pelkäävä
voiko näin tapahtua? siis voiko ne ns. kuivua silmään kiinni? tai jos nukkuu ne päässä niin voiko ne jäädä jonnekin silmän taakse?
onkohan tämä vain urbaanilegenda?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olen kuullut, että joku oli nukahtanut piilarit päällä. Toinen piilareista oli mennyt silmän "taakse", niin ettei hän itse voinut ottaa piilaria pois, niin lääkäri oli ottanut sen piilarin pois rypsiöljyn avulla..
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olen kuullut, että joku oli nukahtanut piilarit päällä. Toinen piilareista oli mennyt silmän "taakse", niin ettei hän itse voinut ottaa piilaria pois, niin lääkäri oli ottanut sen piilarin pois rypsiöljyn avulla..
Aika mahdollista tuollainen, ei ne kuitenkaan "silmän taakse" mee vaan silmäluomen taakse aika hankalaan paikkaan, mutta ihan itse olen näistäkin jutuista omin neuvoin selviytynyt. Tippoja vaan silmään ja kovaa räpyttelyä, niin se tulee sieltä ulos.Alkuperäinen kirjoittaja ap:onkohan tämä vain urbaanilegenda?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olen kuullut, että joku oli nukahtanut piilarit päällä. Toinen piilareista oli mennyt silmän "taakse", niin ettei hän itse voinut ottaa piilaria pois, niin lääkäri oli ottanut sen piilarin pois rypsiöljyn avulla..
no tääkin sattunut useita kertoja, alkoholilla aina osuutta asiaan.En tosin ikinä lääkärile mennyt vaan optikolle joka kyllä saa sen sieltä silmän takaa pois. Se muuten tulee myös itsestään jos riittää hermoja venailla.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olen kuullut, että joku oli nukahtanut piilarit päällä. Toinen piilareista oli mennyt silmän "taakse", niin ettei hän itse voinut ottaa piilaria pois, niin lääkäri oli ottanut sen piilarin pois rypsiöljyn avulla..
Käytätkö kertakäyttöisiä piilareita, kun noin helposti hajoavat silmiin? Itse käytän niitä, mitä voi käyttää kuukauden kerrallaan eikä ole koskaan silmään hajonnut. Ja nykyäänhän on myös olemassa sellaisia piilareita, mitkä silmissä voi nukkua vaikka kuinka monta yötä peräkkäin, riittää, että aina välillä vaan ottaa ne pois. En nyt muista niiden merkkiä, mutta optikosta kun kysyy, ne tietää varmasti.Alkuperäinen kirjoittaja Aava-Maria:Olen nukkunut piilarit päässä ja se tunne kun piilarit ovat rutikuivat,on inhottava. Mulla on mooonta mooonta kertaa myös hajonnut piilarit osiksi silmään ja palasia menny luomien alle,eli "silmän taa",oon saanu ne itte kaivettua aina pois...
Äh, ne on suurimmaks osaks todella kätevät! Mä hankin ne aikoinaan sen vuoksi, kun vauva löi päätään sankoihin koko ajan ja myöhemmin väänsi ne solmuun.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Rupes ihan huippaan kun luin näitä teidän piilarikokekumsia.. hui.
mä oon käyttäny kertakäyttösiä,kuukausi ja nykyään vaan jatkuvakäyttösiä =).Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:Käytätkö kertakäyttöisiä piilareita, kun noin helposti hajoavat silmiin? Itse käytän niitä, mitä voi käyttää kuukauden kerrallaan eikä ole koskaan silmään hajonnut. Ja nykyäänhän on myös olemassa sellaisia piilareita, mitkä silmissä voi nukkua vaikka kuinka monta yötä peräkkäin, riittää, että aina välillä vaan ottaa ne pois. En nyt muista niiden merkkiä, mutta optikosta kun kysyy, ne tietää varmasti.Alkuperäinen kirjoittaja Aava-Maria:Olen nukkunut piilarit päässä ja se tunne kun piilarit ovat rutikuivat,on inhottava. Mulla on mooonta mooonta kertaa myös hajonnut piilarit osiksi silmään ja palasia menny luomien alle,eli "silmän taa",oon saanu ne itte kaivettua aina pois...
Mulla melkein samantapaisia kokemuksia. Luovuin laseista, kun esikoiseni, silloin vielä joku 6 kk vanha, otti silmänräpäyksessä lasit mun päästä ja työnsi samantien sangan mun korvaan, hyvä ettei kuulo mennyt kokonaan toisesta korvasta. Loppuhuipennukseksi parin kuukauden kuluttua samainen vauva tiputti ne ensin pöydältä lattialle ja istahti niiden päälle sitten. Vääntyivät kuin jos oisivat olleet rautalankaa - niin ohuet metallisangat oli.Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:Äh, ne on suurimmaks osaks todella kätevät! Mä hankin ne aikoinaan sen vuoksi, kun vauva löi päätään sankoihin koko ajan ja myöhemmin väänsi ne solmuun.
Anteeks, mutta tuossa olis ollut hyvää piilokameramateriaalia !Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:Mulla melkein samantapaisia kokemuksia. Luovuin laseista, kun esikoiseni, silloin vielä joku 6 kk vanha, otti silmänräpäyksessä lasit mun päästä ja työnsi samantien sangan mun korvaan, hyvä ettei kuulo mennyt kokonaan toisesta korvasta. Loppuhuipennukseksi parin kuukauden kuluttua samainen vauva tiputti ne ensin pöydältä lattialle ja istahti niiden päälle sitten. Vääntyivät kuin jos oisivat olleet rautalankaa - niin ohuet metallisangat oli.Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:Äh, ne on suurimmaks osaks todella kätevät! Mä hankin ne aikoinaan sen vuoksi, kun vauva löi päätään sankoihin koko ajan ja myöhemmin väänsi ne solmuun.
No niin varmaan, ja muakin huvittaa näin jälkikäteen muistella näitä juttuja, mutta usko pois, sillä hetkellä ei naurattanut yhtään, sattui vaan niin perkeleesti ja kuulo meni eikä ollut hajuakaan siitä, että palaako ollenkaan vai menikö tärykalvo hajalle. Hyvä, että sillä hetkellä sain vauvan pidettyä sylissä enkä paiskannut häntä shokissa päin seinää. :ashamed:Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:Anteeks, mutta tuossa olis ollut hyvää piilokameramateriaalia !
Mä ymmärrän . Mulle on myös käynyt monia juttuja, jotka siinä tilanteessa sai mut raivon partaalle, mutta myöhemmin saattoi jo hiukan hymyilläkin.Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:No niin varmaan, ja muakin huvittaa näin jälkikäteen muistella näitä juttuja, mutta usko pois, sillä hetkellä ei naurattanut yhtään, sattui vaan niin perkeleesti ja kuulo meni eikä ollut hajuakaan siitä, että palaako ollenkaan vai menikö tärykalvo hajalle. Hyvä, että sillä hetkellä sain vauvan pidettyä sylissä enkä paiskannut häntä shokissa päin seinää. :ashamed:Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:Anteeks, mutta tuossa olis ollut hyvää piilokameramateriaalia !