvaa ja tiesi, ettei hänen nimi voisi olla Joonas! Ja koko nimirumpa alkoi alusta.... Mä olin kanssa kuukauden ihan lukossa ja melkein paniikissa, että mikäköhän sille pojalle sitten nimeksi tulisi.... No yhtenä päivänä mies ehdotti, että mites olisi Antero? Olin alussa vastaan (tuli koko ajan mieleen Mertaranta), mutta kun sitä nimeä oli muutaman viikon maiskutellut ja vauvaa oli sellainen valkotukkainen, heleähipinen potras ja jämäkkä miehen alku, niin Anterohan hänestä sitten tuli :heart:

Kuopuksen kanssa kävi onneksi helpommin. Mies heitti raskausaikan yhden nimen ilmaan, minä tykkäsin siitä ja vauva oli onneksi tämän nimen näköinen

 

[Kotiäiti Narniasta]

esikon nimen mun mies sai valita,tietty niin että se sopi minunkin mielestä.esikon nimi keksittiin jo rv 26.
kuopuksen nimen minä valitsin niin että mies sen hyväksyi myös,viikkoa ennen ristiäisiä.
kuopuken nimestä kinasteltiin kyllä pitkään ja minä päätin että nimi on se minkä olin jo ilmoittanut antavani.nyt mies on kullä iloinen nimestä kun se kuulemma sopii kun hattu päähän midän kuopukselle.
joskus on hyvä pitää vaan omasta kannasta kiinni.

No tähän ratkaisuun minäkin olen tullut. Ensin yritin keksiä jotain muuta nimeä, mutta koska en keksi ja lapsi on ihan sen tietyn nimen näköinen niin ei mikään muu vain enää kuullosta miltään. Joten pakko kai sitten odottaa, että mies taipuu painostuksen alla. =)

Puhutaanko me nyt Liliasta? =)

Jep... Puhutaan. Annoin asian muhia pari päivää ja koitin pyörittää paria muuta vaihtoehtoa mielessäni ja saada ne kuullostamaan lapsen näköisiltä. Mutta pah... ei tästä mitään tule. Odotan mielenkiinnolla toukokuun alkua ja sitä, että itsekin tiedän lopulta mikä nimi lapselle tulee.

Uskoisin kuitenkin, että mies ottaa asiaan jotain kantaa jo ennen ensi perjantaita kun pappi tulee.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Meillä oli esikoisen nimen kanssa myös kovaa pähkäilyä. Minä ei tykännyt miehen ehdottamista nimistä ja mies piti kaikkia minun ehdotuksia ihan kamalina. Asia vaikeutti sekin, että nimi piti sopia kahdelle kielelle. Pitkän miettimisen ja neuvottelun jälkeen oltiin sitten päätetty, että pojasta (olimme ihan varmoja, että poika olisi tulossa) tulisi Joonas. Mutta sitten kui pikkuherra syntyi, niin eihän se ollut ollenkaan Joonaksen näköinen!!!!! Se oli niin kummallinen tunne kun katsoi sitä vauvaa ja tiesi, ettei hänen nimi voisi olla Joonas! Ja koko nimirumpa alkoi alusta.... Mä olin kanssa kuukauden ihan lukossa ja melkein paniikissa, että mikäköhän sille pojalle sitten nimeksi tulisi.... No yhtenä päivänä mies ehdotti, että mites olisi Antero? Olin alussa vastaan (tuli koko ajan mieleen Mertaranta), mutta kun sitä nimeä oli muutaman viikon maiskutellut ja vauvaa oli sellainen valkotukkainen, heleähipinen potras ja jämäkkä miehen alku, niin Anterohan hänestä sitten tuli :heart:

Kuopuksen kanssa kävi onneksi helpommin. Mies heitti raskausaikan yhden nimen ilmaan, minä tykkäsin siitä ja vauva oli onneksi tämän nimen näköinen

Hih... Meillä taas odotusaikana halusin ehdottomasti esikoisesta Elmerin tai Valtterin. Sitten, kun poika syntyi niin olin kans ihan tyrmistynyt siitä, että poika ei näytä kummaltakaan nimeltä yhtään. Kävin almanakan läpi miehen järjestään hylätessä kaikki nimet ja lopulta tajusin, että poikahan näyttää ihan Joonakselta. Sitten muistin miettineeni sitä jo sairaalassa. Ja kun ehdotin nimeä niin se kelpasi miehelle ja niin meidän pojasta tuli Joonas.