Onko jollain ollut hydronefroosia = munuaisaltaan laajentumaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tylsää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tylsää

Vieras
Jos löytyy kohtalotovereita, mielelläni kuulisin mitä teillä on sille tehty? Voiko tehdä mitään? Lisäksi olen raskaana... mietin että tässä tilassa tälle vaivalle ei varmaan mitään tehdä???

Jatkotutkimuksia odotellessa...
 
Juu... eli kohtu painaa jotenkin virtsajohdinta ja aiheuttaa tukoksen sinne. Näin ollen virtsajohdin laajentuu ja virtsa ei pääse rakkoon asti... Saamarinmoinen kipu... ei koko ajan, mutta iskee välillä... ehkä virtsa pakkautuu silloin.

Minulle koko ajan sanottu, että olisi ihan raskauteen liittyviä juttuja. Mulla ollut kamalaa selkäkipua/oikeanpulista-sekä alavatsakipua jo pitkään ja johtunee siis tästä. Kannatinkivuiksikin la kättärillä sanoivat... sunnuntaina jouduin sitten peijakseen sisään... onneksi sain la.kättärillä lähetteen sinne. Taisi meinaan yksi kivi tulla ulos virtsan mukana kun virtsassa oli verta... kiviä ei ultrauksessa näkynyt... onneksi. Niiden ulostulo SATTUUUUU =(

Litalginia ja para-tabsia määrättiin, mutta ei noita särkylääkkeitä ihan kamalasti uskaltais syödä... mutta kivut pakottaa. Raskaus vasta puolivälissä... loppuaikako tälläistä?

 
Olen itse rv 22+1. Tänään taas ultrattiin ja oikealla puolella munuaisltaan laajentuma. Lääkäri arvioi keskivaikeaksi. Huomenna soittaa lääkäri kotiin, ja arvioidaan jatkotutkimuksen tarve.

Esikoisesta minulla oli samaa vaivaa. Samoilla viikoilla, noin rv 20 alkoi oikealla puolella mieletön kylki/selkäkipu, jomotus. Kolmella lääkärillä ramppasin, ennen kuin pääsin munuaisultraan. Kaksi ekaa väitti vaan, että liitoskipuja, ota särkylääkettä. Itse vaan tiesin, että kyse oli jostain muusta ja osasin kivun paikannuksella arvioida, mikä elin mättää. Silloinkin oli oikea munuaisaltaan laajentuma ja sitä seurattiin säännöllisesti verikokein, pissakokein sekä ultrin, ettei vaiva pääse pahenemaan. Veriarvot oli koko ajan ok, pissassa oli jatkuvasti verta. Tulehdusta ei ollut. Kipukin lieveni parin viikon jälkeen.

Synnytyksen jälkeen tehtiin vielä kontrollikokeet, ja munuaisallas oli palautunut normaaliksi.

Nyt sitten taas samoilla viikoilla alkoivat oikean puolen kylki/selkäkivut, jomottelut. Tällä kertaa ei niin ärhäkkäänä. Pissa- tai verikokeita ei ole vielä otettu, mutta eiköhän nekin oteta, kunhan lääkäri huomenna soitta jatkoista. Esikosta myös arvioitiin tilanne äitipolilla ja vauvalla oli kaikki hyvin. Todennäköisesti nytkin saan lähetteen äitipolille ja todennäköisesti vauvalla on taas kaikki hyvin.

Itse en ole saanut selitystä sille, miksi joka raskaudessa tämä vaiva uusiutuu. Luulisin itse, että kohtu on kallellaan oikella päin ja kasvaa siksi enemmän oikeaa munuaista päin ja tämä aiheuttaa munuaisaltaan turvotuksen.

Itselleni esikosta määrättiin Panacodia, kun tavallinen särkylääke ei auttanut, mutta en ole sitä vielä uskaltanut syödä. Ihan tavan paracetamolia olen nyt kipuun ottanut. Auttaa milloin auttaa.

Mutta niin kuin sanoin ja niin kuin jostain luin, niin hydronefroosi aiheuttaa kipua vain alkuoireina ja tämän jälkeen, vaikka tila pahenisi, kivut poistuvat. Itselläni ainakin näin, ei tarvinnut kivuista kestää koko raskautta sentään!

Mielenkiinnolla odotan kyllä sinunkin, ap, tilanteesi etenemistä, koska en ole vielä kanssasisariani tavannut kyseisessä asiassa! :) Voin laittaa viestiä tänne vaikka, kun tiedän, miten tässä minun kohdallani taas edetään!

Niin ja aiempaan kysymykseesi; ei vaikuta lapsensaantiin. Tämä pikkukakkonenkin sai alkunsa ekasta yrityskierrosta! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tanza:
Olen itse rv 22+1. Tänään taas ultrattiin ja oikealla puolella munuaisltaan laajentuma. Lääkäri arvioi keskivaikeaksi. Huomenna soittaa lääkäri kotiin, ja arvioidaan jatkotutkimuksen tarve.

Esikoisesta minulla oli samaa vaivaa. Samoilla viikoilla, noin rv 20 alkoi oikealla puolella mieletön kylki/selkäkipu, jomotus. Kolmella lääkärillä ramppasin, ennen kuin pääsin munuaisultraan. Kaksi ekaa väitti vaan, että liitoskipuja, ota särkylääkettä. Itse vaan tiesin, että kyse oli jostain muusta ja osasin kivun paikannuksella arvioida, mikä elin mättää. Silloinkin oli oikea munuaisaltaan laajentuma ja sitä seurattiin säännöllisesti verikokein, pissakokein sekä ultrin, ettei vaiva pääse pahenemaan. Veriarvot oli koko ajan ok, pissassa oli jatkuvasti verta. Tulehdusta ei ollut. Kipukin lieveni parin viikon jälkeen.

Synnytyksen jälkeen tehtiin vielä kontrollikokeet, ja munuaisallas oli palautunut normaaliksi.

Nyt sitten taas samoilla viikoilla alkoivat oikean puolen kylki/selkäkivut, jomottelut. Tällä kertaa ei niin ärhäkkäänä. Pissa- tai verikokeita ei ole vielä otettu, mutta eiköhän nekin oteta, kunhan lääkäri huomenna soitta jatkoista. Esikosta myös arvioitiin tilanne äitipolilla ja vauvalla oli kaikki hyvin. Todennäköisesti nytkin saan lähetteen äitipolille ja todennäköisesti vauvalla on taas kaikki hyvin.

Itse en ole saanut selitystä sille, miksi joka raskaudessa tämä vaiva uusiutuu. Luulisin itse, että kohtu on kallellaan oikella päin ja kasvaa siksi enemmän oikeaa munuaista päin ja tämä aiheuttaa munuaisaltaan turvotuksen.

Itselleni esikosta määrättiin Panacodia, kun tavallinen särkylääke ei auttanut, mutta en ole sitä vielä uskaltanut syödä. Ihan tavan paracetamolia olen nyt kipuun ottanut. Auttaa milloin auttaa.

Mutta niin kuin sanoin ja niin kuin jostain luin, niin hydronefroosi aiheuttaa kipua vain alkuoireina ja tämän jälkeen, vaikka tila pahenisi, kivut poistuvat. Itselläni ainakin näin, ei tarvinnut kivuista kestää koko raskautta sentään!

Mielenkiinnolla odotan kyllä sinunkin, ap, tilanteesi etenemistä, koska en ole vielä kanssasisariani tavannut kyseisessä asiassa! :) Voin laittaa viestiä tänne vaikka, kun tiedän, miten tässä minun kohdallani taas edetään!

Niin ja aiempaan kysymykseesi; ei vaikuta lapsensaantiin. Tämä pikkukakkonenkin sai alkunsa ekasta yrityskierrosta! :)

Kiva kun kirjoitit...

on sentään joku muukin ketä tästä samasta vaivasta kärsii =) lohduttaa vähän. Tänään helpompi päivä kun eilen, mutta sattuu ärsyttävästi heti kun kyykistyy, litalginia toisin otin aamulla... yöllä heräsin monta kertaa kun nukuin oikealla kyljellä. Lääkäri sanoikin että kannattaa makoilla vasemmalla kyljellä, niin kohtu pääsee kääntymään pois virtsajohtimen päältä... saa vähän tilaa virtsan kulkea. Luulen, että minullakin oli tämä vaiva jo toisessa raskaudessa... silloin tutkittiin virtsakivien takia... tehtiin ultrat ja tähystys, mutta vastaavaa ei kyllä silloin todettu??? Epäiltiin vain kiviä. Nyt tällä kerralla Lääkäri puhui jostain putkesta, joka asennettaisiin munuaisesta suoraan virtsarakkoon... mutta tätä ei kuulema helposti tehdä raskaanaoleville.

Onko sinulla muuten puhuttu munuaisen mahdollisesta tuhoutumisesta? Mietin vain tuota kirjoitusta ... kts.linkki http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Virtsateiden_oireet_ja_tutkimukset

Kuinka pitkään tilannetta täytyy katsoa? Ja entä kun kivut on niin kovat ettei pysty edes liikkumaan välillä. Noita särkylääkkeitä kun ei oikein uskaltais popsia =( Eikö olisi muuta tehtävissä Hmmmmm...

Kohtuni on muuten kallellaan oikealle ja lääkäri kirjoitti lausunnossa, että " kohtalaisen voimakas kaviteettidilataatio"

Minulla viikkoja muuten kasassa nyt 21+3 , et aika samoilla viikoilla.

 
Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa molemminpuolinen hydronefroosi. Siitä ei kyllä sanottu mulle mitään, koska keskityttiin enemmän kaikkiin muihin vaivoihin. verenpaineet olivat korkealla ja tulehdusarvot. Sain hirveitä ylävatsan kipuja mihin kukaan ei löytänyt mitään selitystä. Nyt olen toista kertaa raskaana ja pelkään samaa. Mulla auttoi kans litalgin.
 
Tälläisen löysin....

"Virtsatiekivitauti
Virtsatiekivitaudin ilmaantuminen raskauden aikana on harvinaista (alle 0,5 %:lla) (Maikrantz ym. 1994). Yleisimpiä ovat kalsiumoksalaattikivet. Tavallisia oireita ovat selkään tai nivustaipeeseen säteilevä kylkikipu, dysuria, pollakisuria ja pahoinvointi. Hematuria voi myös johtaa diagnoosiin, ja se varmistetaan kaikukuvauksella. Tällä voidaan sulkea pois merkittävä hydronefroosi.

Hoidon kulmakiviä ovat lepo, nesteytys ja riittävä kipulääkitys. Virtsatieinfektio hoidetaan mikrobilääkkeellä. Jos potilaalla on todettu täydellinen virtauseste, hänelle voidaan tarvittaessa asentaa kaikuohjauksessa tilapäinen nefrostooma ja stentti (Davison ja Baylis 1995)."

http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=duo96515.htm#s1
ettei sit nähtävästi kovin yleistä...
 
Mulla oli lievä munuaisaltaan laajentuma ja se oli ihan pirun kipeä. Pisti oikeaan kylkeen tuohon tissin alapuolelle ihan älyttömästi. Oli tosi inhottava vaiva mutta onneksi ongelma hävisi ja kivut sen myötä heti kun lapsi tuli ulos. Mulla ultrattiin kanssa mutta ei mitään kiviä löytyny.
 
Ensimmäistä lasta odottaessani vuonna 1994 minulla alkoi raskauden puolivälissä tulla selällä maatessa kipuja oikeaan munuaiseen. Tunnistin sen heti munuaiseksi, koska samantapaista jomotusta oli joskus ollut virtsatietulehduksen aikana. Menin sitten lekuriin, mutta tulehdusta ei ollut. Välillä kipu oli pois päiväkausia, sitten taas kun olin pitempään selälläni, se tuli uudelleen. Ja taas lääkäriin. Ei tulehdusta.

Arvelin juomisen tekevän hyvää, ikään kuin huuhtelevan virtsateitä, ettei sitten tulehdusta tulisikaan. Jälleen kerran tuli maattua pitempään selälläni. Silloin alkoi aika kova kipu, joka ei mennyt millään ohi. Menin taas lääkäriin. Ei mitään. Olin kaukana kotipaikkakunnalta, ja minua kehotettiin hakeutumaan kunnon tutkimuksiin sitten kun palaan kotiin.

Pääsin terv. keskukseen ultraan. Lääkäri totesi selvän hydronefroosin oikeassa munuaisessa. Siis munuaisaltaan laajentuman. Hän laittoi lähetteen yliopistosairaalaan. Siellä asennettiin paikallispuudutuksessa virtsaputken kautta stentti eli ohut silikoniletku virtsarakosta virtsanjohdinta pitkin munuaiseen. Tämä toimenpide oli kivulias, koska virtsanjohdin oli täysin tukossa ja se toimenpiteessä aukesi. Virtsaa alkoi tulla heti saman tien munuaisesta. Munuainen alkoi myös supistua (näin ainakin itse päättelin) sillä siunaaman hetkellä, ja se oli myös kivuliasta. Myöhemmin päivällä sain kipulääkettä. Tuota stenttiä kannoin sisälläni raskauden loput kolme kuukautta ja vielä muutaman viikon synnytyksen jälkeen, jotta kohtu ehti kunnolla supistua ja virtaukset palata normaaliksi. Stentti olisi kuulunut vaihtaakin jossain vaiheessa, mutta en halunnut.

Stentti vähän tuntui siellä munuaisessa siten, että kun vähän enemmän liikuin, alkoi selässä tuntua kipua. Niinpä välttelin turhaa liikkumista. Stentin poisto oli nopea ja kivuton toimenpide.

Lapsi syntyi terveenä, munuaisten toiminta palasi normaaliksi ja mikä parasta, vaiva ei uusiutunut toisessa raskaudessa. Olen miettinyt, jospa virtsanjohtimessa oli ollut jotain arpikudosta, koska sairastin lapsena munuaistulehduksen.

En tiedä, hoidetaanko samantasoiset hydronefroosit edelleen samalla tavalla.
 
mulla tuli nyt keväällä rv 22 tuo munuaisaltaan laajentuma... hitonmoinen kipu alkoi yht'äkkiä ja ensiapuun oli mentävä. Sieltä ambulanssilla tyksiin kun ei oltu varmoja vielä, että mikä vaivasi. Siellä olin sitten yön yli tiputuksessa ja kipulääkettä annettiin piikkeinä ja suoraan suoneen. pari viikkoa olin todella kipea, mutta pikku hiljaa helpotti. nyt on pitänyt käydä raskauden jälkeen antamassa verikoe ja virtsanäyte josta katottiin jotkut arvot.
 
juuri tuota "virtsaputken kautta stentti eli ohut silikoniletku virtsarakosta virtsanjohdinta pitkin munuaiseen" olen miettinyt. Se kaiketi laitetaan vain jos virtsajohdin on täysin tukossa... minulla sieltä taitaa ajoittain jotain mennä läpikin... edes pikkuisen. Ainakin silloin kun makaa vas.kyljellä ja kohtu siirtyy vähän pois painamasta johdinta. Eilen oli taas parempi päivä, mutta heti jos rakko vähänkin täyttyy enemmän alkaa kamala kipu. Mietin että jos näin menee, että välillä on helpompaa, kannattaakohan tuota stenttiä edes kysyä? Hmm... Mietin vain että mielestäni se voisi olla parempi vaihtoehto kuin nuo kipulääkkeet... vaikka asentaminen sattuisikin.

Paljonkohan mahtaisi maksaa yksityisellä tuollaisen asentaminen?
 
Tännehän onkin ilmaantunut monta samasta vaivasta kärsinyttä kanssasisarta. Kiva tietää, ettei ole aivan yksin! :)

Minulle lääkäri soitti tänään kotiin ja sanoi, että laittaa heti lähetteen äitipolille. Siellä arvioidaan kuulemma tilanne. Enpä usko, että ne tekee muuta, kuin ultraa vauvan, että tällä on kaikki hyvin ja sanovat, että jatkot terveyskeskuksessa. Toki hyvä juttu siis, että vauvasta pidetään huolta, en sitä väitä! :) Mutta oisi kiva, että välillä pidettäisiin minustakin vähän huolta, minun munuainenhan se on vaarassa mennä piloille.. :/

Minua nimittäin vaivaa myös se, että miten pitkään munuainen kestää tätä tilaa. Kukaan lääkäri ei ole puhunut munuaisen vaurioitumisesta mitään, vaikka tuosta ap:n laittamasta linkistä selvästi käy ilmi, että pitempään kestänyt munuaisaltaan laajentuma voi aiheuttaa munuaisen vaurioitumista.. :(

Mistään verikokeista tahi pissakokeista hoitava lääkärini ei edes puhunut. Pitänee kysyä äitipolilla, olisiko aiheellista ottaa. Sillä verikokeistahan mm. näkee sen, miten munuainen toimii, vai toimiiko hyvin ollenkaan. Ja onhan niitä tulehdusarvojakin hyvä seurata, ettei pääse tulehdus iskemään!

Ei ole tiedossa, mitä tehdään, jos kivut ovat jatkuvasti lähes sietämättömiä. Minulla tosiaan sitä Panacodia määrättiin poretabletteina ekassa raskaudessa, mutta nyt olen pärjännyt tavallisella paracetamolilla. Kipu ei tällä kertaa ole ollut sietämätöntä, mutta koko ajan kolottaa oikeaan kylkeen. :/

Meillä päin tällä sairaanhuolto on sen verran retuperällä, että mietityttää, pitäisikö mennä yksityiselle vielä asian vuoksi; vaikka tosin, samat tapit siellä on kuin sairaalassakin (pieni kaupunki). Huoh... Ihan jo lääkärin soittoajasta piti eilen tapella, kun tarjosivat vain kuukauden päähän aikaa! :O

Minusta muutes oisi ihan asiallista, että joku munuaisiin perehtynyt sisätautilääkäri ottaisi kantaa asiaan.. Mietityttää sekin, että riittääkö terveyskeskuksen yleislääkärillä tahi naistentautienlääkärillä tietämys asiaan.. Varsinkin jos kyse on suht harvinaisesta tilasta raskauden aikana! hmm...
 
Mitenkäs ap vointi?

Itsellä otettiin viime viikolla verikokeet (krea="munuaisarvo") ja virtsanäyte. Krea-arvo oli 51 (raja-arvot 50-90) eli ala-arvoilla mennään, mutta toistaiseksi kuitenkin normaalin rajoissa. Pissassa ei tulehdusta, mutta punasoluja sekä leukkareita oli taas hieman (jotain muutamia yksiköitä). Niin oli viimeeksikin, että punasoluja oli jatkuvasti pissassa, joku siellä siis raastaa, että verta tulee pissaan.

Äitipoliaika minulla on 2 viikon päästä. Sitä ennen ei kai mitään erityistä tehdä, koska nuo koearvot oli ihan ok. :/ kipuja on ollut vaihtelevasti. Välillä ei ole mitään, ja välillä tulee sellaisia kipuaaltoja, että pakko ottaa särkylääkettä. Eilenkin kipuili hankalasti koko päivän, ja kun ei normi särkylääkkeet auttaneet, otin nukkumaanmennessä Panacodin. Kyllä tuli autuaan kivuton tila sen jälkeen! :)
 
Minulla on todettu munuaisen alla virtsatiehyessä synnynnäinen ahtauma eli sama vika vaikken raskaana olekaan. Kipuja on ollut ala selässä melkein puolisen vuotta munuaisaltaan tulehsuksen jälkiseurauksena ja syy on selvinnyt vasta nyt. Vika todettiin ultralla (joka ei kuulemma ole kovin tarkka), varjoaine-kuvauksella ja isotooppikokeella. Lääkäri sanoi, että leikkausajan saa ehkä jonnekin helmi-maaliskuuhun. Vaivani on keskivaikea eikä lääkärin mielestä ole mitään hoppua, vaikka kipuja onkin. Omien kokemuksieni perusteella uskon, että raskausajan aikana munuaiselle ei ehdi tapahtua suurtakaan vauriota, eihän minunkaan munuaiselleni ole vielä käynyt mitään koko elinaikanani (eli reilu pari vuosikymmentä). Tietysti erittäin pahoissa tukkeutumissa voi olla eri ja silloin lääkärikin varmasti neuvoisi isompiin toimenpiteisiin. En usko, että kannattaa kovin heppoisin perustein mennä näihin laajennusoperaatioihin eikä niistä välttämättä ole raskaudenaikana kovinkaan paljon apua. Ainakaan näistä kolmesta operaatiovaihtoehdosta, joista minulle kerrottiin eli leikkaus, tähystysleikkaus sekä tähystyksenä j-katetrin asetus ja ahtauman halkaisu. Itse odottelen tuota keväistä katetri-leikkausta jo kauhulla, saattaa kuulemma olla paljonkin kipuja ja lääkitystä tuon katetrin oloajan (4-6vko). Voimia vain kaikille saman ongelman kanssa painiville.
 
kiva oli käydä katsomassa tätä aiemmin aloittamaani keskustelua, että vastauksia oli tullut lisää sitten viime käyntini... josta on aikaa =) Täällä oireet tulee ja menee ja jatkosta ei mitään tietoa... pitää taas ite ruveta soittelemaan kättärille, jos vaikka johonkin kontrolliin pääsisi. Tosin sieltäpäin piti tulla minulle jokin kutsu jatkotutkimuksiin, mutta eipä ole näkynyt. Nyt sentään mennyt jo aikaa...
 
Mulla oli kans sama vaiva vuosi sitten. Kipulääkettä ja VTI-estolääkityksen sain sillon. Munuainen palas normaaliks synnytyksen jälkeen, mutta lisätykytyksiä sain aiheesta kyllä. Saapi viskata aiheesta yyveellä, voin kertoa lisää.
 
Oli ja kyseessä synnynnäinen ahtauma munuaisen ja rakon välillä. Minulla tämä alkoi oireilla vasta aikuisiällä. Nuorena usein virtsatietulehduksia muttei niitä sen kummemmin tutkittu. Syyn selvittyä ja oireiden pahennettua hoitona kokeiltiin avaamista tähystyksellä, stenttejä oli pitkän aikaa ja loppujen lopuksi avoleikkaus jossa tukos yritettiin avata ja munuaisallas pienennettiin. koko hoitojakso kesti noin vuoden ja kipulääkkeitä meni kyllä aivan sairaasti. Oireet hävisi ja munuainen lakkasi itse pikkuhiljaa toimimasta. Nyt jäljellä yksi toimiva munuainen mutta riittäähän sekin. Raskaana ollaan ja ei ole ollut tähän mennessä ongelmia. Viikkoja koossa 31. Yhtään pissatulehdustakaan ei ole ollut leikkauksen jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
juuri tuota "virtsaputken kautta stentti eli ohut silikoniletku virtsarakosta virtsanjohdinta pitkin munuaiseen" olen miettinyt. Se kaiketi laitetaan vain jos virtsajohdin on täysin tukossa... minulla sieltä taitaa ajoittain jotain mennä läpikin... edes pikkuisen. Ainakin silloin kun makaa vas.kyljellä ja kohtu siirtyy vähän pois painamasta johdinta. Eilen oli taas parempi päivä, mutta heti jos rakko vähänkin täyttyy enemmän alkaa kamala kipu. Mietin että jos näin menee, että välillä on helpompaa, kannattaakohan tuota stenttiä edes kysyä? Hmm... Mietin vain että mielestäni se voisi olla parempi vaihtoehto kuin nuo kipulääkkeet... vaikka asentaminen sattuisikin.

Paljonkohan mahtaisi maksaa yksityisellä tuollaisen asentaminen?

Se stentti laitetaan leikkauksen yhteydessä estämään leikkauksen jälkeistä tukkeutumista ja poistetaan n. kuukausi leikkauksen jälkeen rakon kautta.

nimimerkillä 5kk kusipussi jalassa ja 4 tuntia leikkaussalissa ko. vaivan kanssa ynnä muuta kivaa
 
Mulla rv 32 ja sairastin tietämättömänä tätä munuaisaltaan laajentumista jo kauan(ilmeisesti noin 10 raskausviikkoa)yhtäkkiä paheni yöllä ja aamulla isäntä vei ensiapuun.särkylääkkeitä ja iskiasepäily,ei muuta.seuraavana päivänä palasin,samat kivut pahenivat ja laskivat selvästi alemmas(lapaluun alta ristikkäiseen selkälihakseen ja siitä reiteen),nyt oli siis kivut jo kerrasta 6 tuntia kestäviä,särkylääkkeistä ei apua.ultraus ja huomattiin siitä että munuaisallas oli laajentunut,sain käskyn että jää sairaalaan ja laitetaan stentti.hirvittävän vastalausetulvan sälkeen suosuin ja stentti laitettiin seuraavana aamuna.selkäydinpuudutus,nips naps ja stentti oli paikoillaan.laittamiseen meni 3min.kipuja ei ollut,paitsi tuo veikeä puudutus...särkylääkkeitä käskivät ottaa jos tulee kipuja,mutta pienestä ei tarvi pelästyä ellei kuume nouse.lähdin sairaalasta vielä samana iltana tuon stentin laiton jälkeen.eli aika rutiini-hommaa ja kivut katos.stentti poistetaan synnytyksen jälkeen,tietääkseni heti seuraavana päivänä.kiitos vaan lääketieteelle,kolme päivää olin ihan järkyttävän kipeä ja viimeinen kipukohtaus kesti 12 tuntia...mitähän tuosta olis tullu jos olis antanut olla...
 

Yhteistyössä